Voi elämä, mä en enää jaksa.

[zzz]

Ja mitenkähän mulla vois olla kondylooma kun miehellä ei mitään oireita.

Edelleenkään kukaan ei tiedä, mikä sinulla on, ennenkuin käyt lääkärissä. Mutta tuohon kysymykseen vastaus voisi olla tässä (kopsattu aiemmin laittamastani linkistä):

"Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan kahdeksan ihmistä kymmenestä on elämänsä aikana saanut papilloomavirustartunnan, useimmat vain eivät tiedä tartunnastaan, koska infektio on usein täysin oireeton ja se myös paranee yleensä itsestään."

Hei, en aiemmin nähnyt linkkiäsi ja kommenttiasi, anteeksi. Luen sen nyt Kiitos.

Jep, mut älä nyt ihan vielä mene miestäkään syyttelemään, ennen sitä lekurissa käyntiä...

 

[.I..]

Huoh! Taas yks jonka ainoa ratkaisu ongelmiin on ero.
Luuletko että sun ja lapsen tilanne helpottuu ilman miestä?! Miehes sentään käy töissä ja tienaa leipää pöytään ettei perheen tarvi nälässä olla ja yks kitisee itsekkäästi. Aikuistu jo!
Ei ihme jos et saa mieheltäsi hellyyttä jos asenteesi kotonakin on tuo mikä kirjoituksesta heijastuu.

No haista sinä vaikka paska. Mulla on ihan oikeesti kipuja, todella paljon alapäässä, enkä mä pysty aina edes olla niiden kipujen kanssa. Miehelle ei edelleenkään makseta palokunta hommista, joten miks vitussa sen pitää siellä käydä. Ja sekin aika, jolloin on kotona, makaa sohvalla. Munko pitäs saatana sille tehdä ruoka, pestä pyykit, siivota, hommata ruokaa jne. ja se vaan huutaa mulle. Auttaako tähän enää muu kuin ero???

Kylläpä kuulostaa niin itsekkään pilalle kasvatetun pennun avautumiselta että. Otappa selvää siitä palokuntaharrastuksesta, sillä on ihan yhteiskunnallinen merkityskin toisia ihmisiä auttavana toimintana. Mutta sulle taitaa olla toisten huomioon ottaminen ja auttaminen täysin vieras käsite?!
Hankkiudu eroon niistä kivuista, avun saat varmasti lääkäristä. Ehkä samalla sun vittumainen luonnekin helpottuu ja mieheskin alkaa pitämään sinusta.

 

[vpk:laisen vaimo]

Mun mies ,myös kuuluu VPKhon ja kun useampi ilta ja viikonloputkin rupes siellä kulumaan niin sanoin että näin ei voi homma jatkua. Mies pisti asiat tärkeys järjestykseen ja käy nykyään kerran viikossa ja joskus jonkun viikonlopun ja se on molemmille ok. Kannattaa sunkin vaan nostaa kissa pöydälle ja keskustella asiat selviksi mihen kanssa.

 

[zzz]

Huoh! Taas yks jonka ainoa ratkaisu ongelmiin on ero.
Luuletko että sun ja lapsen tilanne helpottuu ilman miestä?! Miehes sentään käy töissä ja tienaa leipää pöytään ettei perheen tarvi nälässä olla ja yks kitisee itsekkäästi. Aikuistu jo!
Ei ihme jos et saa mieheltäsi hellyyttä jos asenteesi kotonakin on tuo mikä kirjoituksesta heijastuu.

No haista sinä vaikka paska. Mulla on ihan oikeesti kipuja, todella paljon alapäässä, enkä mä pysty aina edes olla niiden kipujen kanssa. Miehelle ei edelleenkään makseta palokunta hommista, joten miks vitussa sen pitää siellä käydä. Ja sekin aika, jolloin on kotona, makaa sohvalla. Munko pitäs saatana sille tehdä ruoka, pestä pyykit, siivota, hommata ruokaa jne. ja se vaan huutaa mulle. Auttaako tähän enää muu kuin ero???

