Vituttaa kun mies on idiootti!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi helvetti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ai niin, mieheni on aina tosi kiireinen eikä malta kuin pysähtyä urheilua katsomaan televisiosta. Aina töissä, tai jotakin metsähommia ym. tekemässä. Hänen mielestään elämä vaan on sellaista hektistä eikä mitään tartte pysähtyä miettimään tai kyseenalaistaa. Ei vaan ehdi eikä jouda miettiä syntyjä syviä, ei hän kuulemma sellaisia ajattele... Siitä tämä tyhmyys!

Yhtä daiju kuin mun ukko. En mä yleensä niin sitä hauku, tänään vaan on ärsyttänyt :D Oon siis toi jonka mies lässyttää eikä lue.
 
[QUOTE="vieras";22937093]Yhtä daiju kuin mun ukko. En mä yleensä niin sitä hauku, tänään vaan on ärsyttänyt :D Oon siis toi jonka mies lässyttää eikä lue.[/QUOTE]

Älä välitä kyllä te muijatkin aika ärsyttävää sakkia olette aina silloin tällöin, tunne on luultavasti ihan molemminpuolista :)
 
[QUOTE="vieras";22937098]No todellakin on molemminpuolista. Mutta toi tuolla makuuhuoneessa on yks dorka.[/QUOTE]

Jaa, jokaisessa meissä asuu pieni dorka kun oikein silmiin katsotaan.
 
Ai niin, mieheni on aina tosi kiireinen eikä malta kuin pysähtyä urheilua katsomaan televisiosta. Aina töissä, tai jotakin metsähommia ym. tekemässä. Hänen mielestään elämä vaan on sellaista hektistä eikä mitään tartte pysähtyä miettimään tai kyseenalaistaa. Ei vaan ehdi eikä jouda miettiä syntyjä syviä, ei hän kuulemma sellaisia ajattele... Siitä tämä tyhmyys!

jos se on hänen kivunhallintakeinonsa? Varmasti kaikenlaisten hämärien perhekulttuurien kasvatit tottuvat ympäristöönsä ja pitävät sitä luonnollisena itse, mutta ei se kipua poista. Semmoisen ihmisen kivut lisääntyvät kaikesta pysähtymisestä ja miettimisestä. Eläinkin vaikuttaa hölmöltä kun se on ristiriitaisten motiivien paineessa. Sama pätee aivan varmasti ihmiseen, paitsi että ihminen kykenee monimutkaisempiin ristiriita-asetelmiin. Jos vielä on hiukan yksinkertainen, ei ole juurikaan oma-alotteisesti mahdollisuuksia puhumalla parantaa oloaan.

Mun mielestä on väärin, jos rupeat pykäämään eroa kertomatta miehelle missä pisteessä ollaan. Ehkä karttalehti hänen päässään sitte vaihtuu ja näkee tilanteen toisin, ja yrittää oikeasti alistua keskustelemaan tärkeistä kysymyksistä. Kysy häneltä miten hän haluaa elää ja mitä on valmis tekemään asian eteen. Ja mieti omat motiivisi, ettet turhautumisesta lähde, vaan sitten jos lähdet niin teet sen harkituista syistä ilman selittelyjä ja puolustautumisia. Lapsille sen olet velkaa ainakin.

Miten sulla on voinut mennä näin pitkään huomata, jos mies on ihan tumppu päästään? No tiedetään, minunkin on tullut yliarvostettua kaikki seurustelukumppanit. Hämmästys on ollut kova, kun on lopulta tajunnut jossain kohtaa, että mitä ihmettä eihän se tosiaan tajua tätä juttua...
 
Voisitko miettiä, mistä asioista ja millaisissa tilanteissa keskustelitte suhteenne alkuaikoina? Jostain te kuitenkin keskustelitte, koska muuten tuskin olisitte päässeet edes yhteenmuuttamisasteelle :) Voisiko niitä tilanteita järjestää uudestaan? Esim jos kävitte elokuvissa ja sen jälkeen keskustelitte siitä leffasta tai yleensä jostain, niin olisiko mahdollista saada lapsia hoitoon leffaillan ajaksi?
 
pakko kyllä sanoa että en mitenkään jaksaisi lukea jotain kasvatusopasta tai parisuhde-eeposta, eikä hektinen elämä ole ennenkään minua estänyt puhumasta kumppanilleni.

Jotkut ei tykkää puhella syvällisiä, toiset viitsii, sitä varten on ystäviä ja kavereita jotta saa omille eri tarpeilleen vastineen. Ei emäntä minun kanssa jaa tasan samoja mielenkiinnon kohteita, joten puhuminen niistä ei ole miellytävää toiselle. Jotkut tykkää että kumppani olisi se "paras ystävä" mutta ei se kaikille sovi, jotkut haluaa pitää sen eron näissä asioissa.
 
Ai niin, mieheni on aina tosi kiireinen eikä malta kuin pysähtyä urheilua katsomaan televisiosta. Aina töissä, tai jotakin metsähommia ym. tekemässä. Hänen mielestään elämä vaan on sellaista hektistä eikä mitään tartte pysähtyä miettimään tai kyseenalaistaa. Ei vaan ehdi eikä jouda miettiä syntyjä syviä, ei hän kuulemma sellaisia ajattele... Siitä tämä tyhmyys!
Mun on myönnettävä, että mullakaan ei pitkän työpäivän jälkeen mitään erityistä puheripulia ole vaan nautin suunnattomasti siitä, jos voin vain heittäytyä katsomaan CSI:tä eikä kukaan kysy multa mitään eikä halua multa mitään. Mutta en kyllä eläkään parisuhteessa, joten nupin nollaaminen palstalla tai telkkarin ääressä onnistuu varsin hyvin eikä ärsytä muita.
 
Pakko naisena todeta, että joillain naisilla on tapana ruotia, analysoida ja keskustella asiat puhki asti, sekään ei ole hyvä. Tietyssä pisteessä pitää osata lopettaa.

Jos aapeellä ei ole akuuttia tilannetta päällä joka oikeasti VAATII keskustelua, niin miksi pakottaa mies eron uhalla keskustelemaan? Toteat että jos et halua keskustella, tee kuten minä sanon ja piste ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22937068:
Ovatkohan appivanhempasi aikoinaan keskustelleet paljon ja millä tavalla? Joskus kun malli tulee kotoakin ja jos kotona on vanhempien nk keskustelut päättyneet usein riitaan, se voi vähentää miehesi halukkuutta keskustella asioista.

miksi sitä miestä pitää puolustella? en ymmärrä, keskustelu ei ole vaikeaa jos viitsii ja välittää, ei todellakaan. oli syy mikä hyvänsä niin aikuinen mies tekee töitä itsensä kanssa että kykenee siihen järkevään keskusteluun!

lapsuus joo voi vaikuttaa, mutta mies on itse itsestään vastuussa, samaten on vastuussa lapsistaan ja parisuhteestaan,siinä missä nainenkin.
 
tiedätkö että miehillä oikeasti on kyky olla miettimättä ja pähkäilemättä asioita?!

oma mieheni ei myöskään pidä keskustelusta. minä vouhkaan, mietin, juttelen, kyselen jne. mutta mieheni ei ikinä, silti hän käsittelee asioita omassa päässään ja toimii sen mukaisesti. meillä aukeni tämä kommunikaatio perheneuvolan kautta eli siellä sitten opimme että minä täällä kotona puhun ja tarvittaessa laitan paperille mikä minua ärsyttää/mihin haluan oikeasti saada vastauksia mieheltä ja hän puhuu sitten vain kun kokee että on aihetta/vastaa minun paperiini.

nyt toimii kommunikaatio hienosti :)
 
Meillä on kans tällänen keskutelutaidoton mies.. Mä tykkäisin keskustella syvällisiä, spekuloida asioita ja pohtia eri skenaarioita. Mies ei oikein osaa keskustella ja hän ei oikein pohdi syvällisiä.

Se malli tulee hänellä ainakin kotoa. Tuntuu et siellä ei puhuta ei sit niin mistään. Jotenkin aina kaikki ikävät asiat pyyhkästään maton alle.

Meillä taas on puhuttu kaikki asiat halkipoikkipinoon. Yleensäkki mä soitan isälle jos tulee puhumisen tarve. Isän kans parhaimmillaan puhelut kestää vajaa 2h.

Kommunikaatio onki meidän perheessä se suurin ongelma. Mies tietää et mulla on tarve puhua ja onki yrittäny skarpata mutta mä oon jo vähän tottunu siihen et siit ei saa mitää irti.

