voiko petoksesta kertoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oksettaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja N32:
Eli kaikki pitää kertoa, miettimättä miltä minusta tuntuu. Hoidan sen puolen itse.

Olen myös tässä yhteydessä tehnyt selväksi, että tulen myös itse kertomaan ystävilleni, ellei kohdehenkilö itse ilmoita ettei halua tietää. Ei ole kukaan ilmoittanut.

Olen myös ollut tilanteessa, jossa ystävän mies yritti baari-illan jälkeen ängetä väkisin yöksi ja sai pakit. Korjatakseen tilannetta mies oli mennyt samantien kertomaan ystävälleni, että yritin häntä. Oli siinä setvimistä ja tilanne jäi lopulta siihen, että ystävä uskoi minua, mutta ilmeisesti jotenkin myös miestä, koska ei antanut kenkää tälle.

Ihan kuin olettaisit automaattisesti, että kaikkien täytyy jotenkin varustautua pettämisen varalta. Tunnetko olosi typeräksi, koska sinua petettiin ja ystäväsikin olettivat että tottakai itse tiedät mitä suhteessasi tapahtuu? Jospa ystäväsi osaavat hoitaa suhdeasiansa ilman sinun sekaantumistasi, vaikket itse osannutkaan.

Se että ystäväsi haluaa jatkaa pettämisenkin jälkeen miehensä kanssa on hänen asiansa. Miksi edes vietit baari-iltaa yhdessä ystäväsi miehen kanssa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja N32:
Olen myös ollut tilanteessa, jossa ystävän mies yritti baari-illan jälkeen ängetä väkisin yöksi ja sai pakit. Korjatakseen tilannetta mies oli mennyt samantien kertomaan ystävälleni, että yritin häntä. Oli siinä setvimistä ja tilanne jäi lopulta siihen, että ystävä uskoi minua, mutta ilmeisesti jotenkin myös miestä, koska ei antanut kenkää tälle.

Vttu mikä vosu. Kas kun ei "ystäväsi" oivaltanut mitä yritit. Nimittäin jollei sen mies olisi kertonut omaa tarinaansa, olisit sinä seuraavana aamuna pikaisesti kiiruhtanut selvittämään "ystävällesi" millainen kusipä mies sillä on. Koska oikeasti, sinä olit se joka miesparkaa vonkasi kun ei sulla omaa ukkoa ole. Eikö "ystäväsi" näe nokkaansa pidemmälle? Onneksi sillä on kunnon mies.

 
Kaikki tiesivät tarkkaan kantani pettämiseen ja sen etten voinut tietää asiasta. Useampi pyyteli jälkeenpäin anteeksi, ettei kertonut mitään (kuuteen vuoteen!), koska ei "halunnut sekaantua". Oli kuulemma kuitenkin tehnyt pahaa kuunnella, kuinka olin kehunut hyvää suhdettamme, jossa toiseen voi luottaa kaikessa.

Tämän jälkeen aiheesta on luonnollisesti puhuttu monesti ja olen kantani aiheeseen kertonut jatkon osalta. Lisäksi maininnut, että toimin samoin heidän osaltaan, ellei toisin pyydetä. Jos ei kelpaa, voi aina sanoa etukäteen ettei halua kuulla jos tilanne tulee tai vaihtaa ystävää. Itse en toista kertaa hyväksy sitä, että muiden omien ystävieni kursailujen takia haaskaisin useita vuosia naistenmieheen.

En ole koskaan ollut kavereiden miesten kanssa ulkona. Olin omassa tyttöseurueessani ja kaverin mies lähti samaan aikaan kotiin (törmäsimme narikassa). Hän asuu seuraavassa korttelissa joten tottakai kävelimme samaa matkaa kotiin. Kun sanoit hyvät yöt ja lähdin omaa porttikongia kohden, lähti mies seuraamaan ja pyysi tulaa yöksi. Sanoin, että "entäs X?" Ei kuulemma haitannut. Sanoin, että minua haittaa, hyvää yötä ja suljin oven. Että sellainen vosu.
 
Joku sanoi jo alussa hyvin: kannattaisi puhua miehelle itselleen, että tiedän mitä puuhaat, tietääkö vaimosi ja jos ei, aiotko kertoa vai kerronko minä. Ja joku toinen sanoi, ettei ole ystävyyttä asettua ystävää pettävän puolelle.

Jos on nähnyt miehen tuntemattoman naisen kanssa, asian voi tuoda esiin kuten normaalisti on tapana "näin muuten sen ja sen silloin ja silloin". Ei se ole juoruilua eikä sekaantumista. Haukkuminen ja tuomitseminen on sekaantumista: omat tunteet on pidettävä erossa toisten asioista.

Jos tuntee että pitää salailla jotain, eikä sen takia halua olla tekemisissä, pitää ehkä kertoa mikä vaivaa. Ihan kuten normaalissa ystävyys- ja parisuhteessa. Itsekin oletan ystävieni valvovan etuani, vaikka itse asiat hoitaisinkin ystävieni siihen puuttumatta, muutoin kuin ehkä minua tukien ja kuunnellen. Ystävät eivät myöskään kertoisi tietojaan muille kuin asianosaisille, jatkossakaan.
 
te olette ihmiset tyhmiä.. miettikää jos sinua juuri sinua ja vain sinua pettää oma miehesi.. olette suunnitelleet vaikka muuttoa ja kaikkea muuta.. ja miehesi samaa aikaa pettää sinua ja on vaikka pettänyt jo 6 vuotta.. oletko todella sitä mieltä että jos sinulle siitä kerrotaan, että se on sotkeutumista sinun elämään.. haluaisitko muka elää sellaista elämää että miehesi pettää mutta kukaan ei kertoisi siitä sinulle... minä olisin ainakin tosi pettynyt ja vihainen ettei kukaan kertoisi rupeisin varmaan vihaamaan joka ikistä ihmistä :)
 
Olipas taas esimerkki. Suunnitellaan yhteenmuuttoa kuuden vuoden jälkeen ja mies pettää. Voi .. ei tässä ollut kysymys psykopaateista, vaan normaalista perheestä, jossa voi olla lapsia.
 
Anteeksi, mutta miten se vaikuttaisi minun elämääni jos mieheni pettäisi minua, enkä saisi sitä ikinä selville? Ei mitenkään. Ei minun elämäni perustu mieheeni, vaan itseeni. Tottakai olisi ihanaa jos suhteessamme ei ikinä olisi ongelmia, eikä kupruja muihinkaan ihmissuhteisiin tulisi, mutta ei kukaan voi elää elämääni minun puolestani.
Minua vain kiinnostaisi että mistä nämä kertojat ihan tosissaan kuvittelevat, että heillä voisi olla toisen ihmisen parisuhteesta sellaista tietoa, mitä ei sillä ystävällä ole? Kuinka he voisivat mitenkään tietää paremmin? Siinä kertomistilanteessa voi olla aika vaikea sanoa kertojalle että "Joo, tiedän kyllä että maukkapetteri pettää mua, on pettänyt jo pitkän aikaa. Kato meillä on semmonen kriisi." No, ehkä sitä pettämistä sitten tapahtuukin sellaisille naisille jotka pohtivat parisuhdettaan yhdessä kaikkien ystäviensä kanssa, eivätkä sen puolisonsa. Onneksi minulla on toisin päin;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja oksettaa:
Hei, Mitä te tekisitte? Minulla on eräs ystäväpariskunta, ei kauhean läheinen mutta tuttu. Tiedän, että mies on pettänyt ainakin noin kuuden vuoden ajan naistaan. Vähän aikaa sitten, näin hänet erään toisen tutun naisen kanssa ja tältä kuulin että heillä on ollut suhde kohta vuoden verran..sitä ennen miehellä oli ollut suhde, vuodenpituinen erään toisen naisen kanssa. Tästäkin kuulin sen naisen kertomana, pyörimme "samoissa piireissä". Miehellä on avovaimonsa kanssa vastasyntynyt vauva. Välillä en kestä enää, vaan tulee mieleen, että haluan avovaimon tietävän tästä....mutta kuuluuko se minulle?? Toisaalta naista käytetään hyväksi ja hän hukkaa aikaansä tähän sikamaiseen roistoon, joka on ulkoisesti ihan viattoman ja kiltin oloinen. En tiedä edes uskoisiko nainen, pitäisikö vaan antaa olla. Olen yrittänyt olla niin etten ole tekemisissä heidän kanssaan usein, syyttelen kiireitä ym, en kestä katsoa sitä menoa.. aiemmin olen ollut paljon yhteisissä juhlissa ym . heidän kanssaan...Olisiko oikein vai väärin kertoa tästä?

En jaksanut lukea koko viestiketjua, joten voi olla että olet tehnytkin asialle jo jotain. Silti haluan sanoa jotain tähän avaukseen.

Mitä jos keskustelisit tämän petetyn kanssa mitä olet kuullut ja nähnyt. Varo ettet ala väittelemään asiasta. Minusta petetyllä on oikeus tietää, kumppanihan käyttää häntä hyväkseen. Pettäjällä on paikka minne mennä kun kyllästyy toiseen naiseen. Tällaisissa tapauksissa usein saa kysymyksiin vastauksen kun miettii asian omalle kohdalle.

Itse kertoisin tuollaisessa tilanteessa, osoittaisin sillä kuinka tärkeä kyseinen henkilö minulle on. Haluaisin ystävälleni vain parasta.
 

Yhteistyössä