Kylläpä kuulostaa niin itsekkään pilalle kasvatetun pennun avautumiselta että. Otappa selvää siitä palokuntaharrastuksesta, sillä on ihan yhteiskunnallinen merkityskin toisia ihmisiä auttavana toimintana. Mutta sulle taitaa olla toisten huomioon ottaminen ja auttaminen täysin vieras käsite?!
Hankkiudu eroon niistä kivuista, avun saat varmasti lääkäristä. Ehkä samalla sun vittumainen luonnekin helpottuu ja mieheskin alkaa pitämään sinusta.

Kyllä se mieskin voisi huomioida myös omaa perhettään yleisen auttamisen ja huomioon ottamisen lisäksi. Kyllä muakin alkais vastaavassa tilanteessa v***ttamaan, yhdessä se lapsi on tehty ja yhdessä siitä huolehditaan.

 

[ap.]

Huoh! Taas yks jonka ainoa ratkaisu ongelmiin on ero.
Luuletko että sun ja lapsen tilanne helpottuu ilman miestä?! Miehes sentään käy töissä ja tienaa leipää pöytään ettei perheen tarvi nälässä olla ja yks kitisee itsekkäästi. Aikuistu jo!
Ei ihme jos et saa mieheltäsi hellyyttä jos asenteesi kotonakin on tuo mikä kirjoituksesta heijastuu.

No haista sinä vaikka paska. Mulla on ihan oikeesti kipuja, todella paljon alapäässä, enkä mä pysty aina edes olla niiden kipujen kanssa. Miehelle ei edelleenkään makseta palokunta hommista, joten miks vitussa sen pitää siellä käydä. Ja sekin aika, jolloin on kotona, makaa sohvalla. Munko pitäs saatana sille tehdä ruoka, pestä pyykit, siivota, hommata ruokaa jne. ja se vaan huutaa mulle. Auttaako tähän enää muu kuin ero???

Kylläpä kuulostaa niin itsekkään pilalle kasvatetun pennun avautumiselta että. Otappa selvää siitä palokuntaharrastuksesta, sillä on ihan yhteiskunnallinen merkityskin toisia ihmisiä auttavana toimintana. Mutta sulle taitaa olla toisten huomioon ottaminen ja auttaminen täysin vieras käsite?!
Hankkiudu eroon niistä kivuista, avun saat varmasti lääkäristä. Ehkä samalla sun vittumainen luonnekin helpottuu ja mieheskin alkaa pitämään sinusta.

Ja sinunko kirjoitukset eivät ole itsekkään kuuloisia??? No tuo mun kommentti oli aika paljon lepsumpi kuin sinun aikaisempi ja tämä kommentti. Se, että sä alat haukkuun mua siitä, että se on finni siellä alapäässä, kun et oo nähny koko alapäätä. Ja se, että haukut, että taas yks ihminen, jonka vaihtoehtona on vaan ero, mistä tiedät edes? Mitä muutakaan on tehtävissä, kerro ihmeessä??? Haukut että kitisen ja inisen itsekkäästi. Kai mullakin sais olla omaa aikaa, eikä vaan miehellä?? Käsket aikuistua ja haukut asenteeni ja sanot, että mieheni ei edes pidä minusta, kun näet kirjoitustyylini. Sekä ei ole sinusta yhtään itsekkään, pilalle hemmotellun kakaran kommentti?? Mietippä itse, ja mene sinä itseesi ennemminkin, ja lue kirjoituksesi, ja mieti, kumpi on pilalle lellitty pentu. Haukut, että en osaa ottaa huomioon muita, hohhoijaa, todellakin osaan. Olen itsekin hoitoalalla. Lue juttusi, ja mieti, kumpi kirjoittaa lapsellisemmin???

 

[Mrs Shillelagh]

Oletko sä ollut vanhempiesi ainoa lapsi?

En, miten se liittyy tähän?

Siltä vaikuttaa.

 

[hm]

mulla on korvan takana ollut jo pari kk sellainen pallo. inhottaa. tulee puristeltua koko ajan.

 

[ap.]

Mun mies ,myös kuuluu VPKhon ja kun useampi ilta ja viikonloputkin rupes siellä kulumaan niin sanoin että näin ei voi homma jatkua. Mies pisti asiat tärkeys järjestykseen ja käy nykyään kerran viikossa ja joskus jonkun viikonlopun ja se on molemmille ok. Kannattaa sunkin vaan nostaa kissa pöydälle ja keskustella asiat selviksi mihen kanssa.

