Voi vitsi...naapurin pojasta avautumista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sdeard
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sdeard

Vieras
Naapuritalossa (omakotitalo) asuu ekaluokkalainen poika. Tällä alueella kaikki lapset on vähän vanhempia, mutta itselläni on 8-v poika, joka on tokalla. Oma lapseni on joka toinen viikko isällään (asuu tässä ihan lähellä). Omalla pojallani on noin 5 koulukaveria puolen kilometrin sisällä ja leikkii usein heidän kanssaan ja heidän luonaan, ulkona metsässä tms.

Välillä käy herne kohti nenääni, kun joka jumalan päivä tuo naapurin poika soittaa ovikelloani työpäivän jälkeen ja kysyy poikaani leikkimään. Jos poikani on kaverin kanssa leikkimässä metsässä, tekemässä läksyjä tms, alkaa kysyminen, milloin Eetu pystyy leikkimään. Jos vastaan vaikka, että kun on tehnyt läksyt, alkaa tiedustelu, mitä läksyjä on tullut ja millaiset kirjat pojallani on jnejne höpöttämistä. Eli pojasta ei meinaa pasta eroon, jos vaikka ruuanlaitto on kesken.

Ja sitten käy n 15min välein soittamassa kelloa ja kysymässä, voisiko Eetu olla nyt hänen kanssaan. Ja taas kyselyä ja päivittelyä siitä, että poikani leikkii "aina" omien kavereidensa kanssa.

Poikani kyllä leikkii tuon naapurin pojankin kanssa, mutta usein kokee hänet aika rasittavana ja tulee kesken leikin sisälle. Naapurin poika leikissäkin tiedustelee, miksi poikani ei voinut leikkiä eilen hänen kanssaan ja kuinka pitkään poikani voi nyt leikkiä hänen kanssaan ja miksi ei voi illalla leikkiä....jne. Samaa rataa ja valittamista koko ajan.
 
Siis tarkennuksena vielä, että naapurin poika on sellainen harmiton, mutta välillä helkutin ärsyttävä roikkuessaan :D hänelläkin olisi koulukavereita lähistöllä, mutta vanhempansa eivät anna esim kävellä näiden luokse.
 
Jos ärsyttää, niin käy puhumassa pojan vanhempien kanssa siitä, jos vaikka tekisivät tuolle käytökselle jotain.

Ja jos et saa tuota käytöstä vähenemään ja oikein kovasti ärsyttää, niin anna pojalle porttikielto teille.
 
Voi, minun käy lähinnä sääliksi sitä naapurin poikaa. On ilmeisesti melko yksinäinen.

Miksi sinä lapsen kyselyistä noin hermostut? Ymmärtäisin ärtymyksen jos poika kiusaisi lastasi, hajoittaisi paikkoja tms., mutta yksinäisyydestä viestittävää kaverin perään kyselyä en osaisi ärsyttävänä pitää, korkeintaan surullisena. Ja painottaisin muuten kyllä lapselleni, että kaveria ei jätetä noin vain kesken leikin yksin, vaikka jotain pientä erimielisyyttä tulisikin! Pois käveleminen ei ole sopiva keino ratkoa ristiriitoja eikä kukaan saa yksin määrätä, mitä milloinkin tehdään, vaan kaikissa ihmissuhteissa pitää välillä tehdä myönnytyksiä.
 
Voi, minun käy lähinnä sääliksi sitä naapurin poikaa. On ilmeisesti melko yksinäinen.

Miksi sinä lapsen kyselyistä noin hermostut? Ymmärtäisin ärtymyksen jos poika kiusaisi lastasi, hajoittaisi paikkoja tms., mutta yksinäisyydestä viestittävää kaverin perään kyselyä en osaisi ärsyttävänä pitää, korkeintaan surullisena. Ja painottaisin muuten kyllä lapselleni, että kaveria ei jätetä noin vain kesken leikin yksin, vaikka jotain pientä erimielisyyttä tulisikin! Pois käveleminen ei ole sopiva keino ratkoa ristiriitoja eikä kukaan saa yksin määrätä, mitä milloinkin tehdään, vaan kaikissa ihmissuhteissa pitää välillä tehdä myönnytyksiä.

En mina sille lapselle hermostu enkä yksittäisistä kyselyistä, mutta kun sitä samaa on joka hemmetin päivä 2-5 kertaa illan aikana. Kyllä se jossain välissä kyrsii, mutta ei aina. Lapseni ei kävele kesken leikin pois, ilmaisin Asian huonosti. Mutta kun leikki esimerkiksi metsässä loppuu ja saattaisi jonkun toisen kaverin kanssa jatkua uudella leikillä pihalla, tulee lapseni tässä vaiheessa kotiin yleensä tympääntyneenä. En voi 8-vuotiaalta vaatia sitä, että pitäisi olla jatkuvasti toisen käytettävissä tai tilittää tekemisiään ja aikatauluaan toiselle.
 
Ja lähinnä se, että JOS päästäisin sisälle leikkimään lapseni kanssa, kulkisi tama naapurin poika minun perässäni höpöttäen ja kysellen kaikkea koko ajan. Ei yhtään ymmärrä, jos vaikka puhelimeni soi ja haluan siihen vastata...ei keskeytä höpötystään vaan alkaa kutsua nimeäni koko ajan tai puhua kovempaa, vaikka näkee että olen puhelimessa.
 
Anna hänelle selkeämmät vastaukset, jos et h alua hänen enää samana päivänä tulevan, niin sano, että ei onnistu tänään tai kerrot, että huomenna, jos tiedä huomisen sopivan. Samaten joku 'läksyjen jälkeen' on tosi huono vastaus, mistä hän tietää, kauanko ne läksyt kestää. Vastaa tyyliin, että Pikkukakkosen jälkeen, niin hänen on helpompi hahmottaa milloin.

Ei nyt tai myöhemmin on tosi huono vastaus, ihan kokemuksesta olen sen oppinut. Silloin saa odottaa noita ovikellon soittoja vartin välein.
 
Mullekkin tuli mieleen että ehkä sun kannattaa antaa vähän selvempiä /konkreettisempia ohjeita, ja ne voi myös sanoa ihan tiukasti. Ekaluokkalainen on vielä aika pieni, joten ei ehkä ymmärrä esim. käsitettä "läksyjen jälkeen". Tai jos olet puhelimessa, niin voi ihan hyvin sanoa suoraan että nyt pitää olla hetki hiljaa kun puhun puhelimessa, eikä olettaa että lapsi ymmärtää olla hiljaa kun näkee että puhut puhelimeen. (joo, kyllä osa ymmärtää mutta kaikki ei. )
 
No mitäpä jos rohkaisisit mielesi, ja sanoisit ihan ääneen tuolle pojalle, että lopettaa tuon rinkuttelun ja jänkkäämisen. Siis sanot, että ei saa pimpotella moneen kertaan, lapsesi menee ulos sitten kun läksyt tehty tmv. Etkä jää jaarittelemaan, vaan sanot, että nyt on hommat kesken, pakko mennä.
Lapset(kaan) eivät ole mitään ajatustenlukijoita.
 
[QUOTE="...";30335063]No mitäpä jos rohkaisisit mielesi, ja sanoisit ihan ääneen tuolle pojalle, että lopettaa tuon rinkuttelun ja jänkkäämisen. Siis sanot, että ei saa pimpotella moneen kertaan, lapsesi menee ulos sitten kun läksyt tehty tmv. Etkä jää jaarittelemaan, vaan sanot, että nyt on hommat kesken, pakko mennä.
Lapset(kaan) eivät ole mitään ajatustenlukijoita.[/QUOTE]

No en ole kyllä sanonut, että lopeta rimputtelu :D Mutta olen kiireessä sanonut oven avattuani, että tänään ei sovi ja heippa ja vetänyt ovea kiinni, mutta sitten AINA alkaa se "Maiju..? " ja kysely. Jos vaan vedän oven kiinni, soittaa poika uudelleen ovikelloa. Jos en avaa, tulee hän takapihalle koputtelemaan ikkunoihin.
 
No en ole kyllä sanonut, että lopeta rimputtelu :D Mutta olen kiireessä sanonut oven avattuani, että tänään ei sovi ja heippa ja vetänyt ovea kiinni, mutta sitten AINA alkaa se "Maiju..? " ja kysely. Jos vaan vedän oven kiinni, soittaa poika uudelleen ovikelloa. Jos en avaa, tulee hän takapihalle koputtelemaan ikkunoihin.

Sinun pitää vain sanoa tiukemmin/vihaisemmin. Selität kunnolla, että yhden kerran saa kysyä, toiste ei tulla pimpottamaan. Kasvatuksen puutettahan noin huono käytös on, ja koska vanhemmat eivät pojalle ole tapoja opettaneet, on sinun se tehtävä, ellet halua päivittäin häiriintyä.
 
Olen osasta aiempien vastaajien kanssa samaa mieltä, että saisit kyllä pojan hallintaasi sanomalla selkeästi mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Pysähdy, ota kunnon kontakti ja sano asiasi, äläkä paukuttele lapsellisesti ovea pojan naamalle tai muuta yhtä epäselvää.

Mieti nyt, miltä sinusta tuntuisi, jos kysyisit kaveriasi ja hänen miehensä vastaisi joka kerta vältellen. Etkö toivoisi, että vastaus on yksinkertainen ja selkeä? LApsilla on ihan sama juttu kuin aikuisilla, että kannattaa puhua totta.
 
Meillä kans ovikello soi tiuhaan ja oon oppinu että yksinkertainen, ystävällinen ja selkeä vastaus saako tulla vai ei. Jos voi tulla myöhemmin niin selkeä aika milloin voi tulla tai että poikani / tyttöni soittaa kun on läksyt tehty tai tullut harkoista. Muuten elämä menee ovella ramppaamiseks eikä oo mitään rauhaa. Usein kyllä kysyn et haluatko tulla odottamaan että Pekka on syönyt, tehnyt läksyt tms ellei mene kauaa.
Lisään vielä että tässäkin asiassa "Siperia opettaa", nytkin ruokin neljä lasta vaikka omia on kaksi. Meillä leikkii neljä lasta joista yksi on oma. Jotenkin sitä ajan myötä oppii sulkemaan korvat lasten hälyltä. Toki pidän kyllä samanlaisen kurin niin omille kuin vieraillekin.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä