Mun elämä on älyttömän täydellistä. Oon naimisissa ihanan miehen kanssa (ihana se ei oo silloin kun sotkee ja alkaa vituttaan). Meillä on ihana tyttövauva 8kk, oppinut konttaamaan harjottelee istumista ja kiipeilyä.
Meillä on koira, kiltti ja kaikinpuolin passeli vaikka tiputtaa karvaa niin et saa joka päivä imuroida. Asutaan pienehkössä kaupungissa rivarissa, hyvä asunto ja asuinalue. Vauva on kiltti kuin enkeli. Itse käyn osa-aika töissä ja rahaa on (ei niinkuin roskaa mutta silti sitä on meidän tarpeisiin).
Mies opiskelee, on 21 vuotias ja minä kohta 24. On hyvät perhesuhteet molemmilla vaikka lapsenvahteja ei mummoistapapoista enää oo. Miehellä on paljon kavereita ja viihtyy täällä. Mutta(nyt se paljon puhuttu mutta), mulla on tässä kaupungissa vain yksi kaveri, ja hänkin on viinaanmenevä joka ajattelee paljolti vain itseään. Ja sitä sidukkaa. Eihän se minulle kuulu mutta toisinaan huolestuttaa. en tuomitse, itsekin juon ja joskus poltan. Vauvani on kuitenkin se mikä tulee ensin ja muut vasta sitten.
Voisin mennä kaverin mukana mutta koska meillä on koira en voi sitä hänen luokseen ottaa, kuitenkin esittää eläinrakasta. Ja nytkin meni mieluummin juomaan äitinsä luo kuin olisi minun kanssa viettänyt aikaa. Sanoi että muuten mutta kun koira. Voi piru. Anteeksi, en harrasta päiväkirjaa joten tämä auttakoot nyt. Mutta miten minä saan kavereita jotka eivät esitä täydellistä ja joita ei haittaa pienet esteet tapaamisille. Kaveri on sillä tavalla puhunut mutta kun sinulla on töitä, on vauva ja se koira. Anteeksi olen sekava, en aineissa mutta sekava
Onko täällä muita jotka haluavat olla yksin mutta silti kaipaavat seuraa. Välillä ois niin ihana ottaa koira ja vauva ja hamsteri mukaan ja painua sinne kuuluisaan vittuun.
Ja älkää epäilkö, olen nätti, laiha, mukava, huumorintajuinen ja fiksu ilman että tiedäntiedän ihan kaikesta kaiken. Mä oon nyt ajatellut et kaverien puute johtuu siitä et olin lukion/amikseen asti se syrjitty koulukiusattu tyttö. Ehkä mä oon se vieläkin itseni mielestä. (ja muidenkin?). Asun siis samassa läänissä kuin kiusattuna.
Enkä mä hae sääliä. Tai ehkä yhden lohduttavan sanan. Mulla on ollut ongelmia paljon, joka toinen aloitus täällä sopii minuun. onneksi kukaan ei lue tätä loppuun koska palstamammat vihaa pitkiä sekavia aloituksia
älkää kysykö mitä mä tällä haen koska en tiiä sitä itekään.
parempi
Meillä on koira, kiltti ja kaikinpuolin passeli vaikka tiputtaa karvaa niin et saa joka päivä imuroida. Asutaan pienehkössä kaupungissa rivarissa, hyvä asunto ja asuinalue. Vauva on kiltti kuin enkeli. Itse käyn osa-aika töissä ja rahaa on (ei niinkuin roskaa mutta silti sitä on meidän tarpeisiin).
Mies opiskelee, on 21 vuotias ja minä kohta 24. On hyvät perhesuhteet molemmilla vaikka lapsenvahteja ei mummoistapapoista enää oo. Miehellä on paljon kavereita ja viihtyy täällä. Mutta(nyt se paljon puhuttu mutta), mulla on tässä kaupungissa vain yksi kaveri, ja hänkin on viinaanmenevä joka ajattelee paljolti vain itseään. Ja sitä sidukkaa. Eihän se minulle kuulu mutta toisinaan huolestuttaa. en tuomitse, itsekin juon ja joskus poltan. Vauvani on kuitenkin se mikä tulee ensin ja muut vasta sitten.
Voisin mennä kaverin mukana mutta koska meillä on koira en voi sitä hänen luokseen ottaa, kuitenkin esittää eläinrakasta. Ja nytkin meni mieluummin juomaan äitinsä luo kuin olisi minun kanssa viettänyt aikaa. Sanoi että muuten mutta kun koira. Voi piru. Anteeksi, en harrasta päiväkirjaa joten tämä auttakoot nyt. Mutta miten minä saan kavereita jotka eivät esitä täydellistä ja joita ei haittaa pienet esteet tapaamisille. Kaveri on sillä tavalla puhunut mutta kun sinulla on töitä, on vauva ja se koira. Anteeksi olen sekava, en aineissa mutta sekava
Onko täällä muita jotka haluavat olla yksin mutta silti kaipaavat seuraa. Välillä ois niin ihana ottaa koira ja vauva ja hamsteri mukaan ja painua sinne kuuluisaan vittuun. Ja älkää epäilkö, olen nätti, laiha, mukava, huumorintajuinen ja fiksu ilman että tiedäntiedän ihan kaikesta kaiken. Mä oon nyt ajatellut et kaverien puute johtuu siitä et olin lukion/amikseen asti se syrjitty koulukiusattu tyttö. Ehkä mä oon se vieläkin itseni mielestä. (ja muidenkin?). Asun siis samassa läänissä kuin kiusattuna.
Enkä mä hae sääliä. Tai ehkä yhden lohduttavan sanan. Mulla on ollut ongelmia paljon, joka toinen aloitus täällä sopii minuun. onneksi kukaan ei lue tätä loppuun koska palstamammat vihaa pitkiä sekavia aloituksia
älkää kysykö mitä mä tällä haen koska en tiiä sitä itekään.parempi
Viimeksi muokattu: