Voiko minusta sittenkään tulla sh?

[Aamuäree]

[QUOTE="alkup";27368240]Niin, siis olisko vinkkiä, mihin mun kannattais yrittää harjoitteluun, jotta pääsisin henkisesti mahdollsiimman vähällä. Kyllä mä periaatteessa sitä paskaakin sitten pesen, mutta en hitto sentään juokse sen paskan perässä ja tappele, että saanko pestä sen vai en![/QUOTE]

VÄÄRÄ asenne!
Monessakaan paikassa sairaanhoitaja ei voi vain osoittaa sitä 'paskaa' lähihoitajalle. Se kuuluu sille kuka sen löytää. On se sitten vaipassa tai lattialla.

Sh ei ole siinä mielessä 'ylempi' osastolla.

Sairaanhoitajat tekevät toden totta myös perushoitotyötä osastoilla. Se on sitä kaiken hoitotyön perustaa eikä se ole vain sitä paskan siivoamista- siihen kuuluu paljon muutakin, myös sitä kullanarvoista ihmisen kohtaamisen opettelua, ei vain neuloja ja instrumenttien ojentelua.

Monessa paikassa sairaanhoitajat ovat hoitokierroilla lähihoitajien kanssa.

Paskaa siivotaan myös leikkurissa.

 

[sinne vaan.]

Sinne vaan.Ennakkoluulot jätä nyt pois mielestäsi ja mene avoiminmielin sinne harjoitteluun.
Itse en edes opiskele vielä sosiaalipuolella,mutta olen nyt menossa erään kurssin yhteydessä reiluksi kuukaudeksi Dementikojen osastolle harjoitteluun ja sen jälkeen meneen vielä reiluksi kuukaudeksi palvelutaloon.Nämä molemmat ovat minulle ihan uusia paikkoja,ja muutenkin vanhusten kanssa olen ollut vähemmän tekemisissä,varsinkaan dementikojen kanssa.

 

[Terkkari ja sairaanhoitaja]

Luulen, että tarviset heittäytymiskykyä. Sinulla on paha ennakkoasenne vanhuksia kohtaan ja jos pystyt heittäytymään tilanteeseen, voit yllättyä myös positiivisesti.

En voisi kuvitellakaan itseäni työskentelemässä leikkaussalissa. Siellä puuttuu ( tai on hyvin pienessä roolissa) inhimillinen kanssakäyminen ihmisten kanssa. Vihasin joka hetkeä harjottelussa, mutta suoritin sen. Kerroin ohjaajalleni, että en aio suuntautua tännepäin ollenkaan ja hän kyllä ymmärsi sen.

 

["alkup"]

Tiedän, että asenteeni on väärä, mutta en ole oikein pystynyt sitä muuttamaan, vaikka olen yrittänyt. Uloste ei ole kynnyskysymys, vaan sellainen hoiva ja läheisyys. Minä en ole sellainen. Työ on työtä.

 

[diak?]

[QUOTE="alkup";27365296]Se on pakollinen. Ei käy mikään muu, kuin vanhainkoti, hoivakoti tai vastaava. Edes kotisairaanhoito ei käy.

Minäkin luulin, että pärjään tosta vaan, mutta en hitto pärjää. Mä en ymmärrä, miten pystyisin olemaan monta viikkoa 8 tuntia päivässä niiden kanssa, kun 20 minuuttiakin tuntui aivan ylitsepääsemättömältä. Ne tuijotti, kosketteli ja oli muutenkin... pelottavia. Mä en pysty.[/QUOTE]

Opiskeletko diakissa? Meillä oli ainakin noin. (pakollinen vanhus tai vammaisharjoittelupaikka) TOSIN, huomasimme, ja opettajatkin oli huomanneet että tuo harjoittelun jälkeen moni vaihtoi suuntautumista vanhustyöhön.

 

[Voihan äshoo]

Kannatas ap:n varmaan jutella ongelmastaan ohjaavan opettajan kanssa ennenkuin menee harjotteluun nolaamaan itsensä. Siksi toiseksi, oletko ajatellut, ettei harjoittelu ehkä mene läpi hyväksytyksi, jos osoitat inhosi ja pelkosi hoidettavia kohtaan avoimesti?

 

[Kotilas]

[QUOTE="alkup";27370940]Tiedän, että asenteeni on väärä, mutta en ole oikein pystynyt sitä muuttamaan, vaikka olen yrittänyt. Uloste ei ole kynnyskysymys, vaan sellainen hoiva ja läheisyys. Minä en ole sellainen. Työ on työtä.[/QUOTE]

Sairaahnoitaja, jolle hoiva ja läheisyys on ongelma? Toivottavasti en sairaana koskaan joudu kaltaisesi kynsiin...

 

[vieras......]

Kyllä mun mielestä sairaanhoitajalta edellytetään etupäässä just hoivaa ja läheisyyttäkin. Musta tuntuu että olet väärällä alalla opiskelemassa, jos se on sulle kynnyskysymys.
Itselleni oli vanhukset ihan vieras ryhmä ja ajattelin että selviän koulun läpi vaan tekemällä ne harjoittelut. Lopulta suuntauduin vanhuksiin

 

[sssssssssssss]

Onko jotain ongelmia sh-opiskelijalle oman vanhenemisen kanssa, pelottaako omien vanhempien mahdollinen dementia, laitostuminen. Onko opisk. kaikki vaikeat paikat yleensäkin vältellyt esim. tulee omaisten hautajaiset mieleen, ei kestä omia tunteitaan. Leikkaussalityöskentely on varmaan ihan ok, tuntikausia seisomista samassa asennossa avonaisen potilaan äärellä, ei tarvitse paljon vuorovaikutella. Eikös joku patologian puoli sopisi vielä paremmin, vuorovaikutus jäisi ainakin aika minimiin.

 

["vieras"]

Sun ajatukset sotii kyllä pahasti minun omaa ammattietiikka vastaan. Itse olen viimeisen vuoden opiskelija ja jokainen harjoittelu on jännittänyt mutta, niissä oppii ja saa itse niin valtavasti, ettei ole tullut mieleenkään kyseenalaistaa niiden hyödyllisyyttä ja syytä miksi ne pitää suorittaa.

Sinulla on alkamassa perusterveydenhuollon harjoittelu joka nimenomaan antaa sinulle taidot kohdata erilaisia ihmisiä, hoitaa heidän perustarpeitaan. Itse suoritin ko. harjoittelun paikkakuntamme terveyskeskusksen vuodeosastolla. Osa asiakkaista oli pitkäaikaispotilaita ja osa oli akuuttipotilaita, löytyisikö sinulle vastaanvanlainen paikka?

Mutta todellakin kehoitan sinua keskustelemaan asiasta ohjaavan opettajan/ tutorin kanssa. Sen lisäksi sinun on kerrottava harjoittelupaikassa ohjaajallesi ongelmastasi. Asenteesi tulee näkymään harjoittelussa ja se vaikuttaa arviointiin. Mutta jos mainitset asiat tavoitteissasi ja pyrit pääsemään asian kanssa eteenpäin, se on sinulle eduksi.

Tämä on nyt sitä ammatillista kasvua josta varmasti teillekin on kuolussa puhuttu.

 

[äshooo]

[QUOTE="alkup";27370940]Tiedän, että asenteeni on väärä, mutta en ole oikein pystynyt sitä muuttamaan, vaikka olen yrittänyt. Uloste ei ole kynnyskysymys, vaan sellainen hoiva ja läheisyys. Minä en ole sellainen. Työ on työtä.[/QUOTE]

Tietyllä tavalla kyllä työ on työtä, mutta tässä työssä on pakko kyetä läheisyyteen ja hoivaan. Leikkuriin tulee itkeviä, pelkääviä potilaita, lapsipotilaita ja niitä dementikkojakin. Läheisyyteen ja lohtuun on kyettävä.
Polityö on ehkä ainoa missä on pisteitä joissa avustetaan lääkäriä ja annetaan aikoja, muuten se koskettaminen ja läheisyys on minusta iso osa tätä työtä.
Jos oikeasti motivaattorina on raha, niin ei tätä jaksa, silloin suosittelen muuta alaa.

 

[Namppis88]

[QUOTE="vieras";27365401]Kyllä sä siihen pystyt. Itsekin ajattelin ekan harjoittelun aikana, että ei musta ole tähän työhön ja kuka helvetti pystyy tekemään tällaista työtä. Ja kuinkas kävikään, olin neljä vuotta töissä vanhusten pitkäaikaisosastolla, ja oikeastaan se oli ihan mukavaa. Nyt olen äitiyslomalla ja tämän jälkeen olen kyllä menossa muualle töihin. Mutta hyvä kokemus oli.[/QUOTE]

Ihan kun mun tarinaa kertoisit

 

["vieras"]

Ensimmäisen harjoittelun tarkoituksena onkin paitisi opettaa perushoitoa (johon KAIKKI hoitotyö perustuu) ja ihmisen kohtaamista, myös karsia ap:N kaltaiset alalle soveltumattomat yksilöt, joilla on totaalisen väärä kuva opiskelemastaan ammatista. Miksi ihmeessä olet hakeutunut HOITOtyöhön, jos et tahdo hoitaa?