Voiko suhde jatkua pettämisen jälkeen onnellisena??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja BlondeMonsoon:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja anne:
Mikään parisuhde ei ole aina yhtä onnea ja välillä tympii ihan oikeasti se toinen siinä mutta olen sitä mieltä että suhde vaatii molemmilta panostusta pysyäkseen kunossa,ei se pettämällä parane! Ja minusta ei ole mikään syy erota että tympii eikä oikein huvita,kyllä siinä pitää olla painavammat syyt kyseessä kerta teillä on lapsikin!

Nyt vaan miettimään miten voitte parantaa suhdettanne yhdessä ja yrittää oikeasti pitää perhe kasassa.Eri asia on ellei ole halua edes yrittää mutta silloin kyllä luovuttaa ihan liian helposti..

Juu, hyvä pointti. Mutta mistä tietää, että on yrittänyt tarpeeksi? Me ollaan oltu yhdessä kohta 5v. ja siitä 4,5v. jahkattu tätä samaa (tosin aluksi ilman pettämistä). Mistä tietää, että on antanut kaikkensa? Nyt tuntuu siltä, etten enää jaksa odottaa, että mies muuttuisi. Ja ilman sitä tuskin suhde korjautuu.

Miehen muuttumisellako tuo suhde korjaantuu? Kyllä kuulostaa siltä, että sunkin ois muututtava ja aika paljon, että tuosta mitään tulee. Et voi mitenkään puolustella pettämistäsi sillä, että olet vain odotellut miehen muuttuvan ja siten pelastavan suhteenne.

En puolustele. Kerroin vain mikä johti pettämiseen. Minä olen yrittänyt muuttua miehelle mieleiseksi. Olen muuttunut jopa niin paljon, että olen antanut polkea itseni maahan, olen antanut miehen viedä itsetuntoni ja tehdä minusta läheisriippuvaisen. Olen muuttunut niin, etten enää itsekään ole itseäni tunnistanut. Lopulta koin hermoromahduksen tästä kaikesta. Pikku hiljaa olen itseäni koonnut ja päättänyt, etten anna enää kenenkään tehdä niin minulle toiste. Joten ei, minä en enää enempää muutu. Nyt on miehen vuoro tulla puoli tiehen vastaan. Minä olen siellä jo kauan odottanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja BlondeMonsoon:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja anne:
Mikään parisuhde ei ole aina yhtä onnea ja välillä tympii ihan oikeasti se toinen siinä mutta olen sitä mieltä että suhde vaatii molemmilta panostusta pysyäkseen kunossa,ei se pettämällä parane! Ja minusta ei ole mikään syy erota että tympii eikä oikein huvita,kyllä siinä pitää olla painavammat syyt kyseessä kerta teillä on lapsikin!

Nyt vaan miettimään miten voitte parantaa suhdettanne yhdessä ja yrittää oikeasti pitää perhe kasassa.Eri asia on ellei ole halua edes yrittää mutta silloin kyllä luovuttaa ihan liian helposti..

Juu, hyvä pointti. Mutta mistä tietää, että on yrittänyt tarpeeksi? Me ollaan oltu yhdessä kohta 5v. ja siitä 4,5v. jahkattu tätä samaa (tosin aluksi ilman pettämistä). Mistä tietää, että on antanut kaikkensa? Nyt tuntuu siltä, etten enää jaksa odottaa, että mies muuttuisi. Ja ilman sitä tuskin suhde korjautuu.

Miehen muuttumisellako tuo suhde korjaantuu? Kyllä kuulostaa siltä, että sunkin ois muututtava ja aika paljon, että tuosta mitään tulee. Et voi mitenkään puolustella pettämistäsi sillä, että olet vain odotellut miehen muuttuvan ja siten pelastavan suhteenne.

En puolustele. Kerroin vain mikä johti pettämiseen. Minä olen yrittänyt muuttua miehelle mieleiseksi. Olen muuttunut jopa niin paljon, että olen antanut polkea itseni maahan, olen antanut miehen viedä itsetuntoni ja tehdä minusta läheisriippuvaisen. Olen muuttunut niin, etten enää itsekään ole itseäni tunnistanut. Lopulta koin hermoromahduksen tästä kaikesta. Pikku hiljaa olen itseäni koonnut ja päättänyt, etten anna enää kenenkään tehdä niin minulle toiste. Joten ei, minä en enää enempää muutu. Nyt on miehen vuoro tulla puoli tiehen vastaan. Minä olen siellä jo kauan odottanut.

No miksi ihmeessä sitten edelleen roikut suhteessa, jossa sinut on noin maahan poljettu? En ymmärrä. Lapset on huono syy pysyä yhdessä, jos äiti ja isä kohtelevat toisiaan huonosti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Tottakai voi jatkua onnellisena. Aina parempi, jos toinen ei saa koskaan tietää syrjähypystä. Tuttavapiiriini kuuluu viisi tällaista pariskuntaa. Pettämisistä aikaa kuudesta kymmeneen vuoteen.

Kuudennella parilla tilanne on akuutti ja he ovat vasta selvittelemässä suhteensa jatkoa. pariterapeutin avustuksella.

Se on vastuun pakoilemista jos ei kerro pettämisestä. Halu päästä itse helpommalla on se isompi motiivi siinä kuin se ikivanha syy: en halua satuttaa toista.

Minä kyllä pääsisin helpommalla, jos kertoisin. Ei tarvitsisi itse tehdä päätöksiä, sysätä ne vain toiselle ja samalla viedä häneltä ehkä usko kaikkiin naisiin. Kuulostaako reilulta?

Reilua on kertoa totuus. Reilua ei ollut pettää. Onko reilua SUN tehdä päätös teidän parisuhteesta ilman että mies tietää kaikkea? Sä olet tällähetkellä itsevaltias joka pähkäilee mitä tehdä kun ei ole tyytyväinen. Reilua on antaa miehen päättää myös elämästään ja siitä onko HÄNELLÄ rakkautta tarpeeksi selvittää asiat. Sinä ajattelet vain itseäsi ja omaa tyttymättömyyttäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja BlondeMonsoon:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja BlondeMonsoon:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja anne:
Mikään parisuhde ei ole aina yhtä onnea ja välillä tympii ihan oikeasti se toinen siinä mutta olen sitä mieltä että suhde vaatii molemmilta panostusta pysyäkseen kunossa,ei se pettämällä parane! Ja minusta ei ole mikään syy erota että tympii eikä oikein huvita,kyllä siinä pitää olla painavammat syyt kyseessä kerta teillä on lapsikin!

Nyt vaan miettimään miten voitte parantaa suhdettanne yhdessä ja yrittää oikeasti pitää perhe kasassa.Eri asia on ellei ole halua edes yrittää mutta silloin kyllä luovuttaa ihan liian helposti..

Juu, hyvä pointti. Mutta mistä tietää, että on yrittänyt tarpeeksi? Me ollaan oltu yhdessä kohta 5v. ja siitä 4,5v. jahkattu tätä samaa (tosin aluksi ilman pettämistä). Mistä tietää, että on antanut kaikkensa? Nyt tuntuu siltä, etten enää jaksa odottaa, että mies muuttuisi. Ja ilman sitä tuskin suhde korjautuu.

Miehen muuttumisellako tuo suhde korjaantuu? Kyllä kuulostaa siltä, että sunkin ois muututtava ja aika paljon, että tuosta mitään tulee. Et voi mitenkään puolustella pettämistäsi sillä, että olet vain odotellut miehen muuttuvan ja siten pelastavan suhteenne.

En puolustele. Kerroin vain mikä johti pettämiