voi prkl kun mua ärsyttää jeesustelija-äidit!!!

["utelias"]

[QUOTE="mursu";24384621]En oikeesti käsitä että kuinka kukaan voi olla sitä mieltä että on parempi jäädä sairaseläkkeelle alle kolmikymppisenä kuin että isä jää kotiin hoitamaan lapsia että äiti saa opiskella itselleen ammatin mikä on sijoitus tulevaisuutta ajatellen.

Tupakointiin en ole ottanut kantaa koska se on asia jossa mulla ei ole juurikaan mitään sanottavaa, en ole polttanut ainuttakaan tupakkaa raskausaikana. Jos sen jälkeen tekee mitä tekee niin minusta se on yhdentekevää, ei ainakaan minulle kuulu mitä kukin omalla elämällään tekee.[/QUOTE]

Tuota... Miksei sitä opiskelua voi aloittaa vuotta myöhemmin? Mitä kauheita syviä traumoja äidille tulee siitä, että on kotona vauvan kanssa vuoden ja vasta sitten lähtee opiskelemaan? Kuoleeko siihen, tuleeko työkyvyttömäksi?

 

[Täh]

[QUOTE="äiti";24384317]Ei se miten itse elää, tee kenestäkään jeesusteliaa, mut jos sä ylikorostat ja jauhat vaan omista tavoista ja tuomitset muiden jotka ei toimi niin kuin sinä, tekee jeesustelijan! Eli älkööt äidit arvostelko toisten tekemisiä! kaikilla sillon hyvä olla [/QUOTE]

Eikö tällä palstalla kuulukaan käyttäytyä näin?

 

["Vierailija"]

Niin kauan kun elää yhteiskunnassa, jossa on verovaroin tuotetut julkiset palvelut, kenenkään elämänvalinnat eivät ole pelkästään oma asia.

Me kaikki saatamme joutua rahoittamaan keuhkosyöpähoitojasi tai Nico-Petterin terapiakuluja.

 

["mursu"]

[QUOTE="utelias";24384738]Tuota... Miksei sitä opiskelua voi aloittaa vuotta myöhemmin? Mitä kauheita syviä traumoja äidille tulee siitä, että on kotona vauvan kanssa vuoden ja vasta sitten lähtee opiskelemaan? Kuoleeko siihen, tuleeko työkyvyttömäksi?[/QUOTE]

Niin kuin sanoin että opiskelupaikkaa ei voi siirtää vuodella koska opinnot aloitetaan vain tänä syksynä asuinpaikkakunnallani, jos haluaisin samaa alaa opiskelemaan myöhemmin niin lähin koulu on usean sadan kilometkin päässä. Olen hakenut opiskelu paikkaa jo monta vuotta joten nyt kun pääsin kouluun niin en todellakaan aio hassata tilaisuuttani, kyse ei ole siis siitä etten olisi halunnut olla lapsen kanssa kotona. Saati traumatisoitunut, olenhan kuitenkin viimeiset kolme vuotta täällä kotona ollut hoitomassa lasta.

 

["mursu"]

[QUOTE="Vierailija";24385410]Niin kauan kun elää yhteiskunnassa, jossa on verovaroin tuotetut julkiset palvelut, kenenkään elämänvalinnat eivät ole pelkästään oma asia.

Me kaikki saatamme joutua rahoittamaan keuhkosyöpähoitojasi tai Nico-Petterin terapiakuluja.[/QUOTE]

Lapset isän kanssa kotona = terapian tarpeessa aikuisena. Luojan kiitos meilä on sellainen parisuhde ja mies aikuinen että uskon hänen pärjäävän oman jälkikasvunsa kasvatuksessa ja hoidossa. Teillä lienee hieman erilainen tilanne?

 

[J.Ketkupolkka]

Ärsytyksensä kullakin..
Minua ärsyttää enemmän semmoiset löysät p*skat jotka tekee ensin lapsia ja sitten työntää ne muille hoitoon kun se äitiys ei olekaan kivaa.
Vingutaan miten pitää päästä baariin ja viihteelle ja nyt tarvitaan omaa aikaa ja lapsivapaata kun on NIIIIIIIIN rankkaa ja blaah blaah.. :headwall:

 

[Lilya]

Mulle on aivan sama mitä kukin tekee, mutta ihmettelen silti miten joku raaskii lähteä 3kk luota töihin tai kouluun. Jos imetät, niin eikös se ole vähän hankalaa siirtyä päiviksi kokonaan pullomaitoon? Itse en ole edes suunnitellut vielä miten kauan aion olla tämän kakkosen (2kk) kanssa kotona, siihen asti että on pakko päästä pois kotoa tai lapsi alkaa kaivata muutakin elämää.

 

["Manttu"]

Ai ei vai? lääkärit ovat sitten varmasti väärässä.

Onko sulla paljonkin kokemusta tupakoivien miehien kyrvistä ja niiden toiminnasta?

 

[ja mua taas]

Ärsytyksensä kullakin..
Minua ärsyttää enemmän semmoiset löysät p*skat jotka tekee ensin lapsia ja sitten työntää ne muille hoitoon kun se äitiys ei olekaan kivaa.
Vingutaan miten pitää päästä baariin ja viihteelle ja nyt tarvitaan omaa aikaa ja lapsivapaata kun on NIIIIIIIIN rankkaa ja blaah blaah.. :headwall:

Ja minua ärsyttää se, että isää ei pidetä täysivaltaisena vanhempana ja ihan yhtä vastuussa lapsesta kuin äitikin. Ja että äidin aina pitäisi olla se, joka suostuu luopumaan kaikesta muusta lapsen vuoksi. Se, että isä jäisi vauvan kanssa ihan mielellään kotiin ei käy, kun sen pitää ihan väkisin olla se äiti. Tai se, että jos se äiti saa vaikka päivittäin muutaman tunni omaa aikaa esim. harrastusten merkeissä ja lapsi isän kanssa, niin voi että miten väärin se onkaan.

Hajoilkaa katkeruuteenne nyrkin, hellan ja pinnasängyn välissä olevat, meillä toteutuu tasa-arvo ja mulla on elämää, uraa, ystäviä, juhlia ja harrastuksia äitinäkin!

 

["Manttu"]

Ja minua ärsyttää se, että isää ei pidetä täysivaltaisena vanhempana ja ihan yhtä vastuussa lapsesta kuin äitikin. Ja että äidin aina pitäisi olla se, joka suostuu luopumaan kaikesta muusta lapsen vuoksi. Se, että isä jäisi vauvan kanssa ihan mielellään kotiin ei käy, kun sen pitää ihan väkisin olla se äiti. Tai se, että jos se äiti saa vaikka päivittäin muutaman tunni omaa aikaa esim. harrastusten merkeissä ja lapsi isän kanssa, niin voi että miten väärin se onkaan.

Hajoilkaa katkeruuteenne nyrkin, hellan ja pinnasängyn välissä olevat, meillä toteutuu tasa-arvo ja mulla on elämää, uraa, ystäviä, juhlia ja harrastuksia äitinäkin!

:flower:

 

[niin tai näin]

Mulle on aivan sama mitä kukin tekee, mutta ihmettelen silti miten joku raaskii lähteä 3kk luota töihin tai kouluun. Jos imetät, niin eikös se ole vähän hankalaa siirtyä päiviksi kokonaan pullomaitoon? Itse en ole edes suunnitellut vielä miten kauan aion olla tämän kakkosen (2kk) kanssa kotona, siihen asti että on pakko päästä pois kotoa tai lapsi alkaa kaivata muutakin elämää.

Miksi ei raaskisi? Näkeehän sitä lasta taas työ/koulupäivän jälkeen. Mä lähdin takaisin luentosalin penkille, kun vauva oli juurikin tuon 3kk ja ei tehnyt pahaa. Aamulla klo 8 lähdin ja tulin takaisin joskus 13-15 maissa, joskus piti lähteä illalla vileä yliopistolle, mutta harvemmin. Salilla kyllä kävin pari kertaa viikossa illalla.

Lapsi oli tyytyväisenä isän kanssa kotona. Mies tykkää olla kotona ja minun ei tarvinnut jättää kaikkea pitkäksi aikaa tauolle.

Tilanne oli myös oikeastaan pakollinen, koska teen jatko-opintoja bioalalla ja kenttätutkimukset pitää tehdä tiettyyn aikaan vuodesta. Varsinkin, kun mukana on yrityksiä rahoittamassa tutkimusta, silloin homman on edettävä aikataulussa ja olin jo sitoutunut projektiin. JOs olisin jäänyt kotiin ja jättänyt hommat lojumaan, olisin saanut sanoa hyvästi jatko-opinnoille, saattanut itseni huonoon valoon ja toista kertaa ei varmaan olisi tarvinnut pyytää rahoitusta mistään, sana kun kiirii helposti.

Kaikki eivät voi jättää muuta elämäänsä tuosta noin vaan.

 

[Lilya]

Itse ajattelen niin, että siksi ei raaskisi koska psykofyysinen tarve vaatii olla vauvan lähellä. Itselläni näin ollut molempien kanssa ja siksi ihmettelen, olen kuitenkin aika meneväinen äiskä mutta alle 6kk kanssa oli kurja olo jos olin pidempään poissa. Myös rinnat täyttyvät ihan liikaa ja alkavat herua maitoa parin tunnin jälkeen.

 

[Madicken04]

Miksi ei raaskisi? Näkeehän sitä lasta taas työ/koulupäivän jälkeen. Mä lähdin takaisin luentosalin penkille, kun vauva oli juurikin tuon 3kk ja ei tehnyt pahaa. Aamulla klo 8 lähdin ja tulin takaisin joskus 13-15 maissa, joskus piti lähteä illalla vileä yliopistolle, mutta harvemmin. Salilla kyllä kävin pari kertaa viikossa illalla.

Lapsi oli tyytyväisenä isän kanssa kotona. Mies tykkää olla kotona ja minun ei tarvinnut jättää kaikkea pitkäksi aikaa tauolle.

Tilanne oli myös oikeastaan pakollinen, koska teen jatko-opintoja bioalalla ja kenttätutkimukset pitää tehdä tiettyyn aikaan vuodesta. Varsinkin, kun mukana on yrityksiä rahoittamassa tutkimusta, silloin homman on edettävä aikataulussa ja olin jo sitoutunut projektiin. JOs olisin jäänyt kotiin ja jättänyt hommat lojumaan, olisin saanut sanoa hyvästi jatko-opinnoille, saattanut itseni huonoon valoon ja toista kertaa ei varmaan olisi tarvinnut pyytää rahoitusta mistään, sana kun kiirii helposti.

Kaikki eivät voi jättää muuta elämäänsä tuosta noin vaan.

Itse en raaskisi koska olen vielä niin kiinni tuon ikäisessä vauvassa että erossa olo tekisi henkisesti jo kovin kipeää ja keskittyminen opiskeluihin olisi vaikeaa. lisäksi uskon että tuon ikäisen vauvan paras paikka on olla vielä äidin kainalossa, vähän myöhemmin sitten voi tilalla olla yhtä hyvin isäkin. Käytännön asioista imetys on jo sellainen joka sitoo noin pienen vauvan minuun kiinni. Parin tunnin viikottaisella kurssilla olen ollut siitä asti kun keskimmäinen oli 2kk, joskus vauva oli mukanani ja joskus isän kanssa kotona.

Meillä kuopus on nyt 8kk ja ollaan siinä rajalla että oma henkinen napanuorani alkaisi antaa periksi ainakin osa-aikaista opiskelua tai työtä varten, tosin vauvalla on niin kova "äiti-kausi" nyt meneillään että odottelisin mielummin sen ohi. Ja imetyskin on tällä vielä niin pinnassa että sekin pitää varmaan muutaman kuukauden kotona. 1v:n olen kyllä jättänyt hyvillä mielin koti-isän hoiviin ja palannut itse töihin.

Pakkotilanteet ovat pakkotilanteita, mutta siis jos ei ole mistään ihan hengenhätäasiasta kyse niin en vielä lähtisi 3kk ikäisen luota opiskelemaan. Koska en todellakaan raaskisi.

 

["vieras"]

Ilmeisesti toisten valinnat sua jotenkin vaivaavat, kun noin ärsyynnyit. Jos sulla on hyvät perustelut valinnoillesi ja olet sinut niiden kanssa, niin toisten erilaiset valinnat ei pitäisi suhun vaikuttaa millään tavalla.

 

["Vierailija"]

[QUOTE="mursu";24388166]Lapset isän kanssa kotona = terapian tarpeessa aikuisena. Luojan kiitos meilä on sellainen parisuhde ja mies aikuinen että uskon hänen pärjäävän oman jälkikasvunsa kasvatuksessa ja hoidossa. Teillä lienee hieman erilainen tilanne?[/QUOTE]

Höpö höpö. Meilläkin mies on ollut hoitovapaalla kaikkien muksujen kanssa.

Mutta minun lasteni äiti ei ole yhtä tympääntynyt vauvoihinsa ja elämään, kuin miltä ap vaikuttaa. Tai ainakaan minulla ei ole ollut tarvetta todistaa mitään vetämällä röökiä vaunuja työnnellessä...

 

[J.Ketkupolkka]

Kirjoitin huolimattomasti, tarkoitin niin äitejä kuin isiä.
Enkä tarkoittanut, ettei saisi olla harrastuksia ja vapaa-aikaa. Tottakai niitä saa ja pitää olla!

Löysillä paskoilla tarkoitin niitä vanhempia joiden lapset on enemmän esim. isovanhemmilla hoidossa kuin omilla vanhemmillaan, siksi että arvon vanhemmat voivat lorvia keskenään kämpillään, ryypätä sun muuta tyhjänpäiväistä.

Täysin eri asia on, että lapsi on päivähoidossa silloin kun vanhemmat ovat töissä!!

 

[mihinlapsiopiskelunajaksi]

mulle ei tullut muuta mieleen, kun että mihin vauvan laitat kun opiskelet? 3kuista ei huolita päiväkotiin, niin missä vaavi on kun opiskelet? vai onko isä sit lapsen kans kotona?

 

[J.Ketkupolkka]

Onko sinne opiskelemaan välttämättä niin kiire? En noin pientä kyllä jättäisi vielä muille hoitoon (imetys).
Kyllähän sitä kerkiää opiskella myöhemminkin, vaikka sitten kun se lapsi huolitaan sinne päivähoitoon.

 

[isoäiti mölykylästä]

totta turiset. muakin ärsyttää äidit, joilla ei tunnu olevan muuta elämää kuin nicopetterin vaipat ja miten hyvin mun teini, murkku, katjalla menee.

 

["vieras"]

En käsitä sitä miten suurin osa äideistä on näin kiinni toisten mielipiteissä. Mitä te oikein välitätte siitä mitä muut teidän perhe-elämästä tai lastenhoidosta ajattelee???
Eläkää omaa elämäänne ja jättäkää toisten kommentit omaan arvoonsa. Elämä on paljon helpompaa. Mulle on ainakin ihan yhdentekevää se mitä naapurin äiti ajattelee mun lastenkasvatusmetodeista tai meidän perheen valinnoista. Ja mulle on ihan sama mitä se tekee niin kauan kun se ei vahingoita lapsiaan tai jätä niitä heitteille. Siinä menee mun kiinnostuksen raja.
Lain mukaan äidin tupakointi tai opiskelu tai töissäkäynti ei ole rangaistava teko, joten mua ei vois vähempää kiinnostaa jos joku äiti niin tekee. Sitten kun ne kriminalisoidaan niin katotaan sit uudestaan...

 

[ymmärrätkö]

[QUOTE="vieras";24390330]Ilmeisesti toisten valinnat sua jotenkin vaivaavat, kun noin ärsyynnyit. Jos sulla on hyvät perustelut valinnoillesi ja olet sinut niiden kanssa, niin toisten erilaiset valinnat ei pitäisi suhun vaikuttaa millään tavalla.[/QUOTE]

Ymmärrän täysin aloittajan ärsyyntymisen. On ihmisiä, joilla on suorastaan tarve tulla kertomaan oma mielipiteensä toisten ihmisten omista valinnoista, mutta jotka eivät tasan tarkkaan kestä yhtään, jos heidän valintoihinsa puututaan. He tulevat kerta toisensa jälkeen sanomaan, kuinka ei missään nimessä kannata tehdä, asia ei tule onnistumaan ja kuinka on oikea tapa tehdä asiat.

Ihminen ei voi elää tyhjiössä - paitsi sosiaaliset erakot - vaan ovat tekemisissä toisten ihmisten kanssa joko vapaaehtoisesti tai pakosta. Silloin ärsyttää tavattomasti, jos jonkun ihmisen tavatessa tietää jo etukäteen, miten pääsee moraalisaarnan, päivittelyn, paheksunnan tai kateuden aiheuttaman "ei se onnistunut minulla, miten kummassa se voisi onnistua sinulla" -narskutuksen kohteeksi. Sellainen lannistaa, pilaa mielialan ja saa oikeasti vihaiseksi.

Kyse ei siis ole toisten valinnoista, jotka ovat erilaisia vaan siitä, että nämä erilaisia valintoja vapaaehtoisesti tai pakosta, koska heille muut vaihtoehdot eivät ole mahdollisia, tulevat arvostelemaan päin naamaa tai läheisille ihmisille selän takana niitä erilaisia valintoja. Kerta toisensa jälkeen tavoitteenaan se, että toinen luopuisi omista valinnoistaan ja kääntyisi jälleen oikealle polulle ja valitsisi sen saman vaihtoehdon, jonka tämä ns. jeesustelija tai lannistaja on valinnut.

 

[niinpä nii]

Älä välitä! Te teette juuri niin kuin teidän perheelle sopii ja sinä teet niin kuin sinulle sopii. Usko, että et voi niin käyttäytyä ettei se jonkun mielestä olisi vähitäänkin "outoa" joten muiden mielipiteiden miettiminen kannattaa unohtaa ja välittää eniten siitä omasta mielipiteestä.

 

[ymmärrätkö]

[QUOTE="vieras";24395116]En käsitä sitä miten suurin osa äideistä on näin kiinni toisten mielipiteissä. Mitä te oikein välitätte siitä mitä muut teidän perhe-elämästä tai lastenhoidosta ajattelee???
Eläkää omaa elämäänne ja jättäkää toisten kommentit omaan arvoonsa. Elämä on paljon helpompaa. Mulle on ainakin ihan yhdentekevää se mitä naapurin äiti ajattelee mun lastenkasvatusmetodeista tai meidän perheen valinnoista.
[/QUOTE]

Eihän kyse ole pelkästä ajattelemisesta vaan siitä, että tullaan arvostelemaan niitä valintoja eikä hyväksytä sitä, jos toinen toteaa aikovansa toimia valintansa mukaan ja ehkä vielä perusteleekin valinnan, vaikka hänellä ei edes ole velvollisuutta perustella valintojaan muille ihmisille.

Minulla oli nuorempana lähipiiri täynnä näitä "tiedän paremmin, miten sinun kuuluisi elämäsi elää" -ihmisiä ja voin kertoa, että sellaisten kommenttien sivuuttaminen on todella vaikeaa. Nuorena kaipaisi muutenkin rohkaisua omille valinnoilleen ja tukea uskaltaa tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä - etenkin vanhemmiltaan. Itselleni aiheutti monenlaisia negatiivisia tuntemuksia se, että koin joutuvani jatkuvasti puolustelemaan valintojani, kun puhelut ja tapaamiset menivät valintojeni ruotimiseen, vähättelyyn tai suoranaiseen suuttumiseen siitä, että valitsen niin kuin valitsen. Ja kyse ei ollut päihteistä tai rikollisuudesta.

Toisaalta se kasvatti myös päättäväisyyttäni ja uskoa siihen, että itse tiedän, miten elän elämäni. Oman tieni valitsin enkä kadu valintojani. Etäisyyttä olen ajan myötä ottanut näihin lannistajiin ja jeesustelijoihin, mutta silloin nuoremapana se ei pienellä "naapurit tietävät elämäsi paremmin kuin sinä itse" -paikkakunnalla onnistunut.

Aloittajalle sanoisin, että sinulla on täysi oikeus ärsyyntyä ja kokea jeesustelijoiden tulevan henkilökohtaisen alueelle, jolle heillä ei ole asiaa. Mutta pidä pääsi, jos koet valintojesi olevan juuri sitä, mitä haluat tehdä ja jotka vievät elämääsi haluaamaasi suuntaan, älä anna toisten estää sinua. Koska sitä monet ihmiset haluavat: estää toisia kasvamasta, saavuttamasta tavoitteitaan ja ottamasta omaa elämää haltuunsa. "Suutari pysyköön lestissään" jne.

 

[ihme mies]

Mutta ihan tosi, mikä järki polttaa? Vaikuttaa ääreisverenkiertoonkin. Pahinta on, että supistaa ja pilaa pieniä suonia, joita tarvitaan paisuvaiskudoksen toiminnassa. Miksi joku tekee niin itselleen? Tupakoivista miehistäkin tulee vaan ekana mieleen, että ei ehkä toimi tuolla alhaalla niin hyvin kuin voisi.

Jeesustelijoiden kruunaamaton kuningatar, kapteeni Itsestäänselvyys on puhunut.

 

["vieras"]

Hajoilkaa katkeruuteenne nyrkin, hellan ja pinnasängyn välissä olevat, meillä toteutuu tasa-arvo ja mulla on elämää, uraa, ystäviä, juhlia ja harrastuksia äitinäkin!

Vaikka olisi useamman vuoden kotona, on aika kärjistettyä olettaa, että kyse on ihmisestä, jolla ei ole mitään muuta elämässään. Se, että tapaa perhekerhossa ja ensimmäiset puheenaiheet liittyvät lapsiin, ei myöskään tarkoita etteikö elämässä olisi muuta- se saattaa tarkoittaa, että siinä tilanteessa se on luonteva kohta aloittaa keskustelu, jonka myötä saattaa löytyä muita(kin) yhteisiä mielenkiinnon kohteita.