Voi vi..tu nyt loppuu ymmärrys ja loputon sääli, kiva jos jaksoit lukea, en kaipaa nyt paskaa niskaan kuitenkaan :(

[onneton]

Meidän rakas 3 lapsen isi ja rakas aviomies lähti tuossa taannoin ihan onnellisesta elämästä (minun onnellisesta nähtävästi). Niinkuin legendat kertovat mies lähtee hakemaan maitoa eikä tule koskaan takaisin. Masennusta on taustalla monen vastoinkäymisen kautta. Nyt tilanne on se että haluaa seurustella oman aviovaimon kanssa, mutta ei halua asua meidän kanssa, muuttaa siis yksin asumaan. Vielä jokunen aika sitten olin/yritin olla ymmärtäväinen ja kestää tän, ajatuksena että menee ohi, mutta ei. Elän suurperheen kanssa yksin, eläimet ja lapset ja ison talon hoitaminen ja ukko senkun elää miten sattuu missä tahansa. HUOM mukana ei ole toista naista ei mitään tappeluita ym. Alkaa hermot vaan loppua ja tekisi mieli luovuttaa, mutta ukko senkun jankkaa hän rakastaa minua ja entisestään enemmän kun ikävä on kova mutta nyt hetken pitäisi asua yksin. Olen kuukauden päivät nyt hoitanut ja pyörittänyt yksin tätä perhettä, mies ei edes kysy miten jaksan ja voin vaan minun pitäisi ymmärtää ja sääliä kun toisella on niin sanonko miten rankkaa kuulema. OIKEESTI MINULLE SANOTAAN ETTÄ KYLLÄ SE JÄRKIINSÄ TULEE mutta en tiedä haluanko edes enään takaisin tänne, periaatteessa helpompaa olla ilman, kun ei tarvitse jatkuvasti hoitaa sitä neljättä lastakin. En tiedä mitä tekisin, ikävä on kova sitä parasta ystävääkin, seksi on parasta mitä voi kuvitella, mutta oma paha mieli ei lähde pois ja syystäkin. Kun tulee käymään kotona ei muuta tee kuin istu tietokoneella tai makaa lasten kanssa sohvalla, on vittuuntuneen oloinen, kuitenkin haluaa näyttää kaikille rakastavansa mua. Ei leiki lasten kanssa samalla tavalla kuin ennen. Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta? Ja nyt on kyse 30 miehestä ja kohta 10 vuoden avioliitosta. Itse olen saanut sen kuvan että ei vaan perhe-elämä ole se mikä kiinnostaa vaan vaimo pitäisi saada pitää vaan. Jatkuvasti jokapäivä ilmoittaa ihanimmalla tavallaan tunteensa minua kohtaan ja se satuttaa ja paljon. Vaikea kertoa tätä kirjoittamalla.
Jokatapauksessa ollaan nyt asumuserossa, eikä mitään avioeroja vireillä. En vaan tiedä mitä teen

Jos joku on kohtalotoveri niin kiitän jos kommentoit!

 

[no]

Mulla ei oo samaa tilannetta mutta pakko vaan silti sanoa et musta on törkeetä jättää tolleen sut hoitaan kaikki ja lähtee vaan asumaan itekseen.. Jos silti haluaa olla sun kans.
Tälleenkö avioliitossa toimitaan, jätetään toinen pulaan..
Äläkä koskaan oo varma onko sitä toista naista vai ei, mäki luulin olevani varma mut oho, olipa sitteki.

 

[ap]

Mulla ei oo samaa tilannetta mutta pakko vaan silti sanoa et musta on törkeetä jättää tolleen sut hoitaan kaikki ja lähtee vaan asumaan itekseen.. Jos silti haluaa olla sun kans.
Tälleenkö avioliitossa toimitaan, jätetään toinen pulaan..
Äläkä koskaan oo varma onko sitä toista naista vai ei, mäki luulin olevani varma mut oho, olipa sitteki.

Olen epäillyt sitäkin että onko vai ei, mutta kun tiedän koko ajan missä on ja on täällä suurimman osan ajasta, mikä alkaa ärsyttää suunnattomasti
Niin olen sanonut että jätetään toinen hoitamaan kaikki, perheen isä ei kanna vastuuta mistään Rakastan sitä, mutta vaikeaa on, taas tällä hetkellä ajattelen että nyt loppu, mutta menee hetki ja ikävä valtaa mieln

 

[Sanna]

Sinun miehesi haluaa hengähdystauon perheestä.
Hän haluaa elämältä kakkua ilman silloin tällöin eteen tulevia sitruunan paloja.

Eli miehesi haluaa elää itsekseen, vapaasti ja rennosti, ilman arkipäivän kahnauksia ja lasten uhmia jne.
Haluaa käydä kotona ja sitten mennä muualle rentoutumaan.

Niin kauan kuin hyväksyt tuon, hän jatkaa sitä.

Nyt kova kovaa vasten.
Sain kirjoituksestasi sen kuvan, että mies ei tahdo erota, haluaa vain päästä helpolla elämästä.
Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa miehelle, että rakastat häntä ja haluat hänet elämäänne takaisin koko päiäiseksi aviopuolisoksi ja isäksi ja jos se ei sovi haluat eron.

Luulisin, että tämä saa miehen palaamaan häntä koipien välissä kotiin.

 

[huh]

liian nuorena lapset saanut ja naimisiin mennyt. raskasta työtä perhe-elämä, haluaisi päästä helpommalla.

 

[vaikeasta masennuksesta parantunut]

luulenpa että on kovinki masentunut ja tarvitsis nyt kyllä jämäkkää terapiaa ja sitä tukevaa lääkitystä, siitä voi hyvin parantua mutta se ei tapahdu viikossa eikä edes kuukaudessa.

 

[ap]

Sinun miehesi haluaa hengähdystauon perheestä.
Hän haluaa elämältä kakkua ilman silloin tällöin eteen tulevia sitruunan paloja.

Eli miehesi haluaa elää itsekseen, vapaasti ja rennosti, ilman arkipäivän kahnauksia ja lasten uhmia jne.
Haluaa käydä kotona ja sitten mennä muualle rentoutumaan.

Niin kauan kuin hyväksyt tuon, hän jatkaa sitä.

Nyt kova kovaa vasten.
Sain kirjoituksestasi sen kuvan, että mies ei tahdo erota, haluaa vain päästä helpolla elämästä.
Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa miehelle, että rakastat häntä ja haluat hänet elämäänne takaisin koko päiäiseksi aviopuolisoksi ja isäksi ja jos se ei sovi haluat eron.

Luulisin, että tämä saa miehen palaamaan häntä koipien välissä kotiin.

Kiitos sanoistasi, olivat kuin omasta päästä, en ole vain ääneen sanonut. Kun hänellä ei vielä ole edes kotia, vaan asuu kaverin luona ja valittaa vaan miten ikävä on ym. Ei näitä ajatuksia osaa sanoiksi laittaa

 

[Mrs Kittless]

Kyllä minä antaisin miehelle kaksi vaihtoehtoa: kotiin palaaminen ja vastuun ottaminen tai sitten avioero. Tuollaista en katselisi yhtään.

 

[ap]

luulenpa että on kovinki masentunut ja tarvitsis nyt kyllä jämäkkää terapiaa ja sitä tukevaa lääkitystä, siitä voi hyvin parantua mutta se ei tapahdu viikossa eikä edes kuukaudessa.

Niinpä niin on tunnustanut jo olevansa masentunut, mutta hoitoon ei suostu, niin minkäs teet :/ sen takia en uskallakkaan pahasti sanoa/jättää tätä näin

 

[hei]

Sinun miehesi haluaa hengähdystauon perheestä.
Hän haluaa elämältä kakkua ilman silloin tällöin eteen tulevia sitruunan paloja.

Eli miehesi haluaa elää itsekseen, vapaasti ja rennosti, ilman arkipäivän kahnauksia ja lasten uhmia jne.
Haluaa käydä kotona ja sitten mennä muualle rentoutumaan.

Niin kauan kuin hyväksyt tuon, hän jatkaa sitä.

Nyt kova kovaa vasten.
Sain kirjoituksestasi sen kuvan, että mies ei tahdo erota, haluaa vain päästä helpolla elämästä.
Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa miehelle, että rakastat häntä ja haluat hänet elämäänne takaisin koko päiäiseksi aviopuolisoksi ja isäksi ja jos se ei sovi haluat eron.

Luulisin, että tämä saa miehen palaamaan häntä koipien välissä kotiin.

Olen samaa mieltä. Ei liitto voi toimia jos toinen yksin hoitaa kaiken ja toinen vetää lonkkaa. Mielestäni ei ole oikein että mies haluaa pitää perhe-elämän hauskan puolen mutta ei ottaa vastuuta siitä ikävämmästä arjesta. Jos ei halua jaksaa arkea onko oikein jatkaa liittoa? Mies haluaa lapset, kun hänelle sopii (ilman kiukkua ja arjen väsymystä), ja hän haluaa vaimon silloin kun hänelle sopii. Ei se toimi niin!

 

[mh]

No useampikin jo tuossa sanonut, kaksi vaihtoehtoa joko ottaa koko paketin tai ei mitään! =)

 

[Pessi]

Kyllä minä antaisin miehelle kaksi vaihtoehtoa: kotiin palaaminen ja vastuun ottaminen tai sitten avioero. Tuollaista en katselisi yhtään.

Näin mäkin ajattelisin. En sitten tiedä miten sitä oikeasti tekisi jos tuollainen tilanne tulisi :|
Eihän se nyt käy päinsä että mies haluaa elää poikamiehen elämää mutta kuitenkin säilyttää perheensä.

 

[ap]

Samat ajatukset itsellänikin. Pitäisi vaan pitää itseni koossa lasten takia ja hymyillä päivät pitkät. Moneen kertaan en ole avautunut tilanteesta vaan elänyt ja itkenyt iltaisin
Pakko se on vaan sanoa se hänelle ääneen, itseäni vaan pelottaa kovasti se että masentuu entisestään, mutta pakko se on ajatella jo itseäkin. Kaikki olen sen eteen tehnyt että hällä olisi kaikki hyvin ja tässä kiitos Tuntuu vaan niin pahalta ja luottamus kadonnut, kuka normaalijärjissä oleva voi vaan lähteä yhtenä päivänä sanomatta sanaakaan ja olla kadoksissa päiviä? Ei kukaan ainakaan uskoakseni Kiitos teille, usein harmaana täällä vaan ja nyt oli pakko avautua En siis yksikseni ajattele näin

 

[ap]

Kyllä minä antaisin miehelle kaksi vaihtoehtoa: kotiin palaaminen ja vastuun ottaminen tai sitten avioero. Tuollaista en katselisi yhtään.

Näin mäkin ajattelisin. En sitten tiedä miten sitä oikeasti tekisi jos tuollainen tilanne tulisi :|
Eihän se nyt käy päinsä että mies haluaa elää poikamiehen elämää mutta kuitenkin säilyttää perheensä.

Jos ei olisi omalle kohdalle sattunut sanoisinkin että lopeta tuo touhu, helpompaa sanoa kuin tehdä, todella vaikeaa

 

[:/]

Ei se masennus kuitenkaan oikeuta siihen, ettei ota minkäänlaista vastuuta itsestään tai elämästään. :/ Jos oikeasti muutosta haluaisi, niin hakisi itselleen apua, jos ei itsensä niin edes perheensä takia. Mulle tuli tästä vähän sellanen olo, että selittelee tuolla masennuksella irtiottoaan-siis helpompi laittaa sen piikkiin lähtönsä, kuin myöntää itselleen, ettei ne kuvitelmat perhe-elämästä pitäneetkään paikkaansa, eikä halua sitä enää jatkaa...Voin olla ihan hakoteilläkin, ja tokin masentuneisuuttakin voi olla asian takia, mutten usko että selittää kaiken.

Mutta en katsoisi minäkään tuollaista kovin pitkään, en, vaikka olisi masentunut, jos ei edes apua halua ottaa vastaan, että asioilla olisi edes mahdollisuus muuttua. Samaa mieltä olen, että tämä jatkuu niin kauan kuin annat siihen tilaisuuden, tällä tahdilla toteat että olette vielä vuodenkin päästä samassa tilanteessa.

 

[NuoriLeski]

Ei se masennus kuitenkaan oikeuta siihen, ettei ota minkäänlaista vastuuta itsestään tai elämästään. :/ Jos oikeasti muutosta haluaisi, niin hakisi itselleen apua, jos ei itsensä niin edes perheensä takia. Mulle tuli tästä vähän sellanen olo, että selittelee tuolla masennuksella irtiottoaan-siis helpompi laittaa sen piikkiin lähtönsä, kuin myöntää itselleen, ettei ne kuvitelmat perhe-elämästä pitäneetkään paikkaansa, eikä halua sitä enää jatkaa...Voin olla ihan hakoteilläkin, ja tokin masentuneisuuttakin voi olla asian takia, mutten usko että selittää kaiken.

Mutta en katsoisi minäkään tuollaista kovin pitkään, en, vaikka olisi masentunut, jos ei edes apua halua ottaa vastaan, että asioilla olisi edes mahdollisuus muuttua. Samaa mieltä olen, että tämä jatkuu niin kauan kuin annat siihen tilaisuuden, tällä tahdilla toteat että olette vielä vuodenkin päästä samassa tilanteessa.

Peesi tähän. Ap:lle jaksamista vaikean ratkaisun edessä. Muista, että elämä jatkuu, et ole vastuussa aikuisen ihmisen elämästä.

 

[vieras]

Minusta miehesi taas kuulostaa oikeasti masentuneelta ja täysin eksyksissä olevalta. Ellei sitten ole kusipää. Suosittelen pariterapiaa, jossa puratte auki asioita molempien näkökulmasta.

 

[suorasukainen ämmä]

Kukapa meistä ei joskus haluaisi tehdä kuten miehesi on tehnyt?

Kun mulla palo puuro pohjaan ja samaan aikaan taapero veti paskaa käsillään vessaan seinään, niin kylläpäs teki mieli lähteä "maitoa hakemaan". Meninkö? En.

Sun ukkos meni. Ja se oli vittumainen temppu sulle. Ja jos ei ukkos sitä tajua, niin näytä sille tämä viestiketju.

 

[*]

Kukapa meistä ei joskus haluaisi tehdä kuten miehesi on tehnyt?

Kun mulla palo puuro pohjaan ja samaan aikaan taapero veti paskaa käsillään vessaan seinään, niin kylläpäs teki mieli lähteä "maitoa hakemaan". Meninkö? En.

Sun ukkos meni. Ja se oli vittumainen temppu sulle. Ja jos ei ukkos sitä tajua, niin näytä sille tämä viestiketju.

Tämä on nii taivahan tosi...
Meistä naisista vaan ei oo noin vastuuttomaan tekoon.

 

[4yh]

mulla melkein sama tilanne.Mies lähti 6kk sitten...sanoi vain en rakasta sua enää.Jäin lasten kanssa yksin ja sain selitellä lapsille missä isä on.Kohta ex mies joi,joi ja joi.Ei pahemmin pitänyt yhteyttä,asusteli kaverinsa luona ja nyt on saanut oman kämpän ja nyt sanoo katuvansa kun lähti ja haluais takas,mutta pitää asuntoa samalla.Viettää arjen meillä,mutta kattoo töllöä koko ajan.Muksuja hoitaa kun sanon.ihmettelee kun en usko hänen sanojaa ja kui en takas ota.Ei tajua että luottamus on mennyt häneen.Toinen nainen oli eron aikana tai olivat sängyssä muutaman kerran ja se kalvaa mun mieltä hiukan.mies sanoo ettei ole eron aikana kertaakaan lakannut rakastamasta mua.Välillä haluaisin uskoa,mutta hänen teot sanoo toista mitä sanat.Haluaisin perheen kasaan,mutta kun toiselle on meneminen tärkeämpää kuin minä ja lapset.En todellakaan tiiä mitä tehä!!

 

[ap]

Kukapa meistä ei joskus haluaisi tehdä kuten miehesi on tehnyt?

Kun mulla palo puuro pohjaan ja samaan aikaan taapero veti paskaa käsillään vessaan seinään, niin kylläpäs teki mieli lähteä "maitoa hakemaan". Meninkö? En.

Sun ukkos meni. Ja se oli vittumainen temppu sulle. Ja jos ei ukkos sitä tajua, niin näytä sille tämä viestiketju.

