Alkuperäinen kirjoittaja Lapsi parka:
Te saatte minut voimaan pahoin. Säälin lapsianne. Pahoinpitely jättää aina jälkensä lapseen. Hankkikaa herranisä apua, ennen kuin teillä naksahtaa niin pahasti, että lapsele käy huonommin. Tai ennen kuin tulee pahoinpitelyn kierre.
Mutta mistä sitä apua voi ja uskaltaa hakea tilanteessa, jossa mies vaatii lasten huoltajuutta itselleen (ja on siis muslimi, haluaisi lastenkin asuvan hänen kotimaassaan, eikä ole ennen tätä osoittanut mitään kiinnostusta lapsiin, ei ole ainoaakaan vaippaa vaihtanut tai osallistunut millään lailla) ? Olen neuvolassa sanonut että olen välillä tosi väsynyt ja pinnani on tosi kireällä. Sain vastaukseksi, että "pikkulasten äitejä kuuluukin väsyttää, ja kenelläpä ei joskus menisi hermot, odotapas kun lapset tulee murrosikään, sitten sinä vasta tiedät miten lapsi voi vanhempansa hermoja koetella". Sitten sanottiin, että pyydä mieheltä apua, kun sanoin että ei se suostu olemaan lasten kanssa niin terkkari sanoi että "pakota", mutta milläpä pakotat jääräpäistä muslimimiestä jota ei vaan kiinnosta mitkään anelut ja uhkailut! Joo joo, ei olisi pitänyt naida muslimia, mutta menihän meillä 7v hienosti ennen kun lapsia alkoi tulla.
Itsekin voin pahoin ja säälin lapsiani kun ei niillä raukoilla ole yhtään kunnon vanhempaa. Jos saisin joskus edes tunnin omaa aikaa niin jaksaisin varmaan paljon paremmin, mutta elän ja hengitän 24/7 lasteni seurassa. Herään aamulla samaan aikaan kuin he, käyn suihkussa heidän kanssaan, vessaankin he tunkevat mukaan tai sitten kolkuttelevat ovea, ei hetkenkään rauhaa eikä sekunninkaan hiljaisuutta ennen kun he nukahtavat, ja pienempi herää vielä monta kertaa yössä eli turha kuvitellakaan että saisi rauhassa vaikka lukea kirjaa kun lapset nukkuu, ennen kun menee itsekin nukkumaan. Lapset on mukanani kaikkialla, ruokakaupasta gynekologikäynteihin. En oikeasti vaan enää jaksa.
