voiko olla synnytyksen jälkeinen masennus

[huonoäiti]

Elikkä, voiohan mulla olla synnytyksen jälkeinen masennus vaikka lapsi on syntynyt yli 4 vuotta sitten

mietin usein että miksi minä en ikävöi lapsia jos he joskus ovat ( harvoin ) missään yötä pois kotoa, vaan pikemminkin haluaisin että olisivat vielä piempään pois, mulle ei mikään riitä

poden huonoa omaa tuntoa näistä tuntemuksista, ja sama kun jo pienenä halusin että joku ottaisi lapsia hoitoon, yöksi ja päivällä jne.
eikä mulla ollut yhtään ikävä eikä ikinä koskaan tullut oloa etten raaskisi jättää tai antaa lapsia hoitoon

mikähän mulla oikein on?

 

[SamaJama]

mulla on kuule ihan sama tilanne, paitsi etten pode huonoa omaatuntoa ajatuksista. Nautin kun saan olla joskus rauhassa

 

[ppp]

No ei kaikki oo niin kiinni niissä lapsissaan. Ei se tarkoita ettetkö rakkastais heitä. Eihän? Tuskin syytä huoleen. Sitten jos jatkuvasti haluut lapsista eroon niin pitäisin vähän omituisena.

 

[ap]

tottakai rakastan lapsiani ylikaiken vaikka välillä tulee mitta täyteen ja haluaisin toimittaa ne jonnekin muualle, eli olen siis ihan normaali äiti?
täällä palstalla ja kavereiden puheista päätelleen olen kovinkin outo kun haluan antaa lapset hoitoon ja haluan omaa aikaa, välillä liikaakin omaa aikaa en vaan kovin usein kyllä saa mutta HALUAISIN! kun kaverit ja osa palstallakin on sitä mieltä ettei millään raaski antaa lasta hoitoon edes pieneksi hetkeksi, mitä en vaan itse ymmärrä ja siksi luulin että mulla on joku vika esim. masennus tai muuta

 

[ap]

musta vaan tuntuu että nämä ketkä eivät mukamas raaski antaa lasta hoitoon eivät oikeasti voi ajatella niin kun en vaan ymmärrä sellaista ettei mukamas kaipaa omaa aikaa ilman kiljuvaa ja vaativaa vauvaa

 

[namanda]

Mulla ihan sama. Välillä tekee mieli antaa lasta kokoajan hoitoon. Hän on vielä ihan pieni, mutta on toisinaan mummolassa, n. kerran viikossa muutaman tunnin. Joskus tekisi mieli melkein olla hakematta häntä pois. Miehellä tuli aluksi häntä heti ikävä, ja tunsin huonoa omaatuntoa siitä kun itsellä ei tullut yhtään. Nyt on mieskin iloinen kun joskus saadaan kahdenkeskistä aikaa ja mummokin innokkaasti soittelee ja kysyy milloin saisi pojan hoitoon.
Ei se tarkoita ettenkö rakastaisi lastani, välillä vaan tarvii hetken rauhan oman kullan kanssa kaiken sotkun keskellä...