Voi itku tätä elämää,menetin malttini :(

[vieras]

Pyysin myös anteeksi käytöstäni ja sanoin että äiti hermostui kun koko ajan vain kiukkusit ja huusit.Halattiin ja sanoin että rakastan häntä..Mutta tuntuu että ei tuo korjaa ja auta tätä tilannetta yhtään.olen todella pettynyt itseeni

Tottakai tuo auttoi ja korjasi tilannetta. Ja pääasia on mielestäni se, että teit omasta mielestäsi väärin. Ihan jokaisella normaalilla, hyvällä vanhemmalla palaa pinna joskus.

Eihän tuo auta. Tuo vierittää syyllisyyden lapsen niskaan: sinä huusit ja kiukkusit, ja siksi äiti teki näin. Anteeksipyyntö ja halaus jälkikäteen ei valitettavasti oikeuta tapahtunutta.
Hae apua, ap!

 

[yks vaan]

Minä se heitin kerran lapsen 2v ruokalautasen pitkin keittiön seiniä ja maidot perään ku palo pinna.... Aivan kauheelta tuntu,mutta ei voi enää mitään. Anteeksi pyytää ja pitää hyvänä,noin voi käydä joskus.

 

[Merengue]

Pyysin myös anteeksi käytöstäni ja sanoin että äiti hermostui kun koko ajan vain kiukkusit ja huusit.Halattiin ja sanoin että rakastan häntä..Mutta tuntuu että ei tuo korjaa ja auta tätä tilannetta yhtään.olen todella pettynyt itseeni

Tottakai tuo auttoi ja korjasi tilannetta. Ja pääasia on mielestäni se, että teit omasta mielestäsi väärin. Ihan jokaisella normaalilla, hyvällä vanhemmalla palaa pinna joskus.

Eihän tuo auta. Tuo vierittää syyllisyyden lapsen niskaan: sinä huusit ja kiukkusit, ja siksi äiti teki näin. Anteeksipyyntö ja halaus jälkikäteen ei valitettavasti oikeuta tapahtunutta.
Hae apua, ap!

Niin no, tossa kohtaa tosiaan voisi vaan mainita lapselle, että äidillä oli huono päivä ja oli väsynyt. Mutta kyllä varmasti anteeksipyynnöt ja halaukset auttaa.

 

[harmaa äiti]

Minä se heitin kerran lapsen 2v ruokalautasen pitkin keittiön seiniä ja maidot perään ku palo pinna.... Aivan kauheelta tuntu,mutta ei voi enää mitään. Anteeksi pyytää ja pitää hyvänä,noin voi käydä joskus.

Onpas muuten meilläki käyny näin...

Ap:lle haluan sanoa ettet tuon perusteella ole huono äiti, selvästi kadut ja jos oikeesti olisit huono äiti tuo olis joka päivästä ja tuntus susta ihan normaalillta käytökseltä. Eli kun kuiteskin tiiät toimineesi väärin (eikä maailma tähän kaadu vaikka se nyt saattaa siltä tuntuakin). Kannattaa jutella omasta jaksamisesta esim. neuvolassa. Paljon halauksia ja voimia!

 

[moi]

Pyysin myös anteeksi käytöstäni ja sanoin että äiti hermostui kun koko ajan vain kiukkusit ja huusit.Halattiin ja sanoin että rakastan häntä..Mutta tuntuu että ei tuo korjaa ja auta tätä tilannetta yhtään.olen todella pettynyt itseeni

Tottakai tuo auttoi ja korjasi tilannetta. Ja pääasia on mielestäni se, että teit omasta mielestäsi väärin. Ihan jokaisella normaalilla, hyvällä vanhemmalla palaa pinna joskus.

Eihän tuo auta. Tuo vierittää syyllisyyden lapsen niskaan: sinä huusit ja kiukkusit, ja siksi äiti teki näin. Anteeksipyyntö ja halaus jälkikäteen ei valitettavasti oikeuta tapahtunutta.
Hae apua, ap!

Niin no, tossa kohtaa tosiaan voisi vaan mainita lapselle, että äidillä oli huono päivä ja oli väsynyt. Mutta kyllä varmasti anteeksipyynnöt ja halaukset auttaa.

Luunappeja, tukistamista ja kovakouraista käsittelyä huudon kera. Äidillä oli pikkasen huono päivä vaan.. Sori en kyllä ymmärrä.

 

[Tättis harmaana]

Pyysin myös anteeksi käytöstäni ja sanoin että äiti hermostui kun koko ajan vain kiukkusit ja huusit.Halattiin ja sanoin että rakastan häntä..Mutta tuntuu että ei tuo korjaa ja auta tätä tilannetta yhtään.olen todella pettynyt itseeni

Tottakai tuo auttoi ja korjasi tilannetta. Ja pääasia on mielestäni se, että teit omasta mielestäsi väärin. Ihan jokaisella normaalilla, hyvällä vanhemmalla palaa pinna joskus.

Eihän tuo auta. Tuo vierittää syyllisyyden lapsen niskaan: sinä huusit ja kiukkusit, ja siksi äiti teki näin. Anteeksipyyntö ja halaus jälkikäteen ei valitettavasti oikeuta tapahtunutta.
Hae apua, ap!

Niin no, tossa kohtaa tosiaan voisi vaan mainita lapselle, että äidillä oli huono päivä ja oli väsynyt. Mutta kyllä varmasti anteeksipyynnöt ja halaukset auttaa.

Luunappeja, tukistamista ja kovakouraista käsittelyä huudon kera. Äidillä oli pikkasen huono päivä vaan.. Sori en kyllä ymmärrä.

Ite en kanssa ikinä sanois, että sen takia äiti teki näin, kun SINÄ olit tällänen ja tällänen. Se tosiaan vierittää syyn toisen niskaan. Ite on vastuu kannettava omista teoistaan. Enkä myöskään sanois, että äiti oli vähän väsynyt ja oli huono päivä, sehän oikeuttaa kaikki toimimaan (myös lapsen) samalla tavalla, kun on väsynyt jne...
Sanottava niinkun asia on: äiti teki tosi väärin, niin ei saa kukaan tehdä, äiti on pahoillaan, ja mikään ei ole sinun (pikkusen vika) vaan äidin syytä oli.

 

[bumbah]

vähän asian vierestä,mutta mulla oli joku aika sitten täällä samaan asiaan liittyvä ketju (tosin olin vain vetänyt huutoraivarit) niin heti kummasteltiin että miten noin nuori ja yhden lapsen äiti voi olla noin väsynyt |O mutta joo..ymmärrän ap:n tunnemylläkän tällä hetkellä mutta ikävä kyllä se käsiksi käymisen kynnys madaltuu kerta kerralta jos et hae apua! tsemppiä! :hug:

 

[huono äiti]

ei siinä tilanteessa vaan tiennyt ja löytänyt oikeita sanoja mitkä olis ollut järkevintä sanoa..Ja ei varmaan auta jos nyt jälestä päin vielä pohtii ja puhuu lapsen kanssa näistä?Vai auttaako?Vai kannattaako nyt vaan yrittää unohtaa ja yrittää elää parempaa elämää ilman tuollaista välikohtausta.En tiiä..kai se pitää apua hakea itselle.

 

[Adelade]

ei siinä tilanteessa vaan tiennyt ja löytänyt oikeita sanoja mitkä olis ollut järkevintä sanoa..Ja ei varmaan auta jos nyt jälestä päin vielä pohtii ja puhuu lapsen kanssa näistä?Vai auttaako?Vai kannattaako nyt vaan yrittää unohtaa ja yrittää elää parempaa elämää ilman tuollaista välikohtausta.En tiiä..kai se pitää apua hakea itselle.

Mie olen sitä mieltä, että kannattaa puhua.

 

[vieras]

ei siinä tilanteessa vaan tiennyt ja löytänyt oikeita sanoja mitkä olis ollut järkevintä sanoa..Ja ei varmaan auta jos nyt jälestä päin vielä pohtii ja puhuu lapsen kanssa näistä?Vai auttaako?Vai kannattaako nyt vaan yrittää unohtaa ja yrittää elää parempaa elämää ilman tuollaista välikohtausta.En tiiä..kai se pitää apua hakea itselle.

Mie olen sitä mieltä, että kannattaa puhua.

Kannattaa tosiaan vielä puhua ja näyttää omilla teoillaan lapselle että käyttäytyy jatkossa samanlaisessa tilanteessa erilailla eikä enään koskaan käy käsiksi. Kyllä se yksi kerta vielä unohtuu lapsen muistista.

 

[Merengue]

ei siinä tilanteessa vaan tiennyt ja löytänyt oikeita sanoja mitkä olis ollut järkevintä sanoa..Ja ei varmaan auta jos nyt jälestä päin vielä pohtii ja puhuu lapsen kanssa näistä?Vai auttaako?Vai kannattaako nyt vaan yrittää unohtaa ja yrittää elää parempaa elämää ilman tuollaista välikohtausta.En tiiä..kai se pitää apua hakea itselle.

Mä ehkä en enää palaisi asiaan, vaan tosiaan hellittelisin ja leikkisin ja eläisin parempaa arkea. Ja sullahan on mieskin, jonka kanssa voitte (kun lapsi ei kuule) vielä puhua.
Enkä ton perusteella lähtisi vielä apua hakemaan..jos jokainen tekee niin, niin mahtaa olla pitkät jonot ovien takana.

 

[Markiisi musculocutaneus]

ei heru myötätuntoa..hae apua

 

[punatukkainen]

Sanottava niinkun asia on: äiti teki tosi väärin, niin ei saa kukaan tehdä, äiti on pahoillaan, ja mikään ei ole sinun (pikkusen vika) vaan äidin syytä oli.

Just näillä sanoilla sanoisin minäkin. Kyllä sä voit nää sanat sanoa vieläkin. Minä ainakin sanoisin, että lapsi varmasti tajuaa, ettei se äidin "kohtaus" ollut lapsen vika. Halaukset ja pussailut siihen päälle. Ja sitten normaali arki jatkukoon...parempana.
Voisitko saada omaa aikaa iltaisin tai viikonloppuisin?? Jaksaisit paljon paremmin kuunnella niitä kiukkukohtauksia. Voin kertoa, että tämä on vasta alkua...lapsesi on vasta 2.v. Eli kyllä näitä uhmakohtauksia vielä riittää!

 

[myös äiti]

Hei, turha sun on itseäsi noin syyllistää, et ole huono äiti. Muuten et huolehtisi käytöksestäsi tulla lailla. Mutta mun on kyllä pakko sanoa, että yritä ihan oikeasti miettiä ennen kuin toimit, älä päästä itseäsi noin pitkälle enää... mietin vaan kun sanoit, että olet kohdellut lasta kovakouraisesti jo silloin, kun hän oli vauva. Itsehillintä on semmoinen asia, joka on vaan opeteltava, ja sen myös pystyy tekemään.

 

[vieras]

On se hyvä että joku uskaltaa tunnustaa... ihme kyllä ei oo isommin paskanheittoakaan vielä tullut.

En sitten olekaan ainoa "huono äiti" vaikka tuntuu siltä, että kaikki muut jaksavat leperrellä loputtomiin eivätkä hermostu koskaan.

 

[vieras]

Pyysin myös anteeksi käytöstäni ja sanoin että äiti hermostui kun koko ajan vain kiukkusit ja huusit.Halattiin ja sanoin että rakastan häntä..Mutta tuntuu että ei tuo korjaa ja auta tätä tilannetta yhtään.olen todella pettynyt itseeni

Sano lapselle että teit VÄÄRIN, älä perustele tekoasi sillä miten väärin lapsi teki. Kyllä lapselle voi tunnustaa, että vanhemmatkin tekee virheitä ja ovat välillä einiintäydellisiä. En usko että lapsi sai teosta traumoja, kun kerran sovit ja hän näki että myös sinä kärsit. Koeta kuitenkin seuraavalla kerralla vaikka mennä toiseen huoneeseen rauhoittumaan.

 

[Erityislasten avustaja]

voi kurja.. ei ole lasten kanssa helppoa, ja oma jaksaminen on aika vähissä välillä.. itse koitan parantua vakavasta synnytksen jälkeisestä masiksesta, ja ei ihan ruusuilla tanssita aina meilläkään.
Se "Holding" ote on hyvä, olen työssäni joutunut käyttämään sitä paljon, jos lapsi vilkas, hermostunut ja levoton.

Kannattaa tosiaan mennä kyykkyyn lapsen tasolle, ja puhua rauhallisesti. Se auttaa!

 

[psykiatrian sh]

Lapsi reilu 2.v.Viimeksi menetin totaalisisesti hermot kun lapsi oli vauva ja huuti jatkuvasti,olin silloin ehkä hieman kovakourainen käisttellessäni lasta,kun ei jaksanut sitä ainaista huutoa.Noh,siitä on jo aikaa..
Mutta tänään taas pinnani paloi ihan täysin,kun lapsi taas on ollut niin vaikea usean päivän,temppuilee kaikesta ja ulkonakin vain temppuili ja itki joka asiasta,mikään ei ollut hyvin,no päätin että lähdetään sisään ja siitä se huuto vasta alkoikin..Toisten lapset lähtivät koteihinsa niin kiltisti,mutta meidän lapsi vaan rimpuili ja huuti.Mulla oli mitta täysi.Kun sain huutavan lapsen sisälle väkisin raahaten mulla naksahti päässä.Riisuin lapsen kovakouraisesti ja raahasin sen omaan huoneeseen huutamaan,tukistin myös hiuksista ja annoin parit luunapit Lopulta nakkasin omaan sänkyynsä huutamaan ja kovat oli otteet myös siinäkin.Minä menin toiseen huoneeseen ja rupesin itkemään käytöstäni,mulla on hermot niin riekaleina..Tuntuu ihan kauheelta kun tuollaista menin tekemään,yleensä asiat on hoitunut puhumalla ja omaan huoneeseen laittamalla hetkeksi aikaa..En kestä!Lapsesta tuntuu kurajalta ja pelottavalta,mitähän äitistäkin mahtaa ajatella..minusta tuli kerralla huono äiti ja väkivaltainen sellainen,mitä en olisi itsestäni uskonut.
Kävin sitten lapsen hakemassa sängystään,kun oli rauhoittunut,rupesi kuitenkin uudelleen itkemään kun otin hänet sieltä pois,mentiin olohuoneen sohvalle istumaan ja huusin että ole hiljaa,lopulta lapsi lopetti huutamisen ja oli vain ihan hiljaa ja nyyhkytti.Istui sylissä ja nojasi minua vasten halaten.Itkin ihan hysteerisenä,että miten tässä kävi näin.Lapsi sai kauheat traumat ja minä myös.Nyt hän sitten päätänsä haroo kun tukistin häntä.Voi itku!!!Miten tästä suunta ylöspäin...?Leikittiin vähän aikaa ja syötiin ja laitoin lapsen nukkumaan.
Pakko illalla sanoa miehelle että tämmöinen päivä oli meillä..Miten tästä selviää.

