Voiko aikuisena vielä oikeasti löytää hyviä ystäviä?

[Onko mullakin vielä toivoa?]

Oon aina ollut huono ystävystymään, jännitän muiden seurassa ja pelkään että musta ei pidetä. En ole ikinä saanut sellaisia ystäviä, joiden kanssa olis heti oltu kuin paita ja peppu, mulla on mennyt pitkään että ollaan tutustuttu ja tultu läheisiksi. Tajusin just, että muuttojen ja elämäntilanteet avustuksella olen ajautunut ihan erilleen vanhoista kavereista, niillä on uudet kaverit ja uudet menot elämässään.

Eilen just tajusin, että ei tullut kutsua ystäväperheen miehen 40-vuotisjuhliin, vaikka ne siitä puhui meille. Tai sitten tajuttiin väärin, kun siinä oli meitä kolme perhettä niiden kanssa ja nämä puhui niistä juhlista ja siitä, että kuinka sielläkin oli ihmisiä joita he halus juhliin. Ilmeisesti se ei sitten vaan koskenutkaan meitä. Kaverin kihlajaisista kuulin jälkikäteen, ja "paras ystävä" aina unohtaa ilmoitella mulle ajoissa kutsuista tai sitten kertoa mitä kuuluu, tai vastata mun viesteihin.

Mies lohdutti, että se on vaan sitä että asutaan niin kaukana kaikista, mutta eihän se sitä voi olla :/ Mutta onkohan mulla vielä toivoa, että voisin löytää vielä näin aikuisena ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa? Tuntuu että kaikilla muilla niitä ystäviä ja kavereita on jo niin paljon.

 

[Kowalski]

Tottakai aikuisenakin voi vielä löytää ystäviä =)

Mun läheisistä ystävistä iso osa on sellaisia, joihin olen tutustunut vasta aikuisiällä. Lukiosta tarttui matkaan muutama, ja lapsuudesta yksi.

 

[Malviina]

Kyllä voi, aina löytää uusia ystäviä.

 

[jep jep]

Varmasti on!! Mullakin katosi kaikki pitkien välimatkojen takia vähän kerrassaan. Nyt on kaksi kaveria ja paljon parempia kuin entiset.... mutta kukaan ei välttämättä tule sun kotiin tutustumaan....

 

[Henrietta]

Mun kaikki läheiset ystävät ovat aikuisiällä saatuja

 

[Non compos mentis]

Voi. Ainakin minä olen löytänyt. Eihän se ehkä ole yhtä kivutonta kuin lapsena (tosin minun tapauksessani mulla ei ollut lapsena juurikaan kavereita), mutta mahdollista kyllä. Ihmisiä on niin erilaisia, että vaikea antaa vinkkiä, mistä sulle parhaat frendit löydettäis, mutta aika harvoin kotoa kuitenkaan kukaan tulee hakemaan.

Avoin mieli ja kyky vastavuoroisuuteen auttavat kummasti.

 

[ap]

Varmasti on!! Mullakin katosi kaikki pitkien välimatkojen takia vähän kerrassaan. Nyt on kaksi kaveria ja paljon parempia kuin entiset.... mutta kukaan ei välttämättä tule sun kotiin tutustumaan....

No se olisikin hyvää palvelua Mutta siis tosissaan, on aika vaikea löytää sellaisia tilanteita missä vois tutustua uusiin kavereihin, kun mun työkin on sellaista että teen pääasiassa yksin Ei ole työkavereita oikein, eikä sitten taas toisaalta voi käydä missään päiväkerhoissa.

 

[Non compos mentis]

Varmasti on!! Mullakin katosi kaikki pitkien välimatkojen takia vähän kerrassaan. Nyt on kaksi kaveria ja paljon parempia kuin entiset.... mutta kukaan ei välttämättä tule sun kotiin tutustumaan....

No se olisikin hyvää palvelua Mutta siis tosissaan, on aika vaikea löytää sellaisia tilanteita missä vois tutustua uusiin kavereihin, kun mun työkin on sellaista että teen pääasiassa yksin Ei ole työkavereita oikein, eikä sitten taas toisaalta voi käydä missään päiväkerhoissa.

Oisko mahdollista mennä vaikka kansallisopiston kurssille tai jonnekin jumppaan tai liittyä johonkin järjestöön? Yks singaporelainen kaveri löysi toisen nuoren singaporelaisen naisen kaveriksi Martoissa!!! Pieni on maailma. Miksei netissäkin voi ystävystyä, näin minäkin olen monia kavereita saanut. Ensi alkuun mailailtu ja sitten nähty livenä ja ystävyys alkanut.

 

[ap]

Netissä mulla on kavereita, mutta nekin aika kaukana. Jas kaipaan sellaista seuraa, jota voisi joskus tavatakin, siis useammin kuin kaks kertaa vuodessa. Ne harrastukset joissa mä olen käynyt, on ollut sellaisia että siellä on ollut pääasiassa eläkeikää lähellä olevia ihmisiä. Eikä se haittaa siellä, mutta ei sieltä mitään sydänystäviä ole tullut. Sitten kun on vähän outolintu, niin täällä pikkukunnassa ei niitä sielunsisaria paljon tule vastaan.

 

[yksinäinen]

samaa olen minäkin miettinyt.. kaikki kaverit lähtenyt muualle ja minä juurtunut samaan paikkaan... aika yksinäistä välillä kun ei ole niitä kavereita joiden kanssa höpistä tyttöjen juttuja..

 

[Åsa]

Voi. Itse löysin sellaisia perhekerhosta ja tämän vuoden puolella koulusta

 

[Turkilmas]

Ensin vastaus itse kysymykseen: todellakin voi. Mulla on ystäviä sekä nuoruudesta (vain ne kaikkein parhaimmat jäljellä) että aikuisiällä saatuja.

Ystäviä on löytynyt vähän joka puolelta. Yksi on synnäriltä, muutama on töistä, pari on yhteisen ystävän kautta yms.yms. Niin ja muutama on naapureina.

Mutta sun täytyy ihan ekana alkaa tykkäämään itsestäsi sen verran että luotat muidenkin susta tykkäävän. Jos olet hyvin epävarma ja itseäsi säälivä, niin välttämättä et houkuttele muita ihmisiä luoksesi (mikä on tietty surullista sillä silloinhan niitä ystäviä eniten tarvitsisi) .

Jos työsi on yksinäistä, niin voisitko miettiä jotain harrastusta jossa olisi enemmän väkeä? Sielläkin niitä potentiaalisia ystäviä voisi olla pilvin pimein.

Koita kulkea avoimin mielin ja hymyillä. Siis vaikka jännittääkin ja olet ehkä hiljaisempi, niin kyllä sun luoksesi tullaan jos näytät ystävälliseltä ja iloiselta.

Toivottavasti löydät arvoisiasi ystäviä, tuollaisia välittäviä kuin sinäkin :hug:

 

[badass]

mistäpäin sä olet ap? =)

 

[kasvihuoneilmiö]

Kyllä voi aina löytää ystäviä. Ei se ole iästä kiinni! Se kyllä vaatii alkuun vähän rohkeutta, että uskaltaa tutustua ja myöhemmin hiukan vaivanäköä, että pitää yhteyttä yllä.

Varmaan just joku harrastus voisi olla oiva paikka tutustua uusiin ihmisiin.

 

[Siniliida]

Voi löytää =)

 

[illuusia]

Täytyy vissiin munkin uskoa kun niin moni on löytänyt.
Mä oon saanut aikuis-iällä kyllä muutaman kivan ja hyvä kaverin, mutten ehkä sellaista oikein hyvää ystävää.

 

[Virastorotta]

Kyllä mä luulen että voi löytyy. Mä en tiedä mistä omalla kohdallani johtuu se että kaikki ns. kavereina pitämäni henkilöt, joiden puolesta tekisin mitä vaan, häipyvät mun elämästä kun siihen tulee hieman ryppyjä ja mä oikeesti tarvitsin niitä. Mä niin haluaisin olla jollekkin tärkeä, se sellainen jolle puretaan sydäntä ja jonka kanssa halutaan viettää aikaa. :'(

 

[hulipumpsis]

voi =)

 

[Glow]

Mun kaikki läheiset ystävät ovat aikuisiällä saatuja

samoin mulla

 

[Sikke1]

Asutko missä päin? Itse asun Lahden lähellä. Itse kaipaisin ystävää joka asuis suht lähettyvillä, sillä olen huono kirjoittelemaan. En viihdy ravintoloissa vaan tykkään rauhallisesta kotona olosta. Tosin neljän muksun kanssa meillä on monesti ääntä....

 

[ap]

Mutta sun täytyy ihan ekana alkaa tykkäämään itsestäsi sen verran että luotat muidenkin susta tykkäävän. Jos olet hyvin epävarma ja itseäsi säälivä, niin välttämättä et houkuttele muita ihmisiä luoksesi (mikä on tietty surullista sillä silloinhan niitä ystäviä eniten tarvitsisi) .

Koita kulkea avoimin mielin ja hymyillä. Siis vaikka jännittääkin ja olet ehkä hiljaisempi, niin kyllä sun luoksesi tullaan jos näytät ystävälliseltä ja iloiselta.

Mua on kiusattu nuorempana paljon, yksi pahimmista oli mun isosisko joka oikein urakalla yllytti muita pihan tai harrastusten tai koulun lapsia jättämään minua ulkopuolelle. Ja sitten isompana, kun niitä kavereita oli niin sain muutaman kerran niin pahasti pettyä, että vahvisti vaan sitä ajattelua että just mussa on jotain vikaa, kun en saa ystäviä jotka pitäisi minusta aidosti ja joihin voisi luottaa.

Mä olen sellainen, että kyllä useimmiten hymyilen ja olen kohtelias, ja sillä tavalla en vaikuta kovinkaan aralta tai ujolta, ja minua luullaan usein itsevarmaksi, mutta se on vaan sellainen toimintatapa, olen kyllä ihan aidosti ystävällinen mutta en jotenkin osaa päästää ihmisiä lähelle tai uskalla hyvänpäiväntutusta kaveriksi

 

[ap]

Asun keskisessä Suomessa.

 

[tossuliini]

Mä olen saanut aika ison osan ystävistä aikuisiällä mutta suurin osa nuoruuden ystävistä on tallella vieläkin ja nähään tosin aika harvoin mutta pidetään yhteyttä kirjeitse, puhelimella, mesellä yms. Mä sain ihka ihanan bestiksen kolme vuotta sitten syksyllä kun tytön ex-kummin kanssa meni välit poikki lopullisesti (mä laitoin). Tosin pelkäsin kovasti että mulle käy samoin uusien ihmisten kanssa mutta ei onneksi, mun bestis on aivan ihana, nähään nyt parin viikon päästä pitkästä aikaa, maaliskuussa ollaan viimeksi nähty. Kyllä olen saanut täältäkin pari ihanaa ystävää joitten kanssa meseilen aika useasti, mikäs sen mukavampaa. Terkkuja näille jotka varmaan ite tietävät keistä puhun.

 

[kunnon kinttaat]

no toivottavasti voi, mulla on ystäväpiiri kaventunu tosi paljon kun sain lapsen enkä enää jaksa joka vloppu baareissa juosta..tympeetä..
ois mukava kun ois semmonen ystävä jonka kans vois treffata viikollakin ja kahvitella ja puhua paskaa..

 

[HyacinthBucket]

Mun kaikki läheiset ystävät ovat aikuisiällä saatuja

samoin mulla

Niin munkin :wave: