joiden lapset on oppineet 2 kk:n ikäisen kuiviksi ja haukkuvat täällä äitejä, joiden lapsilla asiassa"kestää"
Kuivaksi oppiminen on yksilöllistä. Toiset vanhemmat aloittavat lapsen pottaharjoitukset puolentoista ikävuoden tienoilla, useimmat kaksivuotissyntymäpäivien alla, kun virtsarakon ja suolen hallinta on fysiologisesti mahdollista. Lapsi alkaa vähitellen päästä eroon vaipoistaan kaksi vuotta täytettyään ja keskimäärin vaippa-aika on ohi kolmivuotispäiviin mennessä. Ensin lapsi oppii päiväkuivaksi, mutta saattaa tarvita vaippaa vielä öisin. Tavallista on, että nelivuotias selviytyy jo vaipatta ympäri vuorokauden, vaikka hänellekin voi vielä sattua vahinkoja. (Gyldén. 2004, 287).
Alle puolitoistavuotiastakin voi istuttaa potalla, mutta ei pakolla tai tuloshakuisesti. Tärkeintä on uuden asian ja esineen tutuksi tuleminen. Siistiksi ja kuivaksi oppiminen etenee yleensä pienin askelin. Edistysaskelien välissä on vaihtelevasti takapakkeja, joita voi tulla mm. uuden vauvan syntymän myötä. Pojat ovat usein tyttöjä hitaampia kuivaksi oppimisessa. Hidas kuivaksi oppiminen kulkee myös suvussa.
Lapsi oppii itsestäänkin pysymään kuivana öisin, kunhan hänen virtsarakkonsa on kyllin kehittynyt. Nukkuessa rakko pystyy pidättämään virtsaa sisällään pitempiä aikoja, koska levossa ja unessa munuaiset tuottavat automaattisesti vähemmän virtsaa ja se on vahvempaa. (Spock. 2003, 522-523).