-MENETIT MALTTISI KUN LAPSI OLI VAUVA!!! OLIT KOVAKOURAINEN VAUVALLE? ERITTÄIN HUOLESTUTTAVAA. MIKSI ET HAKENUT JO TUOLLOIN APUA???
-TUKISTIT LUJAA, ANNOIT LUUNAPPEJA (USEITA) JA RETUUTIT VUOTEESEEN.
-JATKOIT TILANNETTA LAPSEN JO RAUHOITUTTUA JA KUN LAPSI YMMÄRRETTÄVÄSTI SINUA PELKÄSI JA ALKOI ITKEÄ, ET EDELLEENKÄÄN KYENNYT RAUHOITTUMAAN VAAN HUUSIT (PIENELLE ) LAPSELLE.
-TILANNE LAUKESI VASTA KUN 2-VUOTIAS RAUHOITTUI ITSEKSEEN HILJAA NYYHKYTTÄMÄÄN. Hän siis pystyi rauhoittamaan itsensä huolimatta siitä että olit hänestä varmasti pelottava, sinä et pystynyt tähän.
-OLET MENOSSA TÖIHIN ELI TILANTEESI EI VARMAANKAAN HELPOTU.
-JATKUVA PAHOINPITELYKIERRE ALKAA USEIN JUURI NÄIN. HAE APUA ENNEN KUIN LAPSESI JOUTUU PELKÄÄMÄÄN SINUA JATKUVASTI.

-TIEDOKSESI: NORMAALI 2-VUOTIAS LAPSI KIUKUTTELEE ÄIDILLE. KAIKKI ÄIDIT AHDISTUVAT JA VÄSYVÄT. KÄYTÖKSESI ON KUITENKIN SELLAISTA ETTÄ LAPSESI SEN JATKUESSA EI ENÄÄ USKALLA OSOITTAA TUNTEITAAN KOTONA VAAN ALKAA JUURI HALAILLA SINUA! JA NYYHKYTTÄÄ ITSEKSEEN.

-SEN PITÄISI OLLA TOISINPÄIN, SINÄ LOHDUTAT LASTA, EI LAPSI SINUA.

HAE APUA PIAN. TOSIASIA ON ETTÄ OLET TÄNÄÄN SYYLLISTYNYT LAPSESI PAHOINPITELYYN. ÄLÄ PÄÄSTÄ TILANNETTA PIDEMMÄLLE.

En ota kantaa oletko hyvä vai huono äiti (en tiedä, en tunne sinua), mutta jos olet noin tiukilla YHDEN lapsen kanssa, kannattaa miettiä oletko esim masentunut. Ja hakea apua myös siihen.

Voimia tilanteen kohtaamiseen rehellisesti yhdessä miehen kanssa. Älä anna tilanteen kehittyä pidemmälle LAPSESI VUOKSI.

 

[vieras]

Et ole huono äiti..ymmärrän kyllä että menetit malttisi! Minulla on myös joskus napsahtanut ja olen tukistanut ja huutanut lapsille. Minulla on vanhin todella vilkas,tempperamenttinen ja itsepäinen. Hänen kanssa menny hermot tuhat kertaa ja viimeks tänään meni kun ei keskity läksyihin. Valitettavasti on tullut huudettua ja paljon..mutta kyllä sillä on vaikutusta,ainakin vielä. Meillä ei aikoinaan auttanut mitkään holdinginit eikä lapsen tasolle menemiset,niitä kokeiltiin usein ja hartaasti mutta vanhin olikin TOSI vaikea. Saatto helposti uhmaiässä maata ja raivota lattialla 45 min. Mitään ei voinut tehdä..olin lähellä että tietää etten hylkää ja katsoin ettei itseään satuta. Nyt kuitenkin helpompi vaikka vilkas ja vaikeuksia keskittyä..älykäs kuitenkin on.
Täällä ei sinulla tunnu ymmärtäjiä olevan montakaan..älä loukkaannu. Minä ainakin myönnän että huudan ja raivoan ja saatan tehosteena pamauttaa nyrkillä pöytää. Minä olen sellainen,mitä sitä jeesustelemaan..Kaikki äidit joskus menettää hermonsa! Tukistanut joskus olen ja jämäkästi vienyt huoneeseen miettimään..ja joskus läpsässyt vuosien mittaan kun mitta on ollut ihan täys. Lapset eivät näitä muista eivätkä pelkää minua siksi että "hakkaisin" niitä..Minun lapset ovat ainakin niin "kovia" tapauksia että heille ei auta pieni hiljanen pyyntö.
Paha mielihän noista aina tulee..monesti oon huutanu ja sitten menny muualle itkemään..anteeksi olen aina pyytäny niin että lapset tietävät että rakastan vaikka komennan ja pidän kuria.
Kyllä sä selviät..yritä ottaa vähän vapaata,näe ystäviä. Tai miehen kanssa juttelet ja halit. Toivottavasti 2 v tosta rauhottuu..ettei vaan ois kipee tai jotain uhmaa??

