Voiko rakastaa toista ja olla toisen kanssa?

[Mimosa70]

Tai paremminkin voiko rakastaa kahta ihmistä yhtä aikaa...tai ilmeisesti jotkut voivat?
Rakastuin itse erääseen mieheen ollessani varattu, mutta oli asioita, joiden vuoksi en voinut erota omasta miehestäni. En siis ollut rakastanut omaa miestäni enää vuosiin, meillä meni todella huonosti, mutta oli yhteisiä asioita jotka estivät eron.
Myös mies johon rakastuin rakastui minuun. Meillä oli suhde ja hän toivoi minun eroavan. En kuitenkaan silloin voinut erota. Hän löysi sitten toisen, ja teki selväksi, että olisi kyllä minun kanssani, jos olisin vapaa.

Nyt olen vapaa, ja hän seurustelee. Olemme nähneet joskus ohimennen, ja hän katselee minua kaipaavasti. Minuun sattui niin paljon, kun hän alkoi seurustella toisen kanssa, että kaikki minun sisälläni tavallaan kuoli.
Miten ihmiset muka voi rakastaa jotain ihmistä ja sitten olla toisen kanssa....Sellainen ei varmaan ole oikeaa rakkautta?? Eihän????
Joten todellisuudessa hän ei minusta edes välittänyt....

Minuun sattuu edelleen todella paljon, ja olen koettanut hänet unohtaa, mutta se on todella vaikeaa.
Välitän hänestä vielä kuitenkin todella paljon, ja pelkään, etten pysty enää rakastumaan kehenkään toiseen. Miten selvitä tästä ja unohtaa hänet..

 

[so simple]

Sinähän torjuit hänet - ei silloin ole mitään velvollisuuksia toista kohtaan.

 

[Mimosa70]

En kysynytkään onko hänellä velvollisuuksia minua kohtaan, vaan että voiko rakastaa toista ihmistä ja silti olla toisen kanssa? Älkää vastatko ohi kysymyksen, pliis....

 

[mimmaliini]

Kyllä voi.

 

[Mimosa70:lle]

En kysynytkään onko hänellä velvollisuuksia minua kohtaan, vaan että voiko rakastaa toista ihmistä ja silti olla toisen kanssa? Älkää vastatko ohi kysymyksen, pliis....

Minulle on sattunut pitkän elämäni varrella montakin tapausta, joissa mies on mennyt pikaisesti vihille eromme jälkeen. Miehet eivät yksinkertaisesti osaa elää yksin ja tekevät liian pikaisia päätöksiä ihmissuhteissaan. He eivät jaksa odottaa tasaantumisvaihetta.

Mietipä ihastuksesi piirteitä. Olisiko elämä ihanaa ihan tavallisena arkena?

 

[janke]

kun toisee suuntaa kumartaa toisee pyllistää. pyllistit väärää suuntaa
*itut välittämät häen tunteista. pikaset päätökset on hanurista. nykynen kultani näytti että arki on oikean kanssa mahtista ja seksii saa tarpeeks usein

 

[janke]

kun toisee suuntaa kumartaa toisee pyllistää. pyllistit väärää suuntaa
*itut välittämät häen tunteista. pikaset päätökset on hanurista. nykynen kultani näytti että arki on oikean kanssa mahtista ja seksii saa tarpeeks usein

 

[Jätetty ja rakastettu?]

Entinen naisystäväni jätti minut parin vuoden seurustelun jälkeen, koska en tanssinut hänen pillinsä mukaan. Suhde oli todella intohimoinen niin hyvässä kun pahassakin.

Vuoden päästä tapasin nykyisen vaimoni. Parin vuoden seurustelun jälkeen menimme naimisiin. Oltuani jo vuoden naimisissa naisen kaveri tuli kysymään minulta, miksi olin mennyt naimisiin toisen kanssa? Nainen kuulemma rakastaa minua edelleen ja puhuu minusta jatkuvasti. Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö asia olisi minua mitenkään liikuttanut.

Olen onnellinen vaimoni kanssa ja arki sujuu. Sitä paitsi mitä minun olisi pitänyt aikoinaan tehdä? Jäädä sinkuksi vuosikausiksi, kuten tuo nainen on tehnyt? Mistä minä olisin voinut tietää, että hän ei oikeasti halunnutkaan erota? Hänhän minut oli torjunut.

Rakastan vaimoani. Rakastanko tuota toistakin naista vai rakastanko vain ajan kultaamia muistoja? Mitä tuo toinen nainen rakastaa?

 

[hohohoo]

Tai paremminkin voiko rakastaa kahta ihmistä yhtä aikaa...tai ilmeisesti jotkut voivat?
Rakastuin itse erääseen mieheen ollessani varattu, mutta oli asioita, joiden vuoksi en voinut erota omasta miehestäni. En siis ollut rakastanut omaa miestäni enää vuosiin, meillä meni todella huonosti, mutta oli yhteisiä asioita jotka estivät eron.
Myös mies johon rakastuin rakastui minuun. Meillä oli suhde ja hän toivoi minun eroavan. En kuitenkaan silloin voinut erota. Hän löysi sitten toisen, ja teki selväksi, että olisi kyllä minun kanssani, jos olisin vapaa.

Nyt olen vapaa, ja hän seurustelee. Olemme nähneet joskus ohimennen, ja hän katselee minua kaipaavasti. Minuun sattui niin paljon, kun hän alkoi seurustella toisen kanssa, että kaikki minun sisälläni tavallaan kuoli.
Miten ihmiset muka voi rakastaa jotain ihmistä ja sitten olla toisen kanssa....Sellainen ei varmaan ole oikeaa rakkautta?? Eihän????
Joten todellisuudessa hän ei minusta edes välittänyt....

Minuun sattuu edelleen todella paljon, ja olen koettanut hänet unohtaa, mutta se on todella vaikeaa.
Välitän hänestä vielä kuitenkin todella paljon, ja pelkään, etten pysty enää rakastumaan kehenkään toiseen. Miten selvitä tästä ja unohtaa hänet..

ET kai kuvittele olevasi jotenkin niin ylivertaisen parempi kuin muut?

 

[Mimosa70]

En tietenkään kuvittele olevani ylivertaisesti parempi kuin muut, halusin vain tietää voiko ihminen oikeasti rakastaa kahta ihmistä yhtä aikaa...???? Mies luo minuun kaipaavia katseita minut nähdessään, mutta olen oikeasti hänen takiaan sisältä niin rikki, että en varmasti pysty rakastamaan ketään pitkiin aikoihin....
Ei kai tässä minun paremmuutta tarvitse arvottaa, jos kysyn että voiko ihminen rakastaa kahta ihmistä yhtä aikaa.
En missään nimessä kuvittele olevani parempi kuin muut, eiköhän asia ole ihan päinvastoin...En usko itseeni läheskään niin paljon kuin minun pitäisi uskoa.

 

[Mimosa70]

Kiitos sinulle "jätetty ja rakastettu" vastauksestasi, joka selvensi ajatuksiani.

 

[Mimosa70:lle]

Kiitos sinulle "jätetty ja rakastettu" vastauksestasi, joka selvensi ajatuksiani.

Kuten huomaat Mimosa70 miehen vastauksesta miehet ajattelevat ihmisuhdeasioita suoraviivaisesti. Teoria tippaleipäaivoista ja putkiaivoista pitää paikkansa.

Yksiavioisuus on maan tapa. Ehkä joskus elämme aikaa, jolloin voimme elää virallisessa suhteessa kaikkiin rakastettuihin. Mutta olisiko se käytänössä mukavaa. Tuskin vain.

 

[Daphnia]

No tuota... Jos minä haksahtaisin suhteeseen varatun miehen kanssa, ja hän ei suostuisi eroamaan ja olemaan kanssani oikeasti, niin kyllä minullekin tulisi kiusaus vaihtaa sellaiseen, joka oikeasti haluaa ja voi olla juuri minun kanssani. Jos hän sitten myöhemmin eroaisi niin too bad, mulla on jo uus ja parempi.

Toisin sanoen, olisit ottanut hänet silloin kun oli tilaisuus. Nyt on myöhäistä.

 

[Mimosa70]

Voi kun elämä olisikin noin helppoa että voi vain ottaa mitä haluaa...Minulle se ei varmaan koskaan tule sellaista olemaan eikä koskaan ole ollut sellaista. Taloudelliset asiat pitivät minut kiinni suhteessa jossa ainoastaan kärsin. No, nyt olen onneksi töissä ja pärjään omillani =). Työttömyys ja taloudellinen toimeentulo pitivät minut todellakin suhteessa jossa voin huonosti.
Nyt olen sellaisissa työtehtävissä, joista en pätkääkään nauti, mutta vaikka olen hyvin koulutettu niin muuta työtä en onnistunut saamaan. Mutta pääasia että elätän itse itseni, enkä siihen ketään miestä todellakaan tarvitse!

Tiedän kyllä että olen hänet menettänyt. Oikeassahan te olette.
Aionkin nyt nauttia täydestä vapaudestani ja riippumattomuuden tunteesta, enkä enää KOSKAAN aio ajautua tilanteeseen, jossa olen taloudellisesti riippuvainen miehestä.
Jotain on sentään elämä opettanut, ja pitänee jatkossa tästä asiasta ilo repiä.

