Voiko se olla niin että parisuhteessa vain se toinen on se pahan alku ja juuri ja toisessa ei mitään vikaa?

[Lokerossa]

Tätä pysähdyin miettimään. Alku metreiltä suhdetta toinen syyllistää ja antaa ymmärtää että se toinen osapuoli on jotenki alempiarvoinen, huonompi ihmisenä ja hänen perhe tausta ei ole kelvollinen.
10v yhteiseloa takana ja parisuhdetta ei enää ole ja edelleen ja aina koko suhteen matkalla toinen on se syntipukki ja aiheuttaja ettei parisuhde toimi siis sen toisen osapuolen mielestä.
Ihastuksen huumassa ei tajunnut tai ei halunnut tajutta että koko suhde on virhe johon ei olisi pitänyt lähteä.
Tuloksena meneteytty itsetunto, tilalla itseinho, onneton ja surullinen lähes tulkoon koko ajan. Ei saa /ei pysty olemaan oma itsensä kun se ei kelpaa mutta ei kelpaa se roolikaan jota yrittää vetää.
Paras ajan jakso valui hukkaan elämästä ( 25- 36v ).
Miten joku voi antaa itsensä latistaa niin alas ja miten toinen voi latistaa toisen niin alas?

 

[r u u s a]

Tuskinpa juu.

Ihmisillä on erilaisia keinoja selviytyä ristiriidoista ja jos yhteen sattuu pari, joista toinen syyttää itseään ja toinen taas toista niin tulos ei voi olla kovin hyvä.

 

[ohoh]

tää on kuin mun mietteitäni. meillä 12v takana ja pari viimeistä ollut melko kurjia. mies muuttui kun lapsi syntyi. piikittelyä, nälvimistä ja vaikka mitä. mutta en silti inhoo itseäni. mietin vain miksi en riitä enää.

mitäs meinaat tehdä?

 

[OT]

Voitko vähän perustella, miksi juuri 25 - 36 v. on se PARAS ajanjako (yhdyssana)?

 

[Lokeross]

tää on kuin mun mietteitäni. meillä 12v takana ja pari viimeistä ollut melko kurjia. mies muuttui kun lapsi syntyi. piikittelyä, nälvimistä ja vaikka mitä. mutta en silti inhoo itseäni. mietin vain miksi en riitä enää.

mitäs meinaat tehdä?

Meillä meni jokseenkin hyvin ekat 4 1/2 v, mies ei silloin niin suoraan piikitellyt vaan kautta rantain mutta kuites osoitti että hän on parempi, hänen mielipiteet ovat paremmat mutta.
Ihastus ja ehkä rakkaus teki melkein sokeaksi asialle.
Lapsi syntyi 7v sitten ja sen jälkeen kaikki romahti pohjamutiin. mies ei enää kierrellyt eikä kaarellut.
Ainainen valvominen oli yksi syy mikä löi lovea parisuhteeseen.
Mutta lopulta ei vaan ollut enää mitään parisuhdetta. Mies kohtelee ventovieraitakin kauniimmin kuin minua.
tiedän omat virheeni ja heikot kohtani ja omat syyni joilla olen hallaa tehnyt parisuhteelle. Ja pyytänyt niitä anteeksi. Mutta kuorma vaan tuntuu liian raskaalta kantaa kun toinen sanoo kaiken syyn olevan minussa.
Asuttu eri huoneissa jo pitkään. Meidän välillä ei ole mitään. Me ei edes kosketa toisiimme edes vahingossa.
En tiedä mitä tekisin. Tätä "suhdetta" en enää halua sen tiedän.

Mitä sinä aiot tehdä?

 

[Lokerossa]

Ai niin korjaus olemme olleet yhdessä kohta 12v. Laskin vuodet väärin, mutta liian kauan kuites. Aloimme yhteiselon 1.1.99.

 

[Lokerossa]

Voitko vähän perustella, miksi juuri 25 - 36 v. on se PARAS ajanjako (yhdyssana)?

No jokaisella meistä on varmaan jokin paras ajanjakso elämässään tai vuodet. Mulle nuo on ne. Ollaan vielä nuoria, lapsen saannit melko ajankohtaisia jne en osaa sitä paremmin selittää. Mulle se on sellanen paras ajanjakso.

 

[Jaska-]

Voitko vähän perustella, miksi juuri 25 - 36 v. on se PARAS ajanjako (yhdyssana)?

No jokaisella meistä on varmaan jokin paras ajanjakso elämässään tai vuodet. Mulle nuo on ne. Ollaan vielä nuoria, lapsen saannit melko ajankohtaisia jne en osaa sitä paremmin selittää. Mulle se on sellanen paras ajanjakso.

Sittenhän kaikki on hyvin! olet elännyt parasta jaksoa elämästäsi.
Olet siis ollut onnellinen.
Jos taas et, niin ei se sitten ole ollut paras jakso/aika elämästä.

Ihme marttyyrihenkeä.

 

[Lokerossa]

Voitko vähän perustella, miksi juuri 25 - 36 v. on se PARAS ajanjako (yhdyssana)?

No jokaisella meistä on varmaan jokin paras ajanjakso elämässään tai vuodet. Mulle nuo on ne. Ollaan vielä nuoria, lapsen saannit melko ajankohtaisia jne en osaa sitä paremmin selittää. Mulle se on sellanen paras ajanjakso.

Sittenhän kaikki on hyvin! olet elännyt parasta jaksoa elämästäsi.
Olet siis ollut onnellinen.
Jos taas et, niin ei se sitten ole ollut paras jakso/aika elämästä.

Ihme marttyyrihenkeä.

Ei en ole elänyt, kirjoitin sitten jotenkin väärin. Tarkoitin että se olisi ollut ihanaa jos siitä ajasta olisi saanut nauttia ja riemuita. Esim oman lapsen syntymästä, ammattiin valmistumisesta, vakituisesta työpaikasta, kaikesta ihanasta joista olisi normaali oloissa iloinnut mutta mies latisti ilon joka käänteessä, kaikki oli hänestä paskaa, mollasi, vei ilon siitä ajasta.. Mies on kuin synkkä pilvi joka leijailee uhkaavasti pään yläpuolella. " katotaan jos se on iloinen, kyllä se nopeasti ammutaan alas ettei kuvittelee olevansa mitään."
En osaa kirjoittaa näköjään tätä sillai kuin osaisin sanoa ääneen.