 

[vieras]

Joskus tulee sellainen olo, että lähes kaikki muut lapset ovat hiljaisia hyssyköitä, jotka tekevät kaikki mitä vanhempi toivoo ja odottaa. Vastaanpanematta. Ainakin silloin kun se oma tyttö/poika käyttäytyy huonosti.

Väsyneenä pinna palaa helposti. Täytyy aina muistaa, että ruumiilliselle tasolle ei saa mennä. Se on vain juuri sen hetken helpotus, voisin kuvitella, että jo tekoa tehdessä kaduttaa. Mutta silloin on myöhäistä.
Luulen, että tilanteesi on yleinen uhmaikäisen lapsen äidillä.

 

[vieras]

Minä se heitin kerran lapsen 2v ruokalautasen pitkin keittiön seiniä ja maidot perään ku palo pinna.... Aivan kauheelta tuntu,mutta ei voi enää mitään. Anteeksi pyytää ja pitää hyvänä,noin voi käydä joskus.

Eri asia, et kajonnut lapseen.

 

[vieras]

ei heru myötätuntoa..hae apua

Ihan samaa mieltä. Lapsiaan pahoinpitelevä äiti on oikeasti ja todellakin huono äiti.

Ei se auta että jälkikäteen itkee rakastavansa ja anteeksi pyytelee. Ihan sama kuin vaimoaan hakkaava mies joka rakastaa kauheasti ja anelee armoa: mitä kehotatte tällaisen miehen vaimoa tekemään?

 

[Minni]

ei heru myötätuntoa..hae apua

Ihan samaa mieltä. Lapsiaan pahoinpitelevä äiti on oikeasti ja todellakin huono äiti.

Ei se auta että jälkikäteen itkee rakastavansa ja anteeksi pyytelee. Ihan sama kuin vaimoaan hakkaava mies joka rakastaa kauheasti ja anelee armoa: mitä kehotatte tällaisen miehen vaimoa tekemään?

Näinpä. Tätä minäkin aina ihmettelen, kun näissä ketjuissa yleensä sanotaan että elämään kuuluu tällaiset "ylilyönnit" yms.. Jos ap olisi kirjoittanut että hänen miehensä retuutti lasta ja tukisti, niin varmaan vastaukset olisivat erilaisia.. Miksi äidin tekemä pahoinpitely hyväksytään?

 

[Se vain on väärin]

Valitettavasti olen samaa mieltä kuin psykiatrian sh tuolla kirjoitti. Ei ole lapsen asia pelätä ja lohduttaa vanhempia.
Lapsella on oikeus olla lapsi ja siihen kuuluu huutoa ja riehumista myös kaikkien hyvien asioiden ohella.
Jos pahoinpitelemällä jo 2 vuotiaan opetat tukahduttamaan tunteensa niin milloin hän oppii niitä käsittelemään?
Pahoinpitely on rikos.

 

[just]

Ei se sinusta huonoa äitiä tee jos kerran menetät malttisi ja otat käyttöön tukistamista + muuta. Kuitenkin tiedät itse että toimit väärin ja se on tärkeintä. Puhu lapsen kanssa ja yritä selittää miksi toimit niin kun toimit ja kero hänelle että teit väärin satuttaessasi lasta.
Minä tuossa ylempoänä sanoo kyllä hyvin, että joskus äitikin suuttuu mutta rakastaa silti.

kaikki vissiin muistaa että tukistaminen ja muu on suomessa rikollista. Eli nytkö sitten palstan mammat hyväksyy väkivallan lasten kasvatuksessa?