M
mirtti
Vieras
Lueskelinpa tuossa huvikseni noita uusperhe-keskusteluja... ja jo muutaman viestin perusteella alkoivat näiden perheiden lapset säälittää ja paljon. Nuo kuviot rassaavat hommaan (vapaaehtoisina) ryhtyneitä aikuisiakin, saati sitten lapsia ja nuoria, joilta kukaan ei ole kysynyt mitään ja joilla ei ole vaihtoehtoja. Surkeaa! Onko ihme että lapset ja nuoret oireilevat... miksi hyvät ihmiset edes rupeatte lapsia laittamaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ette aio loppuelämäänne viettää? Ja jos ylitsepääsemättömiä mutkia (alkoholismi, väkivaltaisuus jne...) tulisikin matkaan, miksi se uusi perhe pitäisi pykäistä vuoden-parin sisällä pystyyn? Eivätkö lapset ole tärkeintä, ei se oma uusi onni (joka ei sekään välttämättä kestä)? Kyllähän joillain hommat toimivatkin, mutta uskonpa että hyvin pieni osuus ero- ja uusperheistä on sellaisia, joissa jokainen koko perhekuvion osapuoli on vilpittömästi tyytyväinen osaansa ja asioiden laitaan.
Huom. lisäsin otsikkoon sanan "joidenkin", koska arvelin että muuten tulee liian kiukkuista viestiä...
Huom. lisäsin otsikkoon sanan "joidenkin", koska arvelin että muuten tulee liian kiukkuista viestiä...