H
hormoonihirviö
Vieras
Mitä tämäkin nyt sitten on?!
Kävin eilen jälkitarkastuksessa, synnytyksestä aikaa 5 viikkoa. Epäiltiin lievää kohtutulehdusta ja sain tälle aamulle ajan erikoislääkärille asian tiimoilta.
Tämä lääkäri on erittäin pätevä ja osaa asiansa kyllä, on ollut minulla synnytyksissäkin joskus mukana, vanhempi mies.
Mutta...
Hän on myös komea ja varsin flirtti tyyppi. Vähän sellainen naistenmies.
Otin eilen reippaana ajan vastaan, kun sen sain, vaikka tiesin heti, kenelle olisin menossa...
Mies jäi töistä pois, että pääsen käymään tuolla lääkärillä, oli siis jäämässä lasten tykö siksi aikaa.
...tänä aamuna sitten iski pakokauhu!! :ashamed: :ashamed:
Sanoin miehelle, etten VARMASTI lähde sille flirttiäijälle alakertaani esittelemään, että hänen on PAKKO tulla mukaan, tai en mene ollenkaan!
Mies aikansa tupisi ja jupisi, mutta koitimme sitten saada lapsille muuta hoitajaa, että mies pääsisi tueksi ja turvaksi... :ashamed: no emmehän me ketään näin lyhyellä varotusajalla saaneet! Sanoin -tai melkeen kiljuin- miehelleni, että perut sen ajan, en taatusti sinne sitten lähde!! Ja itkin.
Siis voi taivas...kuullostaa varmaan ihan sekopäiseltä...
Noh, mies perui ajan ja panui kiireesti töihin.
Tässä nyt istun ja itken temppuani. Mikä minua vaivaa?!? :ashamed: :ashamed: :ashamed:
Olen ihan yliväsynyt, sen tiedän...
Jotenkin tuli sellainen olo, että olisin mennyt "raiskattavaksi" sille äijälle, kun tiedän sen olemuksen ja tyylin, vaikka taitava lääkäri onkin! :ashamed:
Ylireagoin ihan varmasti, sen voin kyllä myöntää surutta ja nämä ajatuksenikin ovat varmaan vähän tuulesta temmattuja, mutta näin kuitenkin tunsin ja tunnen vieläkin, enkä taaaaatusti lähtisi nyt sille ukolle, en, en, en... :ashamed: :ashamed: mikä minua vaivaa???
Olisi tärkeää päästä nyt kuitenkin sinne lääkäriin, ettei tämä mahdollinen tulehdus menisi kovin pahaksi...tiedän. Koitin hokea tätä itselleni ja puhua järkeä, mutta joku ihmeen naisellinen sekopäisyyteni otti vallan............. :ashamed: :ashamed: *itkee kiukkuisena*
Kävin eilen jälkitarkastuksessa, synnytyksestä aikaa 5 viikkoa. Epäiltiin lievää kohtutulehdusta ja sain tälle aamulle ajan erikoislääkärille asian tiimoilta.
Tämä lääkäri on erittäin pätevä ja osaa asiansa kyllä, on ollut minulla synnytyksissäkin joskus mukana, vanhempi mies.
Mutta...
Hän on myös komea ja varsin flirtti tyyppi. Vähän sellainen naistenmies.
Otin eilen reippaana ajan vastaan, kun sen sain, vaikka tiesin heti, kenelle olisin menossa...
Mies jäi töistä pois, että pääsen käymään tuolla lääkärillä, oli siis jäämässä lasten tykö siksi aikaa.
...tänä aamuna sitten iski pakokauhu!! :ashamed: :ashamed:
Sanoin miehelle, etten VARMASTI lähde sille flirttiäijälle alakertaani esittelemään, että hänen on PAKKO tulla mukaan, tai en mene ollenkaan!
Mies aikansa tupisi ja jupisi, mutta koitimme sitten saada lapsille muuta hoitajaa, että mies pääsisi tueksi ja turvaksi... :ashamed: no emmehän me ketään näin lyhyellä varotusajalla saaneet! Sanoin -tai melkeen kiljuin- miehelleni, että perut sen ajan, en taatusti sinne sitten lähde!! Ja itkin.
Siis voi taivas...kuullostaa varmaan ihan sekopäiseltä...
Noh, mies perui ajan ja panui kiireesti töihin.
Tässä nyt istun ja itken temppuani. Mikä minua vaivaa?!? :ashamed: :ashamed: :ashamed:
Olen ihan yliväsynyt, sen tiedän...
Jotenkin tuli sellainen olo, että olisin mennyt "raiskattavaksi" sille äijälle, kun tiedän sen olemuksen ja tyylin, vaikka taitava lääkäri onkin! :ashamed:
Ylireagoin ihan varmasti, sen voin kyllä myöntää surutta ja nämä ajatuksenikin ovat varmaan vähän tuulesta temmattuja, mutta näin kuitenkin tunsin ja tunnen vieläkin, enkä taaaaatusti lähtisi nyt sille ukolle, en, en, en... :ashamed: :ashamed: mikä minua vaivaa???
Olisi tärkeää päästä nyt kuitenkin sinne lääkäriin, ettei tämä mahdollinen tulehdus menisi kovin pahaksi...tiedän. Koitin hokea tätä itselleni ja puhua järkeä, mutta joku ihmeen naisellinen sekopäisyyteni otti vallan............. :ashamed: :ashamed: *itkee kiukkuisena*