Voi ei mun ihastuksen kohdettani! Ei oikeasti ole enää kivaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voih
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En mitenkään määrätietoisesti huokaillut ;)
tajusin itsekin (jossain vaiheessa) että tunteita on liikaa ja silloin otinkin kyllä etäisyyttä, sen minkä pystyin. En kuitenkaan oikeasti pitänyt tuota kovin vakavana, enkä mitenkään pettämisenä....
 
En mielestäni, koska nytkin piehtaroin omantunnon tuskissani. Mitä minun pitäisi/olisi pitänyt tehdä ollakseni ko. tilanteessa (vahva ihastus on olemassa) vähemmän itsekäs?

Mitäs se enää auttaa, että piehtaroit omantunnon tuskissasi?
Etkö tajua miten itsekästä on pitää yllä ihastusta vuoden ajan, jos koko ajan itse tiedät että et ole tarkoittanut sillä mitään? Silti olet antanut sitä vaikutelmaa, ja flirttaillut? Vuosi on kuule pitkä aika, tottakai jos se mies on mennyt rakastumaan sinuun, hän on ottanut pikku flirttisi tosissaan. Ja nyt olet rikkonut hänen suhteen. Onneksi siellä ei ollut lapsia?

Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata tajuta ottaa vastuu omasta käytöksestään. Parin viikon-kuukauden flirtti olisi asia erikseen, mutta aloituksessasi kerrot miten olette olleet ihastuneita TOISIINNE vuoden. Jne. En kyllä ymmärrä millainen ihminen kykenee elämään tuollaista kaksoielämää, että on niin ihastunut että yöunetkin menevät, ja silti esittää kotona että kaikki on hyvin?
 
  • Tykkää
Reactions: Owl
En mitenkään määrätietoisesti huokaillut ;)
tajusin itsekin (jossain vaiheessa) että tunteita on liikaa ja silloin otinkin kyllä etäisyyttä, sen minkä pystyin. En kuitenkaan oikeasti pitänyt tuota kovin vakavana, enkä mitenkään pettämisenä....

Sää olet sekaisin! Jokainen lause jonka kirjoitat, on täysin ristiriidassa seuraavan lauseen kanssa. Yritäppä selkeyttää ajatuksesi, et selvästi itsekään tiedä mitä olet ajatellut.
 
  • Tykkää
Reactions: Owl
En mitenkään määrätietoisesti huokaillut ;)
tajusin itsekin (jossain vaiheessa) että tunteita on liikaa ja silloin otinkin kyllä etäisyyttä, sen minkä pystyin. En kuitenkaan oikeasti pitänyt tuota kovin vakavana, enkä mitenkään pettämisenä....

Niin no, musta taas se kuulostaa aika vakavalta jos flirttailu on melko estotonta, ei saada öisin nukutuksi vuoden päiviin toista miettiessä, puhutaan tunteista, kerrotaan mitä toisessa ihaillaan ja miten on ikävöity. Mut kiva jos susta se on ihan sellasta kevyttä ja viatonta flirttiä ja sulla on miehesi kanssa tästä yhteneväiset linjat. Sehän se on tärkeintä.
 
Ok. Selevä. Meillä on oman mieheni kanssa kyllä ollut vähemmän siloteltu liitto jo pidempään. Yhdessä puolet elämästämme, joten mukaan on mahtunut paljon. Oma mieheni on ihan fyysisesti minua pettänyt (siitäkin päästiin yli), itse en koskaan. Oltiin niin nuoria kun alettiin yhdessä olla, että tähän kasvuun on mahtunut paljon.
Ehkä he, joilla on puhtaampi ja siloitellumpi suhde, tosiaan ajattelevat tuollaisen ihastumisen olevan kamalaa, etenkin yhdistäen siihen flirtin ym.

No, tuo ihastukseni kohde ei kyllä ikinä ole edes ehdottanut suhdetta kanssani eikä tehnyt aloitetta mihinkään fyysiseen (kuin halaamiseen), joten en todellakaan kuvitellut... On vielä sellainen hassuttelen kaikille flirttaileva ja aika rempseän avoin, etten siksikään.... Huoh...

Mutta varmaan mun olisi pitänyt huomata ja tajuta, miten vakavasti sen otti. Selkeän virheen ilmeisesti tein ja joo tajuan sen jälkeenpäin. Mieheni kyllä tietää tuosta ihastuksestani, ja on ottanut asian tyynesti.
 
