Voi itku tätä elämää,menetin malttini :(

[huono äiti]

Lapsi reilu 2.v.Viimeksi menetin totaalisisesti hermot kun lapsi oli vauva ja huuti jatkuvasti,olin silloin ehkä hieman kovakourainen käisttellessäni lasta,kun ei jaksanut sitä ainaista huutoa.Noh,siitä on jo aikaa..
Mutta tänään taas pinnani paloi ihan täysin,kun lapsi taas on ollut niin vaikea usean päivän,temppuilee kaikesta ja ulkonakin vain temppuili ja itki joka asiasta,mikään ei ollut hyvin,no päätin että lähdetään sisään ja siitä se huuto vasta alkoikin..Toisten lapset lähtivät koteihinsa niin kiltisti,mutta meidän lapsi vaan rimpuili ja huuti.Mulla oli mitta täysi.Kun sain huutavan lapsen sisälle väkisin raahaten mulla naksahti päässä.Riisuin lapsen kovakouraisesti ja raahasin sen omaan huoneeseen huutamaan,tukistin myös hiuksista ja annoin parit luunapit Lopulta nakkasin omaan sänkyynsä huutamaan ja kovat oli otteet myös siinäkin.Minä menin toiseen huoneeseen ja rupesin itkemään käytöstäni,mulla on hermot niin riekaleina..Tuntuu ihan kauheelta kun tuollaista menin tekemään,yleensä asiat on hoitunut puhumalla ja omaan huoneeseen laittamalla hetkeksi aikaa..En kestä!Lapsesta tuntuu kurajalta ja pelottavalta,mitähän äitistäkin mahtaa ajatella..minusta tuli kerralla huono äiti ja väkivaltainen sellainen,mitä en olisi itsestäni uskonut.
Kävin sitten lapsen hakemassa sängystään,kun oli rauhoittunut,rupesi kuitenkin uudelleen itkemään kun otin hänet sieltä pois,mentiin olohuoneen sohvalle istumaan ja huusin että ole hiljaa,lopulta lapsi lopetti huutamisen ja oli vain ihan hiljaa ja nyyhkytti.Istui sylissä ja nojasi minua vasten halaten.Itkin ihan hysteerisenä,että miten tässä kävi näin.Lapsi sai kauheat traumat ja minä myös.Nyt hän sitten päätänsä haroo kun tukistin häntä.Voi itku!!!Miten tästä suunta ylöspäin...?Leikittiin vähän aikaa ja syötiin ja laitoin lapsen nukkumaan.
Pakko illalla sanoa miehelle että tämmöinen päivä oli meillä..Miten tästä selviää.

 

[minä]

No yritä jutella lapselle miksi käyttäydyit noin. Mulla ollu vastaava tilanne kun olin raskaana ja esikoinen oli kaikkea muuta kuin leppoisa lapsi. Sanoin, että äitikin suuttuu joskus, mutta rakastaa silti sinua. Pyysin anteeksi.

 

[huono äiti]

Pyysin myös anteeksi käytöstäni ja sanoin että äiti hermostui kun koko ajan vain kiukkusit ja huusit.Halattiin ja sanoin että rakastan häntä..Mutta tuntuu että ei tuo korjaa ja auta tätä tilannetta yhtään.olen todella pettynyt itseeni

 

[Adelade]

Iso :hug: sulle!
Muista ettei toi tee susta vielä huonoa äitiä.

 

[kookosta]

Ei se sinusta huonoa äitiä tee jos kerran menetät malttisi ja otat käyttöön tukistamista + muuta. Kuitenkin tiedät itse että toimit väärin ja se on tärkeintä. Puhu lapsen kanssa ja yritä selittää miksi toimit niin kun toimit ja kero hänelle että teit väärin satuttaessasi lasta.
Minä tuossa ylempoänä sanoo kyllä hyvin, että joskus äitikin suuttuu mutta rakastaa silti.

 

[vinkkejä vaan]

ja jos/kun seuraavaksi lapsi alkaa noin käyttäytyä muista että älä huuda tms.puhut lapselle, laskeudu samalle tasolle,rauhoitat ja kokeile vaikka "holding"otetta toiset lapset rauhoittuu sillä...tai sitten otat jäähy penkin käyttöön,ei varmasti heti onnistu,mutta ajan kanssa..

 

[huono äiti]

Mutta kun tuo tukistaminenkin oli aika kovakouraista..Itse en vaan hyväksy tätä tilannetta nyt ollenkaan.
Ja tilannetta pahentaa se että lapsi aloittaa ensiviikolla hoidon,tosin tutussa paikassa,mutta siis nyt hänelle jäi näin ikävät muistot koti oloista ja äidistä.Ihan niinkuin äiti ei välittäis kun hoitoonkin toisen laittaa..

 

[kiekaus]

holding ote? ihanko vaan sylissä pitämistä vai jotenkin tietyllä tavalla?

 

[keiju84]

koita saada itsellesi pitempi pinna, taitaa tytölle olla tulossa uhmaikä ja huuto kohtaukset sen kuin pahenevat ja lisääntyvät. Sinun kannattaa miettiä jo valmiiksi miten käyttäydyt esim. kun joudut rahtaamaan lapsen kiljuvana sisälle tai pois kaupasta.

 

[vieras]

Toi on niin tuttua. Meillä vasta 1½ vuotias mut osaa jo halutessaan kiukutella "turhista" asioista ja temppuilla.Monesti palanu hihat mulla. En ihan noin pitkälle ole menny, mut vähän turhan riuskoja otteita ja huutoa on nämäkin seinät todistaneet... Ja joskus taas menee monta päivää että tyttö on itse aurinko. Ja vähän niinkin et jos itse pahalla päällä niin taatusti tarttuu lapseen ja sen jälkeen ei kellään kivaa. Tuskin lapsesi kerrasta traumoja sai, voimia sinne.

 

[isoäiti mölykylästä]

Pyysin myös anteeksi käytöstäni ja sanoin että äiti hermostui kun koko ajan vain kiukkusit ja huusit.Halattiin ja sanoin että rakastan häntä..Mutta tuntuu että ei tuo korjaa ja auta tätä tilannetta yhtään.olen todella pettynyt itseeni

sun pitäis saada hiukan omaa aikaa, olet ilmeisesti kotiäiti. oletko ajatellu voisitko laittaa lasta päiväkotiin vaikka puolipäiväiseksi, niin saisit itsekin hieman levähtää.

 

[huono äiti]

tätä uhmaa on ollut jo keväästä lähtien,silloin tilanne oli hallinnassani paremmin..kesällä on mennyt hienosti,eikä vaikeuksia ole ollut juuri ollenkaan,paitsi nyt muutaman päivänä on taas kauhea äiti vaihde päällä ja naristaan joka asiasta ja toi ulkona riehuminen oli sitten viimeinen tikki mulle..en vaan kestänyt.

 

[huono äiti]

Ensiviikolla alkaa mulla työt,mutta ahistaa nekin..harmittaa lapsi hoitoon viedä.Lapsi oli jo hoidossa viime talvenakin..että ei ihan uusi juttu.
en tiiä,mutta musta toi käyttäytyminen on ihan verrattavissa pahoinpitelyyn...en vaan hyväksy noin tiukkoja otteita.Tuntuu vaan että ei musta taida olla äidiksi ollenkaan.Mitä muistan omasta äidistäni,niin hän ei koskaan kovakouraisesti minua käsitellyt,ihmettelen miten hyvät hermot hänellä on ollut.

 

[tossuliini]

Itse kullakin pinna palaa ja on tullut tukistettua tyttöä mutta nyt tein sen päätöksen kun katottiin tytön kanssa sitä 4D-dokumenttia että ei ikinä enää meillä että mä tukistaisin lastani, yritän puhua jos ei auta niin komennan likan huoneeseensa ja jos ei sekään auta sitten en tiedä mitä teen mutten ainakaan sitä. Mutta meilläkin on aina pyydetty anteeksi ja olen sanonut tytölle että olen tyhmä äiti kun noin käyttäydyin ja kumpikin halaa toisiaan ja sen jälkeen asiasta ei enää puhuta eikä ole jäänyt traumoja tytölle, eri asia jos ei sitä käsiteltäisi millään tavalla niin tyttö voisi miettiä vaikka mitä. Meillä kun taitaa neidillä olla vähän sitä murkkuiän alkua vaikka on vasta 10 v että huudetaan kyllä puolin ja toisin, kuulisittepa vaan niin voisitte hämmästyä.

 

[päätänsä haronu..]

tulipas paha mieli.. jotenki sitä ottaa oman lapsen kannalta kaikki tämmöset. kukaan ei oo täydellinen, mutta kannattaa seuraavan kerran miettiä kun tuntuu että kohta "naksahtaa" että mitkä on fiilikset sen jälkeen.

 

[iipa]

Meillä oli aivan järkyttäviä uhma kohtauksia ja kun niistä puhuttiin selvisi että poitsua jännitti loman jälkeen tarhaan meno olisiko teilläkin että hoitoon meno jännittää neitiä ja jos sinua itsesikin harmittaa töihin meno niin kyllähän se lapsi vainoaa.

Eikä sinun käytös tee sinusta mitenkään huonoa äitiä tai sitten meitä on monta.
Yksittäinen kuvaamasi tilanne ei aiheuta lapselle traumoja jos muuten tuntee itsensä rakastetuksi ja perusjutut on kunnossa.
Minäkin viimeksi eilen raivosin meitin 3.5v neitille kun leikki vaaan ruualla eikä milllään uskonut.

Paljon haleja ja rakkautta sekä kaikkea kivaa yhdessä tekemistä niin tän päivänen episodi unohtuu piaan

 

[huono äiti]

Unohtaako lapsi tuollaiset kuin nopeesti?Vai jääkö se mieleen ja sitten vaikka leikeissä tekee samanlaista.Joskus jos olen huutanut lapselle,niin saattaa sitten leikkiessä "huutaa" pehmoleluille jne.Ihan niinkuin matkisi minua..Minä olen kyllä muutenkin stressaantunut ollut työhön lähdön vuoksi ja muutaman oman vaivan vuoksi,tuntuu ettei nyt mikään tunnu onnistuvan missään asiassa.Lapsi ei suostu edes potalle pissaamaan,pelkää vaan sitäkin,niin siitäkin stressiä otan kun hoito alkaa..Pitäis vissiin löysätä pikkasen.

 

[koi-isä]

Hei!

Kyllä se siitä, otat reippaasti itseäsi niskasta kiinni ja lupaat parantaa tapasi etkä anna toistua. Minkäälainen väkivalta ei ole hyväksyttävää ja tiedät sen, mutta on aina tietysti helpompi sanoa kuin tehdä (tai tehdä kuin puhua).

Olet ilmeisen jännittynyt ja jo valmiiksi jousi kireällä, tarpeeksi unta ja aikaa itsellesi? Ethän yritä liikoja? Ei kannta yrittää liikoja... kyllä sä pärjäät. Päät vaan että nyt tähän tulee muutos.

 

[Merengue]

Pyysin myös anteeksi käytöstäni ja sanoin että äiti hermostui kun koko ajan vain kiukkusit ja huusit.Halattiin ja sanoin että rakastan häntä..Mutta tuntuu että ei tuo korjaa ja auta tätä tilannetta yhtään.olen todella pettynyt itseeni

Tottakai tuo auttoi ja korjasi tilannetta. Ja pääasia on mielestäni se, että teit omasta mielestäsi väärin. Ihan jokaisella normaalilla, hyvällä vanhemmalla palaa pinna joskus.

 

[moi]

Lapsen ruumiillinen kuritus on jo laissakin nykyään kiellettyä, eikä varmaan ihan syyttä. Yritä käyttäytyä niin kuin aikuinen ja pura hermosi johonkin muuhun kuin lapseen. Noin pieni ei osaa vielä käsitellä tälläisiä asioita.

 

[Merengue]

Potalle opettamisesta ja muusta sellaisesta, niin kannattaa tosiaan löysätä. Kunhan lapsesi ( ja sinä) sopeudutte uuteen tilanteeseen taas. Sitä paitsi osaa ne tarhassakin opettaa pottailua.

