Lauantaina ois vihdoin siskon rippijuhlat. Alun perin oli tarkoitus, et lähdetään ajelemaan la-aamuna aikasin paikanpäälle ja mie meen kirkkoon konfirmaatioon ison siskoni kanssa. Miehet jäis pojun kanssa siskolleni, kun kirkko sattuu juuri pojun ruoka- ja päikkäriaikaan. Tulisivat sitten suoraan äitini luo kahvittelemaan kirkon jälkeen.
Nyt osuikin sitten toisen koiramme morsiamen astutus samaan viikonloppuun. Ja kun ei kotona olla ja morsian asuu siskoni kanssa samassa kaupungissa, niin meitin pitää ottaa koira mukaan. Ensin piti soitella sukua läpi, et kenen luo koiran vois päivällä viedä, missä pystyy pihalla olemaan. Sitten kasvattajan kanssa juttelin ja hän haluis kahtena päivänä astuttaa nartun, joten meitin pitäis yöksi jäädä. Ja taas soittelemaan sukua läpi, et kenen luo vois mennä yöksi koiran kanssa... Ajateltiin sitten, että perjantaina ois parempi lähteä, kun ei sitten tarvis la-aamuna herätä klo 6 ajelemaan. No sitten vasta tajuttiin, et jos yötä ollaan reissussa, niin mites toinen koiramme? Sitä ei saa hoitoon täällä näin nopsaan, eikä ole ketään, kuka pääsis hoitamaa. Eikä pystytä mukaan ottamaan. Mies nyt sit ilmeisesti jää kotiin koiran kanssa. Saa levätä rankan työviikon jälkeen yksinään la-iltaan asti. Oisin kyl halunnu miehen mukaan ja ois lähtenytkin, mut helkutti, ku kaikki menee mönkään...
Joten nyt mie ilmeisesti sit lähden pojun kans kaksin, poju joutuu tulemaan myös kirkkoon, jolloin päikkärit jää kyl pois tai nukkuu sitten ehkä kun ajellaan kotia kohti illalla, jolloin taas yöunille menokin siirtyy ja koko yö menee ihan mönkään...
Nyt osuikin sitten toisen koiramme morsiamen astutus samaan viikonloppuun. Ja kun ei kotona olla ja morsian asuu siskoni kanssa samassa kaupungissa, niin meitin pitää ottaa koira mukaan. Ensin piti soitella sukua läpi, et kenen luo koiran vois päivällä viedä, missä pystyy pihalla olemaan. Sitten kasvattajan kanssa juttelin ja hän haluis kahtena päivänä astuttaa nartun, joten meitin pitäis yöksi jäädä. Ja taas soittelemaan sukua läpi, et kenen luo vois mennä yöksi koiran kanssa... Ajateltiin sitten, että perjantaina ois parempi lähteä, kun ei sitten tarvis la-aamuna herätä klo 6 ajelemaan. No sitten vasta tajuttiin, et jos yötä ollaan reissussa, niin mites toinen koiramme? Sitä ei saa hoitoon täällä näin nopsaan, eikä ole ketään, kuka pääsis hoitamaa. Eikä pystytä mukaan ottamaan. Mies nyt sit ilmeisesti jää kotiin koiran kanssa. Saa levätä rankan työviikon jälkeen yksinään la-iltaan asti. Oisin kyl halunnu miehen mukaan ja ois lähtenytkin, mut helkutti, ku kaikki menee mönkään...
Joten nyt mie ilmeisesti sit lähden pojun kans kaksin, poju joutuu tulemaan myös kirkkoon, jolloin päikkärit jää kyl pois tai nukkuu sitten ehkä kun ajellaan kotia kohti illalla, jolloin taas yöunille menokin siirtyy ja koko yö menee ihan mönkään...