Jep, enkä mäkään ole missään vaiheessa sanonut, että se työ ei olisi tärkeää, mutta kai se perhekin on tärkeä, varsinkin kun mies tekee omaa palkkatyötäänkin.

 

[ap.]

Oletko sä ollut vanhempiesi ainoa lapsi?

En, miten se liittyy tähän?

Siltä vaikuttaa.

No, siltä saa sun mielestä vaikuttaa, mutta en ole ainoa lapsi. Voit varmaan perustella, miten näät sen, että olen ainoa lapsi?

 

[Mrs Shillelagh]

Oletko sä ollut vanhempiesi ainoa lapsi?

En, miten se liittyy tähän?

Siltä vaikuttaa.

No, siltä saa sun mielestä vaikuttaa, mutta en ole ainoa lapsi. Voit varmaan perustella, miten näät sen, että olen ainoa lapsi?

Perustelu löytyy sun aloituksesta.

 

[ap.]

Oletko sä ollut vanhempiesi ainoa lapsi?

En, miten se liittyy tähän?

Siltä vaikuttaa.

No, siltä saa sun mielestä vaikuttaa, mutta en ole ainoa lapsi. Voit varmaan perustella, miten näät sen, että olen ainoa lapsi?

Perustelu löytyy sun aloituksesta.

Kerro ihmeessä? Ai, niin, et taidakaan tietää.

 

[Vai mitä]

Mun mies ,myös kuuluu VPKhon ja kun useampi ilta ja viikonloputkin rupes siellä kulumaan niin sanoin että näin ei voi homma jatkua. Mies pisti asiat tärkeys järjestykseen ja käy nykyään kerran viikossa ja joskus jonkun viikonlopun ja se on molemmille ok. Kannattaa sunkin vaan nostaa kissa pöydälle ja keskustella asiat selviksi mihen kanssa.

Jep, enkä mäkään ole missään vaiheessa sanonut, että se työ ei olisi tärkeää, mutta kai se perhekin on tärkeä, varsinkin kun mies tekee omaa palkkatyötäänkin.

"kuuluu vielä palokuntaan ja käy saatana viikonloput jossain hemmetin palokuntahommissa, mistä ei ees makseta mitään."

Todella korkealle tunnut arvostavan palokuntaharrastuksen..

 

[Metso]

Keskustelun jalo taito nyt käyttöön kotona. Ei mies voi sulkea silmiään kaikilta epäkohdilta. Ja hassua on, että käy töissä mutta ei saa kunnollista korvausta. Rauhallinen juttelutuokio ilman huutoa ja syyllistämistä, jossei luonnistu kahdestaan niin ehdottaisin menemään jonnekin terapiaan tms. jossa on erotuomari paikalla. Ymmärrän kyllä ettet halua erota lapsen takia, mutta ainakin voisit yrittää korjata suhdetta kun et kerran halua erota?

Olen todella pahoillani ahdingostasi. Ei kukaan tilaa tuollaista elämää etukäteen. :hug: Meillä oli myös miehen kanssa kylmä ja jäinen suvantovaihe suhteessa mutta pääsimme siitä kuitenkin ylitse puhumalla asiat halki ja parantamalla omia huonoja käyttäytymismalleja. Siihen samaan syssyyn loppui tupakointikin.

 

[ap.]

Mun mies ,myös kuuluu VPKhon ja kun useampi ilta ja viikonloputkin rupes siellä kulumaan niin sanoin että näin ei voi homma jatkua. Mies pisti asiat tärkeys järjestykseen ja käy nykyään kerran viikossa ja joskus jonkun viikonlopun ja se on molemmille ok. Kannattaa sunkin vaan nostaa kissa pöydälle ja keskustella asiat selviksi mihen kanssa.

Jep, enkä mäkään ole missään vaiheessa sanonut, että se työ ei olisi tärkeää, mutta kai se perhekin on tärkeä, varsinkin kun mies tekee omaa palkkatyötäänkin.

"kuuluu vielä palokuntaan ja käy saatana viikonloput jossain hemmetin palokuntahommissa, mistä ei ees makseta mitään."

Todella korkealle tunnut arvostavan palokuntaharrastuksen..

Niin, tarkotankin, että arvostan työtä, mutta oletan mieheni myös arvostan perhettä!!! Vai onko harrastus tärkeämpi sinullekin, kuin lapsesi ja miehesi?

 

[kiki]

kannattaisko jutella näistä asioista miehen kanssa? ja jos ei ole juttelevaa tyyppiä, niin näin asia on varmaan aina ollut eli olet tiennyt mihin ryhdyt kun hänet olet valinnut. käy lääkärissä ja pakkaa tavaras, sanon minä. tai älä pakkaa jos saat miehen keskustelemaan.

 

[kiki]

nii ja mieti itteäskin vähän. sulla on vaan yksi elämä, onko tää se tyyli miten sä haluat sen elää?

 

[ap.]

Keskustelun jalo taito nyt käyttöön kotona. Ei mies voi sulkea silmiään kaikilta epäkohdilta. Ja hassua on, että käy töissä mutta ei saa kunnollista korvausta. Rauhallinen juttelutuokio ilman huutoa ja syyllistämistä, jossei luonnistu kahdestaan niin ehdottaisin menemään jonnekin terapiaan tms. jossa on erotuomari paikalla. Ymmärrän kyllä ettet halua erota lapsen takia, mutta ainakin voisit yrittää korjata suhdetta kun et kerran halua erota?

Olen todella pahoillani ahdingostasi. Ei kukaan tilaa tuollaista elämää etukäteen. :hug: Meillä oli myös miehen kanssa kylmä ja jäinen suvantovaihe suhteessa mutta pääsimme siitä kuitenkin ylitse puhumalla asiat halki ja parantamalla omia huonoja käyttäytymismalleja. Siihen samaan syssyyn loppui tupakointikin.

Mä olen kaikkeni yrittänyt, että saisin miehen puhumaan, mutta ei halua. Sanoo, että ei ole puhuttavaa. Jos sanon, että minulla on, sanoo ettei jaksa kuunnella, pahimmassa tapauksessa lähtee pois kotoa ja tulee takas, joskus iltamyöhään... Ja oon myös ehottanu kerran, että mentäs johonkin pariterapiaan, mutta mies ei sellaseen suostu, ei kuulemma ole tarvetta. Sanoin, että miettii vielä, ja sanoo sitten, jos muuttaa mielensä, eipä ole muuttanut.

 

[Mrs Shillelagh]

Oletko sä ollut vanhempiesi ainoa lapsi?

En, miten se liittyy tähän?

Siltä vaikuttaa.

No, siltä saa sun mielestä vaikuttaa, mutta en ole ainoa lapsi. Voit varmaan perustella, miten näät sen, että olen ainoa lapsi?

Perustelu löytyy sun aloituksesta.

Kerro ihmeessä? Ai, niin, et taidakaan tietää.

Etkö sä osaa lukea omaa aloitustasi?

 

[ap.]

kannattaisko jutella näistä asioista miehen kanssa? ja jos ei ole juttelevaa tyyppiä, niin näin asia on varmaan aina ollut eli olet tiennyt mihin ryhdyt kun hänet olet valinnut. käy lääkärissä ja pakkaa tavaras, sanon minä. tai älä pakkaa jos saat miehen keskustelemaan.

Mies on ennen ollut puhelias, on siis puhunut asioista, mistä vaan. Nyt ei millään. Olen sanonut, että puhua minulle, jos jokin asia stressa, tai jos häntä masentaa. Olen pyytänyt kertomaan, jos jokin asia on minussa huonoa, että voisin asialle jotain tehdä. Mitään ei ole sanonut. Olen sanonut myös, että jos haluaa, voisi mennä yksin johonkin terapeutille, jos on tarvetta, mutta kuulemma ei ole.

 

[ap.]

Oletko sä ollut vanhempiesi ainoa lapsi?

En, miten se liittyy tähän?

Siltä vaikuttaa.

No, siltä saa sun mielestä vaikuttaa, mutta en ole ainoa lapsi. Voit varmaan perustella, miten näät sen, että olen ainoa lapsi?

Perustelu löytyy sun aloituksesta.