Mietin juuri samaa että tekisi mieli tämä ketju näyttää, kun en sanottua saa kasvotusten tätä, mutta on niin helevtin itsepäinen ihminen, vaikka ei kusipää että ei puhu ei pukahda, niinkuin monet meistä... en tiedä todellakaan mitä tehdä, enkä jaksa tässä välitilassakaan elää, vaikka sen hälle lupasin, mutta silloin aikaa sitten, kun tilanne oli sekaisin juuri kun oli lähtenyt. Iltaisin ikävä on valtava ja aamulla vitutus suuri
Saan pian vatsahaavankin stressillä, päänsärkyä ollut jo viikkoa, ja itselle harvinainen migreenikin sen päälle, valivali

 

[masis]

Masentunut, kyllä. Minä pistäisin sillä tavalla kovan kovaa vasten, että jos meinaa asua poissa kotoa, on pakko hakea ammattiapua masennukseen. Ei se tolla tavalla pois lähde. Jos on valmis hakemaan apua (terapiaa, lääkkeitä?), voisinkin antaa elellä muutaman kuukauden omillaan niin, että saa normaaliolon päästä kiinni. En ikuisesti tietenkään antais poissa olla.

Mutta jos ei oo valmis hakemaan apua... Sitten pitäis miettiä tarkkaan. Ero kai siitä lopulta tulis?

 

[ap]

mulla melkein sama tilanne.Mies lähti 6kk sitten...sanoi vain en rakasta sua enää.Jäin lasten kanssa yksin ja sain selitellä lapsille missä isä on.Kohta ex mies joi,joi ja joi.Ei pahemmin pitänyt yhteyttä,asusteli kaverinsa luona ja nyt on saanut oman kämpän ja nyt sanoo katuvansa kun lähti ja haluais takas,mutta pitää asuntoa samalla.Viettää arjen meillä,mutta kattoo töllöä koko ajan.Muksuja hoitaa kun sanon.ihmettelee kun en usko hänen sanojaa ja kui en takas ota.Ei tajua että luottamus on mennyt häneen.Toinen nainen oli eron aikana tai olivat sängyssä muutaman kerran ja se kalvaa mun mieltä hiukan.mies sanoo ettei ole eron aikana kertaakaan lakannut rakastamasta mua.Välillä haluaisin uskoa,mutta hänen teot sanoo toista mitä sanat.Haluaisin perheen kasaan,mutta kun toiselle on meneminen tärkeämpää kuin minä ja lapset.En todellakaan tiiä mitä tehä!!

haluaisitko jakaa toista kautta ajatuksia?

 

[viaton]

Tuntuuko susta oikeasti siltä, että mies rakastaa sua, vai että se vaan sanoo niin, jotta olisi "hyvä", eli paetakseen vastuuta siitä miten todellisuudessa toimii. Eikö rakastaminen ole sitä, että tehdään asioita joita ei jaksaisikaan, jotta se jota rakastaa ei joutuisi tekemään kaikkea yksin? Jos se rakastaa sua, miksei se ota masennukseen apua vastaan, jotta kykenisi osoittamaan rakkautta myös teoin? Miksei se halua säästää sua edes siltä huolelta, että joudut pelkäämään, että se masentuu lisää jos sinä huolehtisit myös omasta jaksamisesta?

 

[ap]

Tuntuuko susta oikeasti siltä, että mies rakastaa sua, vai että se vaan sanoo niin, jotta olisi "hyvä", eli paetakseen vastuuta siitä miten todellisuudessa toimii. Eikö rakastaminen ole sitä, että tehdään asioita joita ei jaksaisikaan, jotta se jota rakastaa ei joutuisi tekemään kaikkea yksin? Jos se rakastaa sua, miksei se ota masennukseen apua vastaan, jotta kykenisi osoittamaan rakkautta myös teoin? Miksei se halua säästää sua edes siltä huolelta, että joudut pelkäämään, että se masentuu lisää jos sinä huolehtisit myös omasta jaksamisesta?

toisaalta uskon toisaalta en, minun seurassa kahdestaan on se keneen aikoinaan rakastuin ja näyttää sen parhaalla tavallaan, on yhteydessä päivittäin kaikkein ihanimmalla osaamalla tavalla, se tekee pahinta mutta kun tulee kotiin perheen-pariin on joku muu