 

[love dr]

voiko rakastaa toista ja olla toisen kanssa oli kysymys. Ja hyvä kysymys onkin!
Kyllä pitäisi päästää irti menneestä ennen kuin voi rakastaa toista. Jos pitää kiinni "vanhoista ajatuksistaan" ei tarvitsekaan rakkautta. Ei sitä voi vastaanottaa rakkautta täydellä sydämellä jos siitä aina vain on puolet toisen.
Jos asian voi mielessään puida loppuun, se olisi hyvä. Voisi toistaa ääneen lauseita jotka vahvistavat omaa mieltä.. kirjoittaa asia pihalle itsestä.. konsteja on varmasti muitakin. Olet tehnyt päätöksen aikoinaan asian tiimoilta - ja voit ajatella, että teitä ei oltu tarkoitettukaan yhteen. Joku tarkoitus oli tällä miehellä elämässäsi kuitenkin, mikähän oli sen ns. opetus? Oletko koskaan miettinyt sitä? Kaikella on tarkoituksensa, niin minä ajattelen.

 

[vannomatta paras]

Koskaan ei pidä sanoa koskaan, mimosa70

 

[tarkka lukija]

"Tai paremminkin voiko rakastaa kahta ihmistä yhtä aikaa...tai ilmeisesti jotkut voivat?
Rakastuin itse erääseen mieheen ollessani varattu, mutta oli asioita, joiden vuoksi en voinut erota omasta miehestäni. "

Eiköhän Ap vastaa tässä omaan kysymykseensä.

 

[Mimosa70]

Kuten tuolla aiemmin tekstissäni jo sanoin, että en ollut rakastanut omaa miestäni enää vuosiin, olin suhteessa pelkästään taloudellisten asioiden vuoksi.
Jos olisin rakastanut omaa miestäni, niin en olisi rakastunut toiseen. Miksi olisin? Jos oma parisuhde on kunnossa, niin silloin ei tarvitse hakea rakkautta muualta.
Itse asiassa minäkin alussa pakoilin tätä "suhdemiestä" kun huomasin, että hän minusta kiinnostui, koska en halunnut sotkeentua kehenkään, ennenkuin ero on selvä.
Mutta asiat vain eteni omalla painollaan.
Lähdin vetämään suhteesta heti kun sain työpaikan, enkä ollut enää taloudellisesti riippuvainen miehestäni.
Etpä niin tarkka lukija ollutkaan kuin luulit!

 

[vannomatta paras]

Koskaan ei pidä sanoa koskaan, mimosa70

Aina sanotaan, että vannomatta paras ja ei pidä koskaan sanoa ei koskaan.

Ei itsenäisen naisen elämä raskasta ole. Onneksi sentään ap. on joskus rakastanut.
Sen tiedon varassa on ihan mukava elää.

Kävin tänään kirpputorilla ja tein omasta mielestä hyvän löydön. En ole vielä sovittanut vaatetta, mutta jälkikasvu käveli vaate päällään ja irvaili sen kustannuksella.
Ai että minua harmittaa. Väkisinkin nousee entiset ikävät muistot mieleen. Voi sitä irvailun määrää mitä exä harrasti ulkonäköni ja vaatteideni kustannuksella.

Minulle on pääasia, että on lämmin ja miehet pysyvät kaukana. Mitä järkeä on enää satsata ulkonäköön tässä iässä ja elämäntilanteessa.

 

[ei koskaan enää...]

Aina sanotaan, että vannomatta paras ja ei pidä koskaan sanoa ei koskaan.

Ei itsenäisen naisen elämä raskasta ole. Onneksi sentään ap. on joskus rakastanut.
Sen tiedon varassa on ihan mukava elää.

Kävin tänään kirpputorilla ja tein omasta mielestä hyvän löydön. En ole vielä sovittanut vaatetta, mutta jälkikasvu käveli vaate päällään ja irvaili sen kustannuksella.
Ai että minua harmittaa. Väkisinkin nousee entiset ikävät muistot mieleen. Voi sitä irvailun määrää mitä exä harrasti ulkonäköni ja vaatteideni kustannuksella.

Minulle on pääasia, että on lämmin ja miehet pysyvät kaukana. Mitä järkeä on enää satsata ulkonäköön tässä iässä ja elämäntilanteessa.

Oletpas sinä melkoisen traumatisoitunut. Melkein jokaiseen viestiisi, oli viestiketjun aihe mikä tahansa, onnistut ymppäämän ex-miehesi, avioerosi ja sen että ex-miehesi on alkoholisti ym. Kannattaisiko välillä ajatella jotakin muuta? Ei välttämättä ole ihan tervettä kelailla samoja asioita toistuvasti. On se varmaan hankalaa sekin, kun ei uskalla päästää miehiä enää lähelleen lainkaan, jos on hankalaa se parisuhteessa oleminenkin...