Poika täyttää syksyllä kolme, vanhempi lapsi menee jo kuudennelle kouluun. Olen lopettamassa opiskelua tän vuoden loppuun ja töihin pitäis kyllä mennä kun on tuota velkaa niin kauheesti ja talous on aika tiukilla ollut. No luonnollisesti, kun itse opiskelen ja isäntä työttömänä (ja tulee olemaan vielä varmaan jonkin aikaa kun terveys ei kestä töissä).
Olen 33 vuotias ja minulta otettiin tuossa vajaa kuukausi sitten kierukka pois. Halusin sen pois vain siksi, koska tunsin oloni jotenkin tyhjäksi ja persoonattomaksi, seksihalut vähenivät ja muutakin haittaa nuista hormooneista kait oli. Olo on ollut paljon selkeämpi. Mut sitten tuli vauvakuume :O Johtuuko vain hormooneista vai mistä mutta ihan kauheena haluaisin olla raskaana taas ja hoitaa pientä vauvaa. Vielä puoli vuotta sitten olisin pyrskähdellyt ajatukselle että me tehtäisiin muka kolmas vielä. Tuntui ihan käsittämättömän typerältä ajatukselta. Nyt ei enää.
Miehelle en uskalla kertoa haaveiluistani koska hän varmaan innostuisi asiasta. Hän kun on aina vaan sitä mieltä että kaikki järjestyy vaikka raha-asiat olis kuinka päin mäntyä ja pitäis vakauttaa tilannetta. Järkevää ei siis olisi ratkaisu taloudellisesti, mutta mulla on jo ikää. En mä halua olla vanhus-äiti :/ Mut jäänkö mä sit kaipaamaan sitä vauvaa maailman tappiin asti jos sitä ei nyt laiteta alulle?
Kukaan ei kyllä mua ota vuoden alusta töihin jos kuulevat että odotan vauvaa, tuleva ammattini on aika ruumiillista työtä.
AAAaaarghh. Ehkä mä vain kärvistelen nyt tän kuumeiluni kanssa. Onko muut ollu koskaan samassa tilanteessa? Miten meni? Mitä päätitte?
Olen 33 vuotias ja minulta otettiin tuossa vajaa kuukausi sitten kierukka pois. Halusin sen pois vain siksi, koska tunsin oloni jotenkin tyhjäksi ja persoonattomaksi, seksihalut vähenivät ja muutakin haittaa nuista hormooneista kait oli. Olo on ollut paljon selkeämpi. Mut sitten tuli vauvakuume :O Johtuuko vain hormooneista vai mistä mutta ihan kauheena haluaisin olla raskaana taas ja hoitaa pientä vauvaa. Vielä puoli vuotta sitten olisin pyrskähdellyt ajatukselle että me tehtäisiin muka kolmas vielä. Tuntui ihan käsittämättömän typerältä ajatukselta. Nyt ei enää.
Miehelle en uskalla kertoa haaveiluistani koska hän varmaan innostuisi asiasta. Hän kun on aina vaan sitä mieltä että kaikki järjestyy vaikka raha-asiat olis kuinka päin mäntyä ja pitäis vakauttaa tilannetta. Järkevää ei siis olisi ratkaisu taloudellisesti, mutta mulla on jo ikää. En mä halua olla vanhus-äiti :/ Mut jäänkö mä sit kaipaamaan sitä vauvaa maailman tappiin asti jos sitä ei nyt laiteta alulle?
Kukaan ei kyllä mua ota vuoden alusta töihin jos kuulevat että odotan vauvaa, tuleva ammattini on aika ruumiillista työtä.
AAAaaarghh. Ehkä mä vain kärvistelen nyt tän kuumeiluni kanssa. Onko muut ollu koskaan samassa tilanteessa? Miten meni? Mitä päätitte?