Voi miksi mä en käynyt kouluja! Näin siinä käy.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja älkää tehkö näin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

älkää tehkö näin

Vieras
Ikää 26v (kohta 27) ja alla vain lukio. Välivuosi venähti toiseksi jne. Olen siivoillut, ollut kaupan kassana ja puhelinmyyjänä. Ihan kakkaa hommaa kaikki noin niin kuin pitemmän päälle. Harmittaa niin älyttömästi, kun en lähtenyt opiskelemaan, vaan menin töihin. Kirjoitin kuitenskin E:n paperit, että ois niillä päässytkin. Nyt voisi tehdä jo jotain muuta hommaa, jota jaksaisi ehkä paremmin ja saisi enemmän palkkaakin. Nyt kynnys lähteä kouluun on iso, jostain syystä. Olen jo niin vanha...

Ja nyt sitten mies on alkanut kinuta perheenlisäystä. Voisko huonompaa hetkeä olla! Mä en aio alkaa lasta tekemään tähän väliin, sit en ainakaan saa elämässäni enää mitään aikaiseksi ja jään siivoojaksi. Eli ehkä joku kipinä ois lähteä koulun penkille.

Sori avautuminen, mutta harmittaa ihan kamalasti, kun olin niin typerä nuorempana ja kuvittelin, että olisin tyytyväinen vaikka siivoojana, kunhan rahaa tulee sen verran, että pärjää.

Oon nyt siivoillut pari vuotta ja joka aamu vituttaa herätä ja lähteä pesemään paskoja rappukäytävistä ja saunoista, sekä kellareista. Tilipäivänä rapsahtaa raadannan määrään nähden ihan liian pieni palkka. Tuntuu aika turhalta. Selkä reistailee.

Joskus käyn heittämässä keikkaa yliopistolla ja katselen kateellisena opiskelijoita, jotka iloisena juttelevat ja menevät luennoille kahvimukeineen ja muistiinpanoineen. Saavat nukkua pitkään, jos siltä tuntuu, näkevät ystäviä, opiskelevat ja pitävät hauskaa ja valmistuvat ja menevät parempiin töihin. Mäkin olisin voinut.
 
mä olen saman ikäinen, yksi koulu käytynä mutta en siihen terveydellisistä syistä enää pysty. Eli ei hyötyä siitä enää. Pitäisi mennä koulupenkille koska vamma rajaa monia aloja pois. Lapsia ei ole..

Tunnen itseni vanhaksi, ihmiseksi joka ei ole saanut mitään aikaiseksi.
 
No et t o d e l l a k a a n oo liian vanha opiskelemaan!!!!! Ei muuta ku haku päälle vaan ja jätät ne miehes perheenperustamis pyynnöt omaan arvoonsa. Nyt jos koskaan kannattaa hankkia ammatti, nuori vielä olet! Itse olen 36 v ja on kyllä ammatti mut en oo tehny alan töitä koskaan vaan hanttihommia kans. Meinaan vielä mennä koulun penkille vaikka oon 10v sua vanhempi :)
 
No mäkin pidin välivuoden, mikä myöskin venähti useammaksi, mutta lähdin kuitenkin opiskelemaan ensimmäisen lapsen saatuani. Sitä ennen olin tehtaassa vuorotöissä. Tylsää hommaa, mutta helvetin hyvin palkattua. Nyt on sitten korkeakoulututkinto, 10 000 euroa opintolainaa, enkä saa töitä!!!!!!! Eli helvetti kaipa mä oon kohta takas siellä tehtaassa... Kyllä kannatti opiskella!
 
Hei, kouluttaudu sairaanhoitajaksi! Jo ekan harjoittelun jälkeen pääset tekemään sijaisuuksia ja saat niistä rahaa. Opiskelu sh:ksi on muutenkin aika helppoa ja mukavaa.. (jo siis ala yhtään kiinnostaa)

...btw.. ja mun mielestä kaiken muun voi elämässä järjestää ja lykätä myöhemmäksi mutta ei lasten tekoa! Ikinä ei voi tietää saako niitä silloin kun ois "täydellinen hetki". :)
 
Maaliskuussa alkaa haku ammattikorkeaan ja yliopistoon! Sinne vaan! Ja muista myös avoimen ammattikorkean ja yliopiston opinnot. Ne maksaa, juu, mutta niistä voisit saada varmuutta opiskelujen aloittamiseen. Yliopistolla myös voi päästä väylän kautta sisään, jos on tehnyt avoimessa ensin tarpeeksi opintoja.
 
Todellakin voit vieläkin. Mulla on tuttuja monia, jotka on sun iässäsi "vasta" menneet yliopistoon, sitä ekaa tutkintoa hakemaan. Tuskinpa olisit siis ainoa ikäluokastasi jos nyt ensi syksynä aloittaisit opinnot.
Vielä useampia tiedän, jotka ovat koulunpenkille menneet keski-ikäisenä, tehneet täyden suunnanmuutoksen elämässään. Jos haluat niin teet, ei sen ihmeempää. Ikä on täysin sivuseikka, opiskelijoita on ihan kaikenikäisiä.
 
No sähän ehdit vielä vaikka mitä. Suomessa on mahdollisuuskia kouluttautua vaikka kuinka paljon. Työkkärissä oli joskus aikoinaan sellainen ammatinvalinta-apu palvelu, jossa virkailija kertoi koulutusmahdollisuuksista yms. Netistäkin löytää vaikka googlettamalla eri mahdollisuuksia.

Itse opiskelin liki kolmikymppisenä ja opiskelukavereissnai oli 20 vuotta vanhempiakin.
 
No joo, mulla sama homma mutta olen paljon vanhempi (33v) Kaksi lasta isolla ikäerolla, paljon työttömiä jaksoja ja käytynä jotain työvoimakoulutuksia. Yritän lukea pääsykokeisiin nyt kun tiedän oikean alani, mutta mietin kehtaako tämmönen mummo mennä mihinkään yliopistolle notkumaan. Olisi pitänyt käydä koulunsa aikanaan mutta kun olin niin epävarma nuorena että ajattelin ettei musta kuitenkaan mihinkään ole...
 
onko teillä siis yhtään lasta vielä?

mua ei ahdistais ollenkaan jos olis edes lapset "tehtynä".. kyllähän sitä sitten olis aikaa opiskellakin vaikka miten.

mut mua ahdistaa kun ei ole saavuttanut mitään. Mun olis taloudellisesti pakko saada ammatti että pääsee töihin. Miehellä pienet tulot. Mutta lapsiakin olisi kiva saada jossain välissä. Ikä tulee vastaan ja en halua kuitenkaan sossunluukkuäidiksi.
 
Ei ole myöhäistä, mutta muista, että lapsia ei välttämättä saa noin vain. Eli jos nyt lähtisit vaikka kuudeksi vuodeksi opiskelemaan, niin olisit jo 33 kun valmistut. Mietin, olisiko teillä mahdollisuutta antaa lapsen tulla ja pystyisitkö opiskelemaan lapsen hoidon ohella (olisi vaihtelua) avoimessa yliopistossa. Saisit opintopisteitä kasaan sen 3v aikana (kun saisit kotihoidontukea myös) kivasti tai vaikka tulis toinenkin lapsi. Kun olis sopivasti kasassa niin sit kerralla lapset hoitoon ja ite sinne kouluun ja sit ei enää tarviskaan lojua siellä niin montaa vuotta. Valmistuisit, kun lapset olis 8 ja 5 ja sit olis jo elämä mukavalla mallilla ;)
 
Mene nyt ihmeessä, kun kaipaatkin!
Et ole todellakaan mikään vanhus!
Kun mä olin ammattikoulussa vaatetuslinjalla, niin luokallani oli ihan eri-ikäisiä, vanhin 55-v. !
Kyllä aina ehtii kouluttautua. Miksi niitä aikuisopistojakin on?
Ja oppisopimus on kans hyvä vaihtoehto!
 
Olet hurjan nuori. ehdit vielä vaikka mihin. hae ihmeessä opiskelemaan.
tosin älä luule, että se tuo sinulle välttämättä iloa ja onnea. Monella alalla opiskelu vaatii paljon älyä.


Ja silti työpaikka ei välttämättä ole automaattisesti taattu ja palkkakin voi olla huono, jos töitä saa.

Mutta onhan opiskelu kivaa. Oletkko saanut paljon säästöön rahaa, jos olet ollut töissä ja lapsia ei vielä ole siunaantunut?

lapsia ehtii myöhemminkin Nyt keskittyisin sinuna opiskeluun.
 
[QUOTE="heps";22990345]Hei, kouluttaudu sairaanhoitajaksi! Jo ekan harjoittelun jälkeen pääset tekemään sijaisuuksia ja saat niistä rahaa. Opiskelu sh:ksi on muutenkin aika helppoa ja mukavaa.. (jo siis ala yhtään kiinnostaa)

...btw.. ja mun mielestä kaiken muun voi elämässä järjestää ja lykätä myöhemmäksi mutta ei lasten tekoa! Ikinä ei voi tietää saako niitä silloin kun ois "täydellinen hetki". :)[/QUOTE]

ompa ehdotus! kouluttaudu samantien vaikka lääkäriksi, niihinkään ei tarvitse olla pätevyyttä, pääsee samantien töihin kun lääkiksen ovi auennut! :D Nykyään ei kyllä kovinkaan helposti, juuri noiden 5tapahtuneitten takia..sori vaan..
 
onko teillä siis yhtään lasta vielä?

mua ei ahdistais ollenkaan jos olis edes lapset "tehtynä".. kyllähän sitä sitten olis aikaa opiskellakin vaikka miten.

mut mua ahdistaa kun ei ole saavuttanut mitään. Mun olis taloudellisesti pakko saada ammatti että pääsee töihin. Miehellä pienet tulot. Mutta lapsiakin olisi kiva saada jossain välissä. Ikä tulee vastaan ja en halua kuitenkaan sossunluukkuäidiksi.

kannattaa opiskella ensin. lapset kuluttaa ja opiskelut vie aikaa perheeltä.
 
onko teillä siis yhtään lasta vielä?

mua ei ahdistais ollenkaan jos olis edes lapset "tehtynä".. kyllähän sitä sitten olis aikaa opiskellakin vaikka miten.

mut mua ahdistaa kun ei ole saavuttanut mitään. Mun olis taloudellisesti pakko saada ammatti että pääsee töihin. Miehellä pienet tulot. Mutta lapsiakin olisi kiva saada jossain välissä. Ikä tulee vastaan ja en halua kuitenkaan sossunluukkuäidiksi.

Ei ole lapsia, mutta en mä niitä tällä hetkellä kaipaakaan. Enkä oikein haluais lähteä ilman mitään kunnon ammattia edes tekemään lapsia (en halua olla myöskään sossuäiti). Ahdistais vaan enemmän. Nyt kiinnostais enemmän se opiskelu. Oon jotenkin aina ajatellut, että lapsia sitten joskus päälle kolmekymppisenä, jos niitä on edes tullakseen. Ehkä joskus, oon siinä mielessä vielä aika nuori kuitenkin. Tuskin mun ahdistus lientyisi yhtään, vaikka oliskin lapsia jo;)
 
[QUOTE="heps";22990345]Hei, kouluttaudu sairaanhoitajaksi! Jo ekan harjoittelun jälkeen pääset tekemään sijaisuuksia ja saat niistä rahaa. Opiskelu sh:ksi on muutenkin aika helppoa ja mukavaa.. (jo siis ala yhtään kiinnostaa)

...btw.. ja mun mielestä kaiken muun voi elämässä järjestää ja lykätä myöhemmäksi mutta ei lasten tekoa! Ikinä ei voi tietää saako niitä silloin kun ois "täydellinen hetki". :)[/QUOTE]

Äh, ei mua kiinnosta sairaanhoito, kiitos ehdotuksesta kuitenkin:) Ehkä joku taloustiede tai informaatioteknologia voi olla mun juttu, oon ollut aina hyvä matematiikassa ja yhteiskuntatieteellisissä aineissa, ja töitäkin varmasti löytyisi. Ja olen vähän salaa ottanutkin jo selvää noiden alojen opiskelumahdollisuuksista..

Ainakin saisin hyvin pisteitä jo alkuun ja yhteen yliopistoon pääsisin ilmeisesti jo pelkällä yo-todistuksella:D Mut se ois aika kaukana kotoa tuo kyseinen yliopisto. Mies ei varmaan ilahtuisi..

Ja miten jaksaa lukea pääsykokeisiin, kun teen kuitenkin täyttä päivää? Pääsen kahdelta tai kolmelta töistä, mutta olen aina ihan rättiväsynyt, ei tule lukemisesta mitään työpäiävn jälkeen. Viikonloput vapaata, mutta nekin menee viikosta palautumiseen.. Lukulomaa en taida oikein saada.
 
Noh lohduttaako ajatus, et mulla on kohta kaksi tutkintoa. Mutta valitsin ne ajatellen ainoastaan sitä, että mitä haluaisin tehdä, enkä siten millä saisin joskus töitäkin. Jopa työharjoittelupaikkojen saaminen on ollut erittäin vaikea siitä syystä, että paikkoja ei ole tai jos on niin niihin on satoja hakijoita koska alat on ylikoulutettuja. Eipä noilla papereilla oikeastaan muuta tee kuin pyyhkis perseensä :D
 
Ap, tehkää lapset nyt, kun olette nuoria. Sitten myöhemmin yli kolmekymppisenä (jonka verran olisit jos lähtisit nyt yliopistoon tai ammattikorkeaan) se ei välttämättä käykään niin helposti:/ Ja onhan sulla työ, joten ei susta sossuäitiä tulisi muutenkaan. Lasten tekoa ei voi oikein lykätä, mutta opiskelua voi. Sitten kun lapsi/lapset vanhempia, niin voit katsoa sitä opiskelua uudestaan.
 
