Z
zzz
Vieras
Miehet on tuommosia. Jos joku asia stressaa, niin painetaan hommia kahta kauheemmin. Ehkä siksi ettei ehtisi ajatella sitä stressiä, en tiedä. Meilläkin ollut huonompia aikoja, käytiin myös terapiassa. Mies lähti vähän vastahakoisesti, ja koki, ettei siitä hänelle ollut mitään hyötyä. Mutta mulle oli, ja hän kävikin siellä vain mun takia. Ja pikkuhiljaa päästiin ylöspäin. Lisäksi mulla on paniikkihäiriö, jota en itse tajunnut ennenkuin vasta vuosi sitten, ja nyt kun on lääkitys siihen niin kaikki näyttää paljon aurinkoisemmalta. Voi kun olisin tämän tiennyt jo vuosia sitten. Tahdon vain sanoa, ettei heti kannata luovuttaa ja antaa periksi. Kirjoita vaikka kirje miehellesi, tai listaa asioita paperille, jos puhuminen on hänelle hankalaa. Tiedän kyllä tunteen, kun tuntee puhuvansa seinille. Tsemppiä sulle!