 

[PahaSilmä]

Mitäs jos et menisi ulos väkisin, jos se aiheuttaa huutoa? Tai jos yrität seurata tilannetta hermostumatta. Jos lapsi huutaa ja rimpuilee, niin mitäs siitä, kyllähän sinä olet vahvempi. sitten vaan kainaloon ja kotiin tai minne ikinä olettekin menossa.

Minä ainakin toimin tällä tavalla meidän todella uhmaisen tytön kanssa. otan vähän rennommin ja sit on pari asiaa, mistä pidetään kiinni. Esim. päiväunet joka päivä. sehän tapahtuu niin, että vien sen petiin ja se huutaa ja heittelee tavaroita ja tulee pois. sitten vaan otan sen ja vien taas petiin. jossain vaiheessa en enää jaksa kerätä sen heittämiä tyynyjä ja täkkejä,jätän vaan sen siihen sänkyyn. Se tulee monta kertaa pois, mutta minä olen isompi ja vahvempi ja jaksan kyllä kantaa sitä niin kauan, että se kyllästyy.

 

[Smeagol]

ehkä mä en ymmärrä ite, koska minulla on itselläni ollut kotona kova kuri. siis äidistäni en halua puhua, koska hän ei terveydellisistä syistä pystynyt olemaan johdonmukainen kasvatuksessa. mutta isäni oli tiukka, ja hyvä niin. Ääntä tähän maailmaan mahtuu ja ei me äiditkään voida tukahduttaa tunteitamme, nielemällä kiukkua koko ajan, olemalla mallikasvattajia. tulee se päivä ku räjähdetään ja se onkin sit jo siinä. Minä korotan ääntäni joskus vähän enemmänkin ja se riittää. mä huudan vaikka keuhkot rikki jos siitä on kyse. Noh.. kuopus nauraa vaan ja esikko lupaa sormet ristissä olla kiltisti. välillä täytyy ohjata lapset omaan huoneeseen.
Ennen vanhaa sai antaa "piiskaa", muistan kun pienenä mein naapurissa oli taulun päällä koivuniemen herra ja ne sai vaikka vieraiden edessä piiskaa perseelle.
Mä en itse suosi fyysistä kuritusta, vaikka ite oon siitä joutunu kärsimään aikas paljon. Mutta itse tiedän miltä lapsesta voi tuntua kun rangaistaan käsin. En mä sitä kipua koskaan itkeny, vaan sitä miksi oma äiti voi tehdä noin. :ashamed:

 

[Bree]

itse myös väsyneenä menetän helposti malttini , silloin on parasta vain mennä itse hetkeksi pois, vaikka jättää se kiukkuava lapsi lattialle huutamaan ja vetää itse henkeä rauhassa hetki.

Lapsen on hyväkin välillä nähdä että äiti on vihainen ja huonoa käytöksellä on seuraamuksia.
Tuossa tapauksessa arvelisin että lapsi oli väsynyt ja sitä kiukkusi. Itse alan jo olla ennakoimisen maailmanmestari, yritän saada asiat rullaamaan niin että mahdollisimman pienillä välikohtauksilla selvittäisiin.
Ainahan se ei ole mahdollista mutta apua siitä on ollut ainakin omieni kanssa.

Pottailusta ei kannata stressiä ottaa, hoidossa asia yleensä hoituu ihan itsestään. Lapsi oppii nopeasti muiden mukana ilman sen kummempaa.

 

[Saman kokenut]

Et sinä ole huono äiti. Mutta menit kyllä nyt rajan yli.
Sinun täytyy oppia hillitsemään itsesi. En ole lainkaan varma pystytkö siihen yksin, ilman apua. Siksi suosittelen perhe- ja kasvatusneuvolaa. Ettei tilanne pääsisi niin pitkälle kuin minun kohdallani valitettavasti pääsi. Lapseni joutuivat sietämään tuollaista 3 vuoden ajan, kunnes lopulta tajusin hakea apua. Olin masentunut, mutta en tiedostanut sitä, ja olin lopen uupunut lasten- ja kodinhoidon vuoksi, olen yh, vailla tukiverkkoa. Sain keskusteluapua, miedon lääkityksen, ja lapsille osa-aikaisen hoitopaikan. Nyt meillä menee hyvin!