Äh, ei mua kiinnosta sairaanhoito, kiitos ehdotuksesta kuitenkin:) Ehkä joku taloustiede tai informaatioteknologia voi olla mun juttu, oon ollut aina hyvä matematiikassa ja yhteiskuntatieteellisissä aineissa, ja töitäkin varmasti löytyisi. Ja olen vähän salaa ottanutkin jo selvää noiden alojen opiskelumahdollisuuksista..

Ainakin saisin hyvin pisteitä jo alkuun ja yhteen yliopistoon pääsisin ilmeisesti jo pelkällä yo-todistuksella:D Mut se ois aika kaukana kotoa tuo kyseinen yliopisto. Mies ei varmaan ilahtuisi..

Ja miten jaksaa lukea pääsykokeisiin, kun teen kuitenkin täyttä päivää? Pääsen kahdelta tai kolmelta töistä, mutta olen aina ihan rättiväsynyt, ei tule lukemisesta mitään työpäiävn jälkeen. Viikonloput vapaata, mutta nekin menee viikosta palautumiseen.. Lukulomaa en taida oikein saada.

jos sulla olisi lapsia, et voisi koskaan lukea, jos ei isovanhemmat auttaisi.

on sulla ihan hyvät mahdollisuudet lukea vaikka tösisä käyt. enemmän vapaa-aikaa kuin kenelläkään kenellä lapsia.
 
[QUOTE="vieras";22990732]Noh lohduttaako ajatus, et mulla on kohta kaksi tutkintoa. Mutta valitsin ne ajatellen ainoastaan sitä, että mitä haluaisin tehdä, enkä siten millä saisin joskus töitäkin. Jopa työharjoittelupaikkojen saaminen on ollut erittäin vaikea siitä syystä, että paikkoja ei ole tai jos on niin niihin on satoja hakijoita koska alat on ylikoulutettuja. Eipä noilla papereilla oikeastaan muuta tee kuin pyyhkis perseensä :D[/QUOTE]

Höh, ikävä kuulla, että tilanne on tuollainen. Joo, kyllähän sitä ehkä kannattaa miettiä, että miltä alalta työllistyykin sitten myöhemmin. Siivoojillehan on töitä, mutta ois niitä töitä varmaan joillain aloilla korkeasti koulutetuillekin. Ei tää nyt niin kivaa ole. Mä taas aikoinani mietin vain sitä työllistymistä ja helppoa reittiä, enkä ajatellut sen pidemmälle. Olis myös kiva jos palkka olisi isompi eikä tarttis rikkoa itseään työssä.
 
Äh, ei mua kiinnosta sairaanhoito, kiitos ehdotuksesta kuitenkin:) Ehkä joku taloustiede tai informaatioteknologia voi olla mun juttu, oon ollut aina hyvä matematiikassa ja yhteiskuntatieteellisissä aineissa, ja töitäkin varmasti löytyisi. Ja olen vähän salaa ottanutkin jo selvää noiden alojen opiskelumahdollisuuksista..

Ainakin saisin hyvin pisteitä jo alkuun ja yhteen yliopistoon pääsisin ilmeisesti jo pelkällä yo-todistuksella:D Mut se ois aika kaukana kotoa tuo kyseinen yliopisto. Mies ei varmaan ilahtuisi..

Ja miten jaksaa lukea pääsykokeisiin, kun teen kuitenkin täyttä päivää? Pääsen kahdelta tai kolmelta töistä, mutta olen aina ihan rättiväsynyt, ei tule lukemisesta mitään työpäiävn jälkeen. Viikonloput vapaata, mutta nekin menee viikosta palautumiseen.. Lukulomaa en taida oikein saada.

ÄLÄ valitse yhteiskuntatieteita; et saa töitä. Siis jos valtiotieteellistä tarkoitat yhteiskuntatieteillä.. Opiskelusi menee suurella todennäköisyydellä hukkaan, ja päädyt kuitenkin siivoamaan.

Valitse it, alalta löytyy työpaikkoja ja palkka on hyvä. Käsittääkseni jo ammattikorkeakoulututkinnolla pääsee hyviin hommiin.
 

Similar threads

Yhteistyössä