Onkohan äitini narsisti?

[ei vaan jaksa]

Hei!

Olen elänyt vuosikaudet, lapsuudesta lähtien voi sanoa hankalassa äiti - tytär suhteessa. On ollut välirikkoja ja tunnen, että äitini luo minulle negatiivista energiaa. Tuli vain mieleeni, että voikohan tässä puhua jonkin sortin narsistisesta ihmisestä kun "oireet" ovat seuraavanlaisia:
* raha on puheissa jatkuvasti, kaikki mitataan rahassa
* omaa paremmuuttaan tuodaan esille vaikkakin ulospäin/julkisesti halutaan olla mukamas hyvin vaatimattomia, mutta puheita kun osaa tulkita rivien välistä löytää jatkuvasti sen, että toisten ratkaisut ja elämäntavat ovat huonompia kuin omansa
* lapsille ostetaan (siis minun kolmelle lapselleni) jatkuvalla syötöllä kaikkea. Koskaan ei tulla meille ilman, että on tuliaisia ja välillä ovat kalliitakin. Toki olen kiitollinen talvihaalareista mitä meille sponsoroidaan, mutta ->
* Edelliseen viitaten, näistä ostoksista muistetaan muistuttaa lapsille joka käänteessä, että kuka nämä on heille ostaneet
* Samoin kaikki hilavitkuttimetkin, aina kysellään lapsilta, että muistavatko kuka on ostanut
* Liittyy myös äitini huonoon itsetuntoon, itsestä täytyy tehdä numero. Esim. lähikaupassa pistäytyessä nauroi itselleen ja housuilleen niin, että varmasti muutkin kauppaan menijät huomasivat kun meni sinne nyt tosi kamalissa rötkyhousuissa koska tuli suoraan raksalta. Sanoinkin, ettei tarvitse tehdä asiasta numeroa niin kukaan ei huomaa ko. housuja
* Isäni kanssa hankala suhde. Isä ei taida laittaa kampoihin missään asiassa, tai on joskus yrittänyt, mutta luovuttanut. Äitini määrää kaiken, näin luulen.
* Äidilläni ajatus, että olen minun ja mieheni suhteessa täysin pomo ja mieheni vain vikisee, minä vien. Tämä ei pidä paikkaansa, mieheni sanoo varmasti viimeisen sanan ellei kyse arkipäivän päätöksistä
* Äitini pyörittää puhelinrinkiä, missä huolehtii tuttujen tuttujenkin sairasteluista ja soittelee kuulumisia todella huolestuneena jos jollakulla on vaikkapa flunssa
* Kulissit todella kunnossa perheessä, vaikka oikeesti asiat ei hyvin
* Todella paljon ystäviä. Vaan kunpa tietäisivät, ettei ole aidosti sitä mitä esittää. Takanapäin on kova ja ikävä ihminen.

En tiedä. Olen aika rikki. Toisaalta kiitollinen saamastamme avusta, mikä meille tällä hetkellä ehdottoman tärkeää ja tarpeellista. Mutta kun siinä menee yli, miten käyttäytyy lapsieni kanssa. Tänään esim. olin laittamassa tytölleni sukkaa jalkaan. Tähän äitini tuli väliin sanomaan, että hän voi laittaa. Siinä sitten sukka otettiin kädestäni ja minu "hylättiin". tätä tapahtuu aivan koko ajan, hän jyrää kaikki.

Niin ja vielä:
* asioista ei koskaan voi keskustella jos olisi jotain korjattavaa. Sitä vaihtoehtoa ei ole. Jos ei kelpaa asiat niin kuin hän tekee ja vaikuttaa meidän elämään, se on sota ja välit menee. Tämä on se kaava Keskusteluyhteyttä ei ole eikä tule.

 

[ap.]

Täytyy nostaa

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Voihan olla, että äitisi on narsisti. Vaikka osa noista esimerkeistä sopisi päinvastaiseen ilmiöön, ihmiseen kenellä on todella huono itseluottamus.

Exäni on narsisti ja h'ankin puhuu jatkuvasti rahasta. Ei osallistu lapsen elatukseen, on lopettanut elareiden maksamisenkin, mutta saattaa ostaa todella kalliita lahjoja lapselle ja niistä pitää sitten tehdä iso numero.
Hän on yltiösosiaalinen ja omaa ison ystäväpiirin.

 

[no]

piirteitä voi olla, mutta ei ihan täysin narsistilta kuulosta. Täällä myös jyrääjän tytär.

 

[ap.]

Niin ajattelinkin, ettei suoraan mene narsistin kuvaan, mutta jotain hänellä on pielessä. Käytösmalli on periytynyt omasta lapsuuden perheestä, mutta sitä ihmettelen, miten isäni antaa hänen olla tuollainen. Meinaan sillä, että minun mieheni - mistä olen todella onnellinen - on pakottanut minut muuttumaan ja muuttamaan itseäni. Jossain vaiheessa meinasin jo erota, mutta nykyisin olen hyvin tyytyväinen parisuhteeseeni ja se voi hyvin.

Kuinka tuollaisen ihmisen kanssa voi elää yhteiselämää, sitä en ymmärrä?!? Äitini siis todella jyrää. Meidän kodissa paikat järjestyy, hän ei koskaan lepää vaikka olisi kuinka väsynyt. Siivoaa, järjestelee, tekee kaikkea. Tietysti vierailujen aikana itse kun on pakko astua sivuun, että voidaan olla saman katon alla, täytyy ottaa lepona. Mutta silti, olen ahdistunut äitini seurassa ja hänen lähellään. En koskaan puhu henkilökohtaisia asioita hänelle, puhutaan lapsista ja säästä.

Kaiken lisäksi hän penkoo meidän postit ja kaikki mitä eteen tulee. On niin perkeleen utelias luonne, että keskeyttää imuroinninkin jos puhun puhelimessa, että varmasti kuulee mitä puhun. Huh huh!!

Ristiriitaista tietysti kun auttaa todella paljon meitä. Miksen ole kiitollinen, mutta käytös on niin sairasta, ei ollenkaan normaalin puitteissa mennä.