Kerro ihmeessä? Ai, niin, et taidakaan tietää.

Etkö sä osaa lukea omaa aloitustasi?

Osaan, mutta etkö sä osaa kertoa ja perustella, kerran osaat tuomita?

 

[Mrs Shillelagh]

Oletko sä ollut vanhempiesi ainoa lapsi?

En, miten se liittyy tähän?

Siltä vaikuttaa.

No, siltä saa sun mielestä vaikuttaa, mutta en ole ainoa lapsi. Voit varmaan perustella, miten näät sen, että olen ainoa lapsi?

Perustelu löytyy sun aloituksesta.

Kerro ihmeessä? Ai, niin, et taidakaan tietää.

Etkö sä osaa lukea omaa aloitustasi?

Osaan, mutta etkö sä osaa kertoa ja perustella, kerran osaat tuomita?

Ja tuo taas viittaa siihen, että et jaksa edes ajatella itse. Vai etkö vaan osaa? Sinä se et taida tietää, mitä tekisit.

 

[Metso]

Mä olen kaikkeni yrittänyt, että saisin miehen puhumaan, mutta ei halua. Sanoo, että ei ole puhuttavaa. Jos sanon, että minulla on, sanoo ettei jaksa kuunnella, pahimmassa tapauksessa lähtee pois kotoa ja tulee takas, joskus iltamyöhään... Ja oon myös ehottanu kerran, että mentäs johonkin pariterapiaan, mutta mies ei sellaseen suostu, ei kuulemma ole tarvetta. Sanoin, että miettii vielä, ja sanoo sitten, jos muuttaa mielensä, eipä ole muuttanut.

No jaahas...kuulostaa semmoiselta ihmiseltä, joka tietää miten asiat on eikä hänessä itsessään ole ainakaan vikaa. Pakoilee juttelutuokiota? Yks hyvä vinkki on siihen se, että ottaa asian puheeksi autossa Ei kyllä toimi sellaisilla jotka lemppaa lapset, kauppakassit ja emännänki tienposkeen kun menettää hermonsa, mutta oma mies ei ole ainakaan kehdannut tehä moista.

Entäs jos kokeilisit kirjoittaa kirjeen? Suodatat siihen mietteesi ja tuskasi, epävarmuutesi tulevaisuudesta ja toivosi että saisitte vielä homman toimimaan? Koska ei se parisuhde noin pitäisi toimia. Lapsikin sen vaistoaa, jos vanhemmilla on kitkaa ja kovasti? Kuulostat yksinhuoltajalta jonka kanssa asuu vuokraa maksava sinkkumies. Juoksee menoissaan koko ajan ja vaatii vielä täyshoidonkin?

Tsemppiä ja voimia tulevaan, ja se jota epäilet syöväksi on 99,9% varmuudella jotakin muuta. :flower:

 

[ap.]

Oletko sä ollut vanhempiesi ainoa lapsi?

En, miten se liittyy tähän?

Siltä vaikuttaa.

No, siltä saa sun mielestä vaikuttaa, mutta en ole ainoa lapsi. Voit varmaan perustella, miten näät sen, että olen ainoa lapsi?

Perustelu löytyy sun aloituksesta.

Kerro ihmeessä? Ai, niin, et taidakaan tietää.

Etkö sä osaa lukea omaa aloitustasi?

Osaan, mutta etkö sä osaa kertoa ja perustella, kerran osaat tuomita?

Ja tuo taas viittaa siihen, että et jaksa edes ajatella itse. Vai etkö vaan osaa? Sinä se et taida tietää, mitä tekisit.

Kyllä, en jaksa edes yrittää lukea rivien välistä, että olen ainoa lapsi, koska en ole

 

[Wide]

Oletko sä ollut vanhempiesi ainoa lapsi?

En, miten se liittyy tähän?

Siltä vaikuttaa.

No, siltä saa sun mielestä vaikuttaa, mutta en ole ainoa lapsi. Voit varmaan perustella, miten näät sen, että olen ainoa lapsi?

Perustelu löytyy sun aloituksesta.

Kerro ihmeessä? Ai, niin, et taidakaan tietää.