Laitan vielä selvennyksen vuoksi ;)
- Flirtti on ollut esim. hymyilyä, sähköposteissa liuta hymiöitä ja pari kertaa sydänhymiöitä, mutta mielestäni melko viattomassa yhteydessä (tyyliin: kiitos kun toit mullekin kopiot siitä muistiosta <3). Enimmäkseen ollaan ihan työjutuista juteltu, seassa vähän sitä flirttiä.
Tuo yöllä heräily tuli puheeksi vähän vahingossa. Kerroin nukkuneeni edellisenä yönä huonosti, hän totesi myös nukkuneensa huonosti ja sanoi itse asiassa ajatelleensa minua yöllä. Siihen sanoin että no mä kans ajattelin sua... Sitten vaihdettiin aihetta...
Noi toisen kehumiset on olleet lähinnä työhön liittyvissä tilainteissa ja olisi voitu laskea ihan rohkaisuksi työasioissa. Tyyliin olit niiiiin komea ja se esitys oli hyvä!, johon hän sanoi kiitos kultaseni. Ym.

Ja kun siinä välissä, sitä ennen ja sen jälkeen enimmäkseen puhuttiin ihan työjuttuja...
Hän kyllä aina kahvilla tuli minua viereen/vastapäätä istumaan, johon muutkin kyllä kiinnitti jo huomiota, mut silti, jotenkin.... Kääks... :(
 
Niin no, musta taas se kuulostaa aika vakavalta jos flirttailu on melko estotonta, ei saada öisin nukutuksi vuoden päiviin toista miettiessä, puhutaan tunteista, kerrotaan mitä toisessa ihaillaan ja miten on ikävöity. Mut kiva jos susta se on ihan sellasta kevyttä ja viatonta flirttiä ja sulla on miehesi kanssa tästä yhteneväiset linjat. Sehän se on tärkeintä.

No ei ole tietoa onko hän tosiaan vuoden päivät valvonut öisin minun takiani, tuskin. Itselläni se ollut jaksottaista, nykyään en ole enää hänen takiaan valvonut. Ihastus on siis kestänyt kyllä vuoden päivät, mutta ei enää niin voimakasta kuin alkuun. Ainakaan minun kohdallani. Emme kovin paljoa ole tunteistamme puhuneet.

Ikävöinti tuli puheeksi sellaisessa tilanteessa, kun tiedettiin olevamme toisistamme erossa töissä jonkin aikaa. Minä sanoin, että sua tulee kyllä ikävä sinä aikana. Hän sanoi että niin suakin (minua siis). Tuokin oli minusta sellaista, jota voisi ihan hyvänä kaverina sanoa.... Minusta siis...
 
Mulla on kamala olo asian takia... :(
Kommentoikaa vielä jotain, jooko.
Ihanko totta mun käytöksen perusteella teidän mielestä on ihan ymmärrettävää että ihastukseni liitto kaatui? Ja teidänkö mielestä annoin ymmärtää että haluan jotain enemmän, vai?
 
Mulla on kamala olo asian takia... :(
Kommentoikaa vielä jotain, jooko.
Ihanko totta mun käytöksen perusteella teidän mielestä on ihan ymmärrettävää että ihastukseni liitto kaatui? Ja teidänkö mielestä annoin ymmärtää että haluan jotain enemmän, vai?

Eikös sun kannattaisi keskustella tän ihastuksen kanssa? Pyydät anteeksi että olet antanut väärää kuvaa itsestäsi yms. Peli selväksi, niin ei tarvitse jäädä miettimään syyllisenä. Mutta vähän kuulostaa että sulla on joku (30?)-kriisi? Vaikka sinulla on paljon taustalla miehesi kanssa, ja voitte näköjään käyttäytyä noin vapaasti, se ei tarkoita että muiden ihmisten suhteen voi pelleillä, miettimättä seurauksia. Mun mielestä viatonta flirttiä ei ole olemassa, enkä myöskään ymmärrä kenen asiaa se ajaa, että flirttailee jonkun kanssa vuoden verran? Oman itsetunnon kohotusta, tai jotain muuta vastaavaa?
 
Totta, että mulla on ikäkriisi. Olen huomannut sen muistakin asioista.
Puhuimme jo ihastuksen kohteeni kanssa, mutta asia jäi minua vielä vaan vaivaamaan. Täytynee jutella lisää... :(
Nyt olen tosin itse lomalla ensi viikon ja hänen henk. koht. numeroonsa en ole ikinä soittanut. Minulla se kyllä on.
 

Yhteistyössä