Voi hemmetti, kun mun kaverilla on kaikki aina niiiiin vaikeeta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vieras

Vieras
Ei voi tehdä sitä, eikä tätä eikä varsinkaan tuota. Lapsi on just sillon päikkäreillä tai menossa tai just herännyt. Ruokakin on sitten kohta ja sitä ennen välipala. Se ihminen on aina kotona lapsensa kanssa. En enää pyydä sitä mihinkään!! Hermot menee. Näköjään hän ei voi tehdä lapsen kanssa yhtään mitään muuta, kuin olla kotona.
 
Onneksi on. Toinen ystäväni lapsineen tulee kohta meille ja sitten mennään mäen laskuun. :) Harmittaa vaan sinänsä, kun pidän tuosta tyypistä, mutta vaikea nähdä, kun mikään ei ikinä käy.
 
... joillakin nyt vaan on vähän vaativampia lapsia ja oma homma vähän hakusalla. Itellä oli vauvavuonna vähän sama juttu, vaativa vauva ja itellä masennus. Oikeesti kaikki vaan sillon tuntu niin vaikeelta, kun piti pitää kiinni tarkoista rytmeistä ja mikään ei tahtonut onnistua. Onneks mulla oli ystäviä, jotka ymmärsivät ja auttoivat :) :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja nooo...:
... joillakin nyt vaan on vähän vaativampia lapsia ja oma homma vähän hakusalla. Itellä oli vauvavuonna vähän sama juttu, vaativa vauva ja itellä masennus. Oikeesti kaikki vaan sillon tuntu niin vaikeelta, kun piti pitää kiinni tarkoista rytmeistä ja mikään ei tahtonut onnistua. Onneks mulla oli ystäviä, jotka ymmärsivät ja auttoivat :) :)

No kaverin tyttö on jo vuoden ikäinen. Eikä hänellä ole masennusta. Muuten vaan kaikki on muka niiiin hankalaa.
 
Onko sinulla ap itselläsi lapsia? Millään tavalla kaveriasi puolustelematta... lapset ovat erilaisia! Ekan kanssa oli tosi helppo kulkea kun nukkui rattaissa tai autossa ilman mitään ongelmia ja viihtyi rattaissa mut toinen on ihan erilainen luonteeltaan ja sen takia on kaupoilla kiertelyt ym vähentyneet toisen syntymän jälkeen... hän kun ei rattaissa nuku kun pienen hetken ja herää heti kun auto sammuu eikä nukahda uudestaan heti jos sänkyyn laittaa, muutenkin paljon vilkkaampi tapaus eli päivä menee kaikkien kannalta helpommin jos lapsi saa nukkua rauhassa päiväunet kotona.
Voihan olla myös ettei kaveriasi kiinnosta lähteä ja silloin on helppo vedota lapsen aikatuluihin. Jos kyse on siitä että haluisit nähdä ystäväsi niin mikset sinä voi mennä heille?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko sinulla ap itselläsi lapsia? Millään tavalla kaveriasi puolustelematta... lapset ovat erilaisia! Ekan kanssa oli tosi helppo kulkea kun nukkui rattaissa tai autossa ilman mitään ongelmia ja viihtyi rattaissa mut toinen on ihan erilainen luonteeltaan ja sen takia on kaupoilla kiertelyt ym vähentyneet toisen syntymän jälkeen... hän kun ei rattaissa nuku kun pienen hetken ja herää heti kun auto sammuu eikä nukahda uudestaan heti jos sänkyyn laittaa, muutenkin paljon vilkkaampi tapaus eli päivä menee kaikkien kannalta helpommin jos lapsi saa nukkua rauhassa päiväunet kotona.
Voihan olla myös ettei kaveriasi kiinnosta lähteä ja silloin on helppo vedota lapsen aikatuluihin. Jos kyse on siitä että haluisit nähdä ystäväsi niin mikset sinä voi mennä heille?

Minä käyn paljon heillä, monta kertaa viikossa. Meillä on aina hauskaa yhdessä. Hän kutsuu minut monesti heille. Kyse onkin siitä, että ikinä ei voi tehdä mitään, muuta kuin olla kotona. Heillä on mukava käydä, mutta jotain vaihtelua olisi kiva saada. On itsellänikin lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja nooo...:
... joillakin nyt vaan on vähän vaativampia lapsia ja oma homma vähän hakusalla. Itellä oli vauvavuonna vähän sama juttu, vaativa vauva ja itellä masennus. Oikeesti kaikki vaan sillon tuntu niin vaikeelta, kun piti pitää kiinni tarkoista rytmeistä ja mikään ei tahtonut onnistua. Onneks mulla oli ystäviä, jotka ymmärsivät ja auttoivat :) :)

No kaverin tyttö on jo vuoden ikäinen. Eikä hänellä ole masennusta. Muuten vaan kaikki on muka niiiin hankalaa.

