P
pää sekaisin
Vieras
Nyt tulee totaalinen avautuminen. Ja toivon, että ei kauheesti tulis ivaamis vastuksia. Todellakin asiaa pohdin ja toivon mielipiteitä "ongelmaani". Tai ehkä en sitä voi ongelmaksi kutusua.
Aloitan nyt vaikka sillä, mitä tapahtui kauan sitten. Seurustelin erään miehen kanssa, jonka kanssa muutimme omaan asuntoon ja olimme todella onnellisia (en voinut ikinä kuvitella onnea löytyvän näin pian). Ensimmäistä kertaa tunsin oikeasti rakastavani jotakuta. Meillä oli samat tulevaisuuden haaveet ja muutenkin olimme kuin paita ja peppu. Yhteiseloa jatkui jonkin aikaa ja minä olisin halunnut vauvan elämäämme. Mies ei tähän kuitenkaan ihan vielä ollut valmis, joten päätimme hommata koiranpennun .. Silloin se tuntui hyvältä idealta. Mutta... Kun koira kasvoi ja huomasimme, että koira olikin "jotenkin sairas" todella väkivaltainen ja muutenkin "vilkas". Mies muuttui yhtäkkiä todella väkivaltaiseksi, siis hän käyttäytyi koiran kanssa niin pelottavasti, että minäkin säikähdin. Rupesin pelkäämään miestäni. Olin varma, että miehen väkivaltaisuus siirtyy seuraavaksi minuun. Joku kerta, kun riidellään niin se olen minä joka saan turpiini. Pelko kasvoi niin suureksi, että lähdin pois miehen luota. Sain kuulla myöhemmin, että mies myi koiran.
Tämän jälkeen "aloitin uuden elmän". Löysin ihanan kumppanin ja saimme lapsen. Tämä onni ei kuitenkaan kauaan kestänyt. Mies ei ollutkaan valmis lapseen ja aloitti juomisen ja minun pettämisen. Ero tuli taas
.
Nyt olen elänyt lapsen kanssa jonkin aikaa kahdestaan ja jotenkin pikkuhiljaa minun eksän eksä (siis tämä mies josta kerroin aluksi) on taas tullut lähemmäksi... mies on auttanut meitä arjessa ja on ollut erittäin ystävällinen ja huomaavainen. Ja minulle on herännyt hänestä hyvät muistot siitä, kun haluttiin samoja asioita ja oltiin niin läheisiä.. Mies on ilmoittanut, että haluaisi vielä olla minun kanssani. Kaikki vaan mätsäsivät meillä. Ainoa mitä mietin, voinko enää rakastaa miestä. jotenkin vain riipasee se miten rakkautemme silloin päättyi. Miestä en enää pelkää. Ja olen kuullut että mies on muuttunut.
Mietinpä tässä vain, että hänestä saisi unelmakumppanin, mutta voiko sitä elää ilman rakkautta? voinko oppia ajan kanssa rakastamaan miestä?
Kiitos jos joku jaksoi lukea.
Aloitan nyt vaikka sillä, mitä tapahtui kauan sitten. Seurustelin erään miehen kanssa, jonka kanssa muutimme omaan asuntoon ja olimme todella onnellisia (en voinut ikinä kuvitella onnea löytyvän näin pian). Ensimmäistä kertaa tunsin oikeasti rakastavani jotakuta. Meillä oli samat tulevaisuuden haaveet ja muutenkin olimme kuin paita ja peppu. Yhteiseloa jatkui jonkin aikaa ja minä olisin halunnut vauvan elämäämme. Mies ei tähän kuitenkaan ihan vielä ollut valmis, joten päätimme hommata koiranpennun .. Silloin se tuntui hyvältä idealta. Mutta... Kun koira kasvoi ja huomasimme, että koira olikin "jotenkin sairas" todella väkivaltainen ja muutenkin "vilkas". Mies muuttui yhtäkkiä todella väkivaltaiseksi, siis hän käyttäytyi koiran kanssa niin pelottavasti, että minäkin säikähdin. Rupesin pelkäämään miestäni. Olin varma, että miehen väkivaltaisuus siirtyy seuraavaksi minuun. Joku kerta, kun riidellään niin se olen minä joka saan turpiini. Pelko kasvoi niin suureksi, että lähdin pois miehen luota. Sain kuulla myöhemmin, että mies myi koiran.
Tämän jälkeen "aloitin uuden elmän". Löysin ihanan kumppanin ja saimme lapsen. Tämä onni ei kuitenkaan kauaan kestänyt. Mies ei ollutkaan valmis lapseen ja aloitti juomisen ja minun pettämisen. Ero tuli taas
.Nyt olen elänyt lapsen kanssa jonkin aikaa kahdestaan ja jotenkin pikkuhiljaa minun eksän eksä (siis tämä mies josta kerroin aluksi) on taas tullut lähemmäksi... mies on auttanut meitä arjessa ja on ollut erittäin ystävällinen ja huomaavainen. Ja minulle on herännyt hänestä hyvät muistot siitä, kun haluttiin samoja asioita ja oltiin niin läheisiä.. Mies on ilmoittanut, että haluaisi vielä olla minun kanssani. Kaikki vaan mätsäsivät meillä. Ainoa mitä mietin, voinko enää rakastaa miestä. jotenkin vain riipasee se miten rakkautemme silloin päättyi. Miestä en enää pelkää. Ja olen kuullut että mies on muuttunut.
Mietinpä tässä vain, että hänestä saisi unelmakumppanin, mutta voiko sitä elää ilman rakkautta? voinko oppia ajan kanssa rakastamaan miestä?
Kiitos jos joku jaksoi lukea.
