Miten kummassa minä onnistun oikeasti toimimaan täysin päinvastaisesti kuin mihin minulla olisi todellinen tarve? Ensin haudon ajatusta viikon, sitten toisenkin jahkailen ja pähkäilen. Vakuuttelen itselleni, että se mitä nyt teen on varmasti minulle parasta (tai ainakin ansaitsen sen). Sitten toimin hetken mielijohteesta ja tuhoan jo aikaan saadun. Kaboom! Ok, ehkä minun tämän takia piti sinne psykoterapiaan päästäkin. :ashamed: Eli en minä ole sitten sinne varmaan menossa.
Minä tarvitsisin oikeasti varmaan itse jonkun vahdin tarkkailemaan, että todella teen ne asiat mihin minulla on tarve ja mistä on sovittu. Ja että pyrikisin siihen pysyvään muutokseen.
Tämä viikko kärsitään sitten syyllisyydestä asiaan liittyen. Toinen viikko ollaan masentuneita omasta tyhmyydestä. Kolmannella viikolla todetaan, että "Jaa, mitäs minulta nyt voisi muuta olettakaan".
Tarinan opetus: älkää tehkö niin kuin minä teen. Hoitakaa itsenne kuntoon.
Minä tarvitsisin oikeasti varmaan itse jonkun vahdin tarkkailemaan, että todella teen ne asiat mihin minulla on tarve ja mistä on sovittu. Ja että pyrikisin siihen pysyvään muutokseen.
Tämä viikko kärsitään sitten syyllisyydestä asiaan liittyen. Toinen viikko ollaan masentuneita omasta tyhmyydestä. Kolmannella viikolla todetaan, että "Jaa, mitäs minulta nyt voisi muuta olettakaan".
Tarinan opetus: älkää tehkö niin kuin minä teen. Hoitakaa itsenne kuntoon.