Mies ei todellakaan ole yksinkertainen eikä tyhmä. On erittäin älykäs ja fiksu mutta toi kommunikaatio ei oo sen parhaimpia ominaisuuksia. Tosin siihen varmaan vaikuttaa mun suht tulinen luonne:D
 
Viimeksi muokattu:
Mä väittäisin, että iso osa tätä puhumattomuusongelmaa on naisten ja miesten keskustelutapojen erilaisuus:

naisilla on tapana avata keskustelu julistuksella jossa todetaan miten aiheena oleva asia oikein on. Jos mies esittää kysymyksiä tai vasta-argumenttejä, nainen tyrmää ne oikopäätä ja pyrkii nolaamaan miehen. Mies kyllästyy koska hänen mieleipiteillään ei ole merkitystä ja keskustelu ei seuraavilla kerroilla pääse alkua pidemmälle.

Niiden naisten, joiden miehet eivät keskustele, tarttee kattoa peiliin ja miettiä sitä omaa "keskustelutapaa".
 
Joillakin naisilla on tapana keskustella vähän erikoisesti. Tunnen useita, joilla keskustelu tarkoitta sitä, että nainen puhuu ja mies myötäilee.

Yleensä keskustelun pitäisi olla vuorovaikutteista. Puheen määrä ei ratkaise, vaan se, miten reagoidaan toisen esittämiin asioihin. Valitettavan tavallista on, että naine paasaa, eikä anna miehelle mitään muuta mahdollisuutta kuin olla samaa mieltä. Tätä kun jatkaa 10 vuotta, niin ei se mikään ihme ole että miehen keskustelutaidot rappeutuvat.

Tällaiset naiset tunnistaa aika nopeasti puhetavasta. He tykkäävät puhua passiivissa tai käyttävät pajon "me" sanaa. Eli kun itse päättää tai haluaa jotakin, niin sanoo, että
"Me haluttiin lähteä koko päiväksi Ideaparkkiin"
"Me sovittiin että pornoa ei katsota"
"Me tykätään syödä kevyesti"
"Me siivotaan aina joka torstai"
 
Voi helvetti että menee järki tuon miehen kans joka ei ikinä keskustele mistään mun kanssa! Kun kysyn tästä, niin saan vastaukseksi ärähdyksen, "että mistä ihmeestä meidän pitäisi keskustella?"

No mites ois esim. lastenkasvatus, parisuhde.....???? Ei keskustele ikinä mistään, ei ikinä. Jos yritän saada keskustelua aikaan, niin mies on niin vitun idiootti kun leipäläpi ammollaan vaan tuijottaa sanomatta mitään. Menihän tässä 10v. tajuta kuinka vitun yksinkertainen minun mies on! Mietiskelen itse lastenkasvatusta ym. paljonkin mutta mies ei. Sanoo että "miten muka kasvattaa, niin täytyyhän kai niitä kasvattaa"??????????????????

En tod.väitä olevani maailman fiksuin, mutta olisipa kiva saada vähän syvällisempää keskustelua välillä harrastaa! Taidan alkaa miettimään eroa.
 
Täytyy kyllä sanoa, että fiksuja vastauksia ihmiset täällä on kirjotellu! Ihan lähdin kanssa myötätuntoa hakemaan samanlaisessa tilanteessa (kyllästyminen miehen käytökseen ja luonteeseen), mutta nyt osaanki ajatella asian vähän eri kantilta. Olenkin tosin aina ollut sitä mieltä, että nainen ei ole ainoa osapuoli parisuhteessa. Tuntosarvet herkkänä vaan kuuntelemaan omaa kumppania, sieltä tulee yleensä vähän, mutta tärkeää tekstiä miehen suusta. Rivien välistä. Hiljaisella äänellä. Mutta niinko tääläki on todettu, miehetkin on vain ihmisiä ja ilmaisu kaikilla erilaista. Toisen ihmisen ja luonteen ymmärrys ja se kommunikaatio - ai että, taidanki jatkaa vain yrittämistä ymmärrykseen, kyllä se yhteinen sävel vielä löytyy.

Tsemppiä kaikille parisuhteessa / avioliitossa painiskeleville!
 

Yhteistyössä