Voitko olla varma, ettei ole masennusta? Mäkin esitin reipasta, ja masennus (lievä sellainen) alkoi hellittää vasta kun lapsi oli jo täyttänyt yksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nooo...:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja nooo...:
... joillakin nyt vaan on vähän vaativampia lapsia ja oma homma vähän hakusalla. Itellä oli vauvavuonna vähän sama juttu, vaativa vauva ja itellä masennus. Oikeesti kaikki vaan sillon tuntu niin vaikeelta, kun piti pitää kiinni tarkoista rytmeistä ja mikään ei tahtonut onnistua. Onneks mulla oli ystäviä, jotka ymmärsivät ja auttoivat :) :)

No kaverin tyttö on jo vuoden ikäinen. Eikä hänellä ole masennusta. Muuten vaan kaikki on muka niiiin hankalaa.

Voitko olla varma, ettei ole masennusta? Mäkin esitin reipasta, ja masennus (lievä sellainen) alkoi hellittää vasta kun lapsi oli jo täyttänyt yksi...

No olen melko varma. Juttelemme päivittäin puhelimessa ja käyn heillä usein. Tunnen hänet tosi hyvin.
 
On masennusta.

On vaativimpia lapsia.

Mutta on myös äitejä, jotka tekevät ihan itse elämästään vaikeaa. Tyyliin "voi ei, auto on rikki ja me ollaan ihan jumissa täällä!". Sitten kun sanot että onhan siinä 100 m päässä bussipysäkki ja busseja menee 6 kertaa tunnissa, niin vastaus on että "mutta kun ei meidän Oliver (5 v) ole koskaan ollut bussissa, enkä uskalla sellaisella mennä kun sinne ei saa turvaistuinta!". Joo, olkaa kotona vaan... :headwall:. Tai sarjassamme "kuolemme nälkään kun mies on työmatkalla, en saa lapsenvahtia kauppareissun ajaksi, enkä ole ikinä käynyt kaksivuotiaan lapseni kanssa ruokakaupassa".

Eli jotkut vaan OVAT sellaisia, jotka tekevät itse asioista erittäin vaikeita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Minä käyn paljon heillä, monta kertaa viikossa. Meillä on aina hauskaa yhdessä. Hän kutsuu minut monesti heille. Kyse onkin siitä, että ikinä ei voi tehdä mitään, muuta kuin olla kotona. Heillä on mukava käydä, mutta jotain vaihtelua olisi kiva saada. On itsellänikin lapsi.

Ok. Kiva kuulla että näette kuitenkin toisianne ja täytyy myöntää et olen jopa aavistuksen kade tosta et tapaatte monta kertaa viikossa... itse kun olen kahden lapsen (pian 4v ja reilu 1v) kanssa kotona ja kaikki ystäväni ovat palanneet työelämään niin usein kaipaa sitä et vois lähteä vaik hoplopiin tms ystävän kanssa ja vanhempi lapsenikin saisi seuraa ja äiti saisi juttuseuraa siinä samalla. Josko ystäväsi sitten on vaan vielä hieman arka kulkemaan lapsen kanssa... tai viihtyy kotona paremmin sen takia että tokihan kaikki on helpompaa kun ei tarvitse miettiä missä vaihtaa vaippaa ym.
 
Olisi kiva jos kaverini kävisi vaikka vähän useammin meillä. Mutta sekin on vähän vaikeaa. En minäkään kaupungille ole haluamassa, vaan ihan ulkoilua ja kyläilyä puolin ja toisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
On masennusta.

On vaativimpia lapsia.

Mutta on myös äitejä, jotka tekevät ihan itse elämästään vaikeaa. Tyyliin "voi ei, auto on rikki ja me ollaan ihan jumissa täällä!". Sitten kun sanot että onhan siinä 100 m päässä bussipysäkki ja busseja menee 6 kertaa tunnissa, niin vastaus on että "mutta kun ei meidän Oliver (5 v) ole koskaan ollut bussissa, enkä uskalla sellaisella mennä kun sinne ei saa turvaistuinta!". Joo, olkaa kotona vaan... :headwall:. Tai sarjassamme "kuolemme nälkään kun mies on työmatkalla, en saa lapsenvahtia kauppareissun ajaksi, enkä ole ikinä käynyt kaksivuotiaan lapseni kanssa ruokakaupassa".

Eli jotkut vaan OVAT sellaisia, jotka tekevät itse asioista erittäin vaikeita.

No hän on juuri sellainen, että tekee itse asioista vaikeita. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olisi kiva jos kaverini kävisi vaikka vähän useammin meillä. Mutta sekin on vähän vaikeaa. En minäkään kaupungille ole haluamassa, vaan ihan ulkoilua ja kyläilyä puolin ja toisin.

Ymmärrän täysin sua; vuoroin vieraissa käydään, ei ole "reilua" jos aina sama osapuoli joutuu pakkaamaan itsensä, muksunsa ja kamppeensa & menemään toisen luo kylään.

Mulla oli kuopuksen vauva-aikana kaveri, joka asui toisella puolella kaupunkia. Hänellä yksi taaperoikäinen lapsi, mulla taapero+vauva. Hänellä auto, mulla ei. Hän ei voinut koskaan tulla meille, vaan mun+lasten piti aina mennä heille. Ja jossain vaiheessa vierailut sitten jäivät, kun en vaan jaksanut sitä 45 min bussissa istumista per suunta, kun hän ei ikinä voinut tulla meille, tai esim. puistoon meidän kanssa, vaan aina piti mennä heille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Ymmärrän täysin sua; vuoroin vieraissa käydään, ei ole "reilua" jos aina sama osapuoli joutuu pakkaamaan itsensä, muksunsa ja kamppeensa & menemään toisen luo kylään.

Mulla oli kuopuksen vauva-aikana kaveri, joka asui toisella puolella kaupunkia. Hänellä yksi taaperoikäinen lapsi, mulla taapero+vauva. Hänellä auto, mulla ei. Hän ei voinut koskaan tulla meille, vaan mun+lasten piti aina mennä heille. Ja jossain vaiheessa vierailut sitten jäivät, kun en vaan jaksanut sitä 45 min bussissa istumista per suunta, kun hän ei ikinä voinut tulla meille, tai esim. puistoon meidän kanssa, vaan aina piti mennä heille.

Voisiko olla mahdollista että hän pelkäsi ajaa? Sellaisia asioita on vaikea tunnustaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olisi kiva jos kaverini kävisi vaikka vähän useammin meillä. Mutta sekin on vähän vaikeaa. En minäkään kaupungille ole haluamassa, vaan ihan ulkoilua ja kyläilyä puolin ja toisin.

Ymmärrän täysin sua; vuoroin vieraissa käydään, ei ole "reilua" jos aina sama osapuoli joutuu pakkaamaan itsensä, muksunsa ja kamppeensa & menemään toisen luo kylään.

Mulla oli kuopuksen vauva-aikana kaveri, joka asui toisella puolella kaupunkia. Hänellä yksi taaperoikäinen lapsi, mulla taapero+vauva. Hänellä auto, mulla ei. Hän ei voinut koskaan tulla meille, vaan mun+lasten piti aina mennä heille. Ja jossain vaiheessa vierailut sitten jäivät, kun en vaan jaksanut sitä 45 min bussissa istumista per suunta, kun hän ei ikinä voinut tulla meille, tai esim. puistoon meidän kanssa, vaan aina piti mennä heille.

Niinpä. Ja joskus kun kyllästyn tähän hommaan, niin en välttämättä soita esim. 4 päivää ja ehdota tapaamista. Sitten kun seuraavan kerran soitellaan, kaverini alkaa paasaamaan, kun kukaan ei ole käynyt eikä soittanut jne. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja mama:
ei kannata tuhlata aikaa sellaisten ihmisten houkutteluun vaikka muuten mukavia oliskin. Tosiasia on että he eivät muutu kuitenkaan!!!

Niin riittääkin. Mm. täällä yks! :wave:
En vain jaksa joka päivä lähteä jonkun kanssa kylälle pyörimään tai kahvittelemaan jonkun luo. Pitää sitä omaakin aikaa olla.

En usko, että tulen koskaan muuttumaan. Myönnän, että minä otan harvoin yhteyttä ystäviini. Yleensä he pyytävät minua milloin minnekin.
 

Yhteistyössä