Etkö sä osaa lukea omaa aloitustasi?

mrs Shillelagh, sä olet tosi inhottava kommentteines ja luulet olevasi jotenkin parempi kuin muut .
Hienoa että sä tiedät mitä miehet tarvii

 

[.I..]

Huoh! Taas yks jonka ainoa ratkaisu ongelmiin on ero.
Luuletko että sun ja lapsen tilanne helpottuu ilman miestä?! Miehes sentään käy töissä ja tienaa leipää pöytään ettei perheen tarvi nälässä olla ja yks kitisee itsekkäästi. Aikuistu jo!
Ei ihme jos et saa mieheltäsi hellyyttä jos asenteesi kotonakin on tuo mikä kirjoituksesta heijastuu.

No haista sinä vaikka paska. Mulla on ihan oikeesti kipuja, todella paljon alapäässä, enkä mä pysty aina edes olla niiden kipujen kanssa. Miehelle ei edelleenkään makseta palokunta hommista, joten miks vitussa sen pitää siellä käydä. Ja sekin aika, jolloin on kotona, makaa sohvalla. Munko pitäs saatana sille tehdä ruoka, pestä pyykit, siivota, hommata ruokaa jne. ja se vaan huutaa mulle. Auttaako tähän enää muu kuin ero???

Kylläpä kuulostaa niin itsekkään pilalle kasvatetun pennun avautumiselta että. Otappa selvää siitä palokuntaharrastuksesta, sillä on ihan yhteiskunnallinen merkityskin toisia ihmisiä auttavana toimintana. Mutta sulle taitaa olla toisten huomioon ottaminen ja auttaminen täysin vieras käsite?!
Hankkiudu eroon niistä kivuista, avun saat varmasti lääkäristä. Ehkä samalla sun vittumainen luonnekin helpottuu ja mieheskin alkaa pitämään sinusta.

Ja sinunko kirjoitukset eivät ole itsekkään kuuloisia??? No tuo mun kommentti oli aika paljon lepsumpi kuin sinun aikaisempi ja tämä kommentti. Se, että sä alat haukkuun mua siitä, että se on finni siellä alapäässä, kun et oo nähny koko alapäätä. Ja se, että haukut, että taas yks ihminen, jonka vaihtoehtona on vaan ero, mistä tiedät edes? Mitä muutakaan on tehtävissä, kerro ihmeessä??? Haukut että kitisen ja inisen itsekkäästi. Kai mullakin sais olla omaa aikaa, eikä vaan miehellä?? Käsket aikuistua ja haukut asenteeni ja sanot, että mieheni ei edes pidä minusta, kun näet kirjoitustyylini. Sekä ei ole sinusta yhtään itsekkään, pilalle hemmotellun kakaran kommentti?? Mietippä itse, ja mene sinä itseesi ennemminkin, ja lue kirjoituksesi, ja mieti, kumpi on pilalle lellitty pentu. Haukut, että en osaa ottaa huomioon muita, hohhoijaa, todellakin osaan. Olen itsekin hoitoalalla. Lue juttusi, ja mieti, kumpi kirjoittaa lapsellisemmin???

Eikö tässä ole kyse SINUSTA ja MIEHESTÄSI, ei minusta? Miten tämä voi olla itsekästä minun osaltani!? Ainaostaan ehkä siksi, etten halua yhteiskunnan (minun, meidän) joutuvan elättämään kaltaistasi ihmistä ja lastasi, kun miehesi ei sitä enää tee.

Todennäköisesti finni/tulehtunut imusolmuke on lähenpänä totuutta alapääsi vaivana kuin syöpä, mutta sehän oli haukkumista ja väärä vastaus koska en myötäillyt omaa kantaasi.

Kyllä sun kirjoittelusta heijastuu vahva "minä minä minä"-asenne ja lapsellinen "EN OLE ITSE OLET!!" argumentointi, kun ns. osuu ja uppoaa. Tätä kuulee yleensä vain lastentarhojen pihalla ja puistoissa, mutta näköjään myös vanhempien ihmisten suusta..
Tiesitkö, ei se ammatti ihmistä tee tai määrittele luonnetta. Hoitoalakin on vain työ, ei se tee sinusta automaattisesti siviilissä muista huolehtivaa ja huomioon ottavaa ihmistä.