Voi hyvä päivä :D Mun mies on niin paras :D

27.02.2012
394
0
16
Oli illalla omissa menoissaan kun lapsi esitti kevyen iltapalatoiveen; paistettua makkaraa ja tomaattia :D
No, minä laiskana toteutin tämän niin syntisen toiveen ja sanoin lapselle, että paistetaan reilummin kun "Pekka" tulee kans kohta kotiin.

Saatiin syötyä ja "Pekka" (Siis mieheni, selvennys...) saapui kotiin ja sanoin, et siel on makkaraa pannussa. "Okei."

Meni melkein tunti ja kysyin, et söiksä? "En mä vielä."

Sit oltiin käymässä nukkumaan ja mies antoi koirille vielä myöhäisen iltaruuan ja sanoin, et laita sit ne makkarat sinne sekaan jos et ite syö?
Mies ei vastannut.

Nyt aamulla katoin, et ne makkarat oli edelleen pannussa ja kippasin ne roskiin.

Mies nousee, niistää nenänsä ja on laittamassa nenäliinaa roskiin kun huomaa makkarat: "Siis mistä noi on tonne tullu?" :D

No paistinpannulta.

"Koska sä noi oot paistanu?"

:xmas: :headwall: Ei-len.

"No olisit voinu mulle sanoo niin olisin syöny ne tai laittanu koirille!" :xmas:

Mitä tästä opimme?
Älä IKINÄ oleta miehen kuunnelleen, ellet ole ollut katsekontaktissa ja varmistanut 8 kertaa, että "Kuulitko? Ymmärsitkö? Jne"

Että huomenta ja eikun töihin :D
 
Viimeksi muokattu:
Meillä vois käydä juuri noin.

On hiukan turhauttavaa, kun selität juurta jaksain esim. viikonlopun ohjelmaa, ja toinen kysyy vartin päästä, että eihän meillä ollut lauantaina mitään..? Juu ei, vaan pojan turnaus ja kummitytön synttärit ja taloyhtiön pihatalkoot...
 
Mä oon luullut että mun mies on jotenkin vajaa tai että johtuu yötyön aiheuttamasta jatkuvasta väsymyksestä sen "kuulemattomuus", mutta tuohan taitaakin olla ihan perusmiesjuttu. Toisaalta.. kiva kuulla.. toisaalta masentavaa että se ei parane vaikka vaihtais päivätyöhön :)
 
Minun on nyt pakko osallistua tähän ketjuun, vaikka mulla ei ole tapana purnata miehestäni (just joo). :rolleyes:

Ollaan oltu kohta 14 vuotta yhdessä ja vasta viime aikoina miehestäni on kuoriutunut tuollainen. Enkä osaa vielä suhtautua tuohon oikein mitenkään päin.

Ihan sama mitä sanon sille, se ei muista minun maininneen asiasta koskaan. Tai jos käsken sen tekemään jotain ja huomaan kohta, ettei asiaa ole tehty, mies vetoaa siihen, etten ole sanonut ÄÄNEEN sitä, vaan ajatellut vain sanovani. Voi apua! :kieh:

Miten tällaiseen nyt pitää suhtautua? Miten opin elämään mieheni kanssa enää, kun ei se enää keskity minuun ollenkaan? :(
 
Meillä se on minä kuka ei kuule mitä ympärillä tapahtuu... Miehen mielestä varmaan pirun ärsyttävää, hän kuitenkin päivän aika puhuu mulle melkosen paljon mutta mun täytyy todella keskittyä ( ja sitä en yleensä tee ), että mun mieleen jää mikään puhuttu.
Mulla on ollu tässä kauheet univelat päällä ( kauhee loppuraskaus ja sit synnytys ja pieni vauva ), ja saatan myös toistaa omat asiani miehelle MONEEN kertaan. Sekin on varmasti ärsyttävää :o
 
Pakko tunnustaa, että meilläkin se oon minä joka kärsii tuosta ajoittaisesta kuuroudesta... :ashamed: Jos mies päättää puhua mulle samalla kun teen jotain muuta, en välttämättä rekisteröi sitä ollenkaan kun olen niin keskittynyt. Mies onkin tottunut tähän ja tulee yleensä heiluttelemaan kättään silmieni eteen että "huhuu, mitä mä äsken sanoin" :D
 
Soitin miehelle eilen että ÄLÄ katsasta autoa, mä käytin sen jo.. Näytin vielä paperin mitä sieltä tuli korjauskehoituksia ja mies luki sen.. Tänään lähti töihin sillä vasta leiman saaneelle autolla ja äsken tuli puhelu et mikset sanonu et tää on katsastettu!! Arvaa hävettääkö olla täällä katastusasemalla ja ne sanoo et vastahan tämä eilen kävi..:headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaikkea sitä kuulee!;26311344:
Soitin miehelle eilen että ÄLÄ katsasta autoa, mä käytin sen jo.. Näytin vielä paperin mitä sieltä tuli korjauskehoituksia ja mies luki sen.. Tänään lähti töihin sillä vasta leiman saaneelle autolla ja äsken tuli puhelu et mikset sanonu et tää on katsastettu!! Arvaa hävettääkö olla täällä katastusasemalla ja ne sanoo et vastahan tämä eilen kävi..:headwall:

:D Oli pakko käydä kirjautuu sisään kun tää oli niin hauska!
 
Kuulostaa jotenkin tutulta :D

Kerran sanoin miehelle, että mä ja lapset lähdetään sitten ruotsinlaivalle (tyyliin) ensi viikon tiistaina. Toistin sen about päivittäin. Ja vielä lähtöpäivänäkin.

Mies...no, se tulee kotiin töistä kyseisenä tiistaina illalla myöhään. Hiipii, ettei herätä meitä. Katsoo telkkaria ja nukahtaa sohvalle. Ja aamulla herätessään ihmettelee, kun on jotenkin niin hiljaista. Siinä samassa mä soitan, ja miehen eka kysymys on: "Missä te olette?" :xmas:

Ja näitä esimerkkejä riittää.
 
Naisten vikahan tuo on. Naisen puheista 99% on hölynpölyä, jota kukaan ei jaksa kuunnella, sillä se on hyvin raskasta. Siitä hömpänpömpän seasta on vaikeata erottaa asioita joilla on jotain merkitystä.
 
Meillä mies puhuu pitkään jotain mulle ja jos mä oon vaikka koneella tai luen jotain samalla, ylipäätään riittää että keskityn johonkin muuhun, ni multa menee kaikki ohi. Mä kyllä tajuan ja huomaan et se puhuu, mut mä en jotenkin vaan pysty keskeyttää sitä mitä teen ja sit ku mies jo huokasee et taaskaan se ei kuuntele tai saattaa jopa kysyä "Kuunteletsä? Mitä mä sanoin?" ja kiltisti toistaa. Silti mua ärsyttää suunnattomasti jos se ei kuuntele mua ja joudun toistelee monta kertaa ja tahallani ärsytän sitä sanomalla: "En jaksa toistella, ei ollu mitään tärkeetä. Unohdin sen jo." Ja sen jälkeen se kuuntelee tosi tarkasti.
 
Meillä on tavallaan päinvastainen ongelma ainakin silloin kun mieheni sairastaa... Istun syömässä aamupalaa ja herra kömpii röhisten ja köhisten sängystä ylös. Tulee aamueväideni viereen kertomaan kuinka paljon, minkäväristä ja kuinka paksua räkää nyt tulee. Siis voi helv..ti! Hän haluaa MUN kuuntelevan tarkkaan kaameasta sairaudestaan...
 
Meillä kävi viikonloppuna kans taas vähän vastaava juttu.. oltiin kaupassa A, jossa oli myytävänä noita muutaman euron feikki-crocseja, ja mies siitä korista valkkas itselleen sopivat ja mä otin sit kanssa, ja sanoin, että maksa nää munkin, niin käyn vielä kattomassa tuolta ulkoa yhtä toista juttua. No sitten oltiin kaupassa B, missä oli sit samankaltaisia popoja lastenkin kokoja, ja valkkasin siitä sitten pojille parit kengät kärryyn. No siinä mies pyöritteli sellaisia mun kokoa olevia käsissään ja kysyi, että enkö mäkin tarvitsisi sellaisia... no sanoin, että äskenhän sä mulle sellaiset ostit :)
 
[QUOTE="unski";26312023]Naisten vikahan tuo on. Naisen puheista 99% on hölynpölyä, jota kukaan ei jaksa kuunnella, sillä se on hyvin raskasta. Siitä hömpänpömpän seasta on vaikeata erottaa asioita joilla on jotain merkitystä.[/QUOTE]

Tuo on niin totta. Itsekin tulee höpötettyä miehelle ja itselle liikaa koko ajan...
 
Kuulostaa NIIIN tutulta! Meillä mies kärsii (tai no, mie kärsin vaikka se se "kuuro" on) tuosta valikovasta kuulosta ja miulla taas on tosi huono muisti, saatan kertoa saman jutun useaan kertaan tai unohdan mitä olin sanomassa, saatika jos/kun asiat pitää toistaa kun mies ei kerralla kuule...
 

Yhteistyössä