Voiko elää suhteessa vain lasten takia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hilla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hilla

Vieras
Onko kellään kokemusta että asutaan samassa talossa mutta vain lasten takia ja aikuiset ei ole missään kanssa käymisissä keskenään.Ja tilannetta jatkunut jo sellaiset 2v.
 
Me elimme (tosin yritimme parantaa suhdetta) viimeiset vuodet vain lasten takia yhdessä. Henkisesti rankkaa, päädyimme eroon vaikka lasten takia olisimme halunneetkin elää perheenä.
 
Emme riitele tai mitään lasten edessä mutta emme myöskään puhu toisillemme juurikaan mitään.Lapset siis luulee että kaikki on hyvin isän ja äidin välillä eikä ne edes tiedä et kun ne menee nukkumaan isä yleensä lähtee kun ei jaksa olla saman katon alla.Ja seksiä ei ole talossa meidän välillä ollut 2v,naapurit ja sukulaisetkaan ei tiedä tilannetta.
 
meillä tällä hetkellä vähän samanmoinen tilanne. Yhdessä asutaan mut juuri muuta yhteistä ei sit olekaan ja täytyy kyl sanoa et henkisesti on tosi rankkaa. Olla tavallaan lähellä toista mut kummiskin henkisesti etäällä.
 
Minä haluaisin jo erota mut mietityttää sitten kaikki mitä lähinnä muut sanoo täällä,asumme tosi pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tietävät toisten asiat ennen kun itsekkään tietää.Meillä kuitenkin pieniä lapsia niin itse miettii jaksaako aloittaa elämää yksin niiden kanssa.Mut ei tässä mitään järkeä kuitenkaan ole.
 
Me ollaa viimeiset 2vuotta eletty tilanteessa jossa mies kyllä välittäisi mutta itse en halua enää häntä.
eroa olen miettinyt koska lapsemme selvästikkin kärsivät tilanteesta,mutta pahoin pelkään tulevaa sillä mies ei koskaan ole lasten kanssa saati hoida heitä.
Tämän takia minulle on tullut "inho" häntä kohtaan sillä olen ns"vankina"omassa kotonani ollut jo 6vuotta sillä meillä ei ole tuttuja saati sukulaisia jotka voisivat lapsiamme joskus hoitaa.
Mulla ei ole siis omaa elämää aina vain lasten kanssa ja vielä kotiäitinä.
Mies juo viikonloppuisin ja eron jälkeen tietty olisin jatkuvasti huolissani miten hän lasten kanssa pärjää kun ei tähänkään asti heitä ole kaitsenut.
Yritän vielä jaksaa pari vuptta sillä lapset ovat vielä pieniä mutta jossain vaiheessa otan ja lähden.
 
tommosissa tilanteissa sitä helposti kasvaa kiinni toiseen.
Itsellä sama juttu takana.Lasten takia ei kannata sitä jatkaa,kuten jo sanottu on,lapset kyllä vaistoaa tilanteen vaikka päälleppäin näyttäisikin hyvältä.
Ei muuta kun rehti ero päälle,kummatkin saa oman rauhan ja elämän ja lapset pärjää varmasti tässäkin tilanteessa
 
"Me ollaa viimeiset 2vuotta eletty tilanteessa jossa mies kyllä välittäisi mutta itse en halua enää häntä.
eroa olen miettinyt koska lapsemme selvästikkin kärsivät tilanteesta,mutta pahoin pelkään tulevaa sillä mies ei koskaan ole lasten kanssa saati hoida heitä.
Tämän takia minulle on tullut "inho" häntä kohtaan sillä olen ns"vankina"omassa kotonani ollut jo 6vuotta sillä meillä ei ole tuttuja saati sukulaisia jotka voisivat lapsiamme joskus hoitaa.
Mulla ei ole siis omaa elämää aina vain lasten kanssa ja vielä kotiäitinä. "

Täsmälleen sama tilanne oli mulla!!!
Mutta minä lähdin ja nyt tuntuu että voin oikeesti HENGITTÄÄ!!!
 
Meillä mies onneksi välittää lapsista ihan kuus nolla ja vie niitä harrastuksiin joka viikko ja viettäö aikaa niiden kanssa ja lapset on sille koko elämä minä sitten en taas ole hänelle mitään ja ei itsekkään mua se mies enään tosiaan mitään herätä.Kai sitä pitäsi tehdä jotain asialle kun ei muuten kumpikaan tee mitään.
 
no mä voin tunnustaa yrittääneeni elää niin pari vuotta ja kyllä suututtaa jälkeenpäin että tuhlasin aikaa ja energiaani siihen, huonoon suhteeseen :kieh:
mutta mä kun en anna periksi helpolla ja lapsen takia yritin... Ei oltu naimisissa, onneksi... en kyllä tajua miksei mies halunnut naimisiin, mutta halusi pysyä yhdessä, kai pitää kulissia yllä. vaikka ei kunnioittanut eikä välittänyt musta yhtään. ja tuntu et kyllä lapsi (silloin jotain 2-3v)sen jotenkin vaistosi, että kotona oli kiree ilmapiiri/äiti/isä onneton. Lopulta sain lähdettyä. Vaikeaa se oli, mutta helpottavaa!
Nyt mulla on taas elämä! Olen oma positiivinen itseni, jaksan paremmin, lapsi on avoin ja iloinen. Tuttavatkin huomasi melko pian eron jälkeen, että olen taas vanha oma iloinen itseni. Tapasin uuden ihanan miehen. Tätä suhdetta ja miestä osaan arvostaa todella :heart:

muoks* niin, ja sitä ei pidä ajatella että "mitä muut sanoo erosta" !!
 
Ihana kuulla että muutkin ovat samassa tilanteessa.Minua vain ahdistaa tämä tilanne ja sitten vielä enemmän kun pitää täällä mini kylässä sitten koko kylän taas meidän asiat sitten tietää,mut ainakin se olisi sitten elämää kun olisi erossa miehestä.Ollaanhan tässä nytkin erossa vaikka yhdessä ollaan.Nukutaan eri kerroksissakin jopa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieraaas:
Alkuperäinen kirjoittaja sinkkuäiti:
Minä en voi ymmärtää miksi tuollaista pitäisi tehdä!
Ei se mitään elämää ole :/

Samaa mieltä. Pilataan se yksi ja ainoa elämä.Ei voi ymmärtää.


Minusta se juuri on sitä elämää! Elämän ei tarvitse olla aina ITSELLE onnea ja mielihyvää tuottavaa. Se voi olla myös välillä toooodella tylsää ja ankeaa. Nykyään vallitsee ajatus, että on vain yksi elämä ja se pitää elää täysillä....ettei vain pilattaisi sitä yhtä ja ainoaa... Siinä ohessa olis hyvä muistaa, että lapsillakin on vain se yksi ainoa lapsuus ja yksi ainoa äiti ja isä. Aikuiset vois yrittää selvittää ongelmansa kypsästi ja miettiä, miten yhteiselo toimisi kaikkia tyydyttävällä tavalla hajoittamatta perhettä lapsilta.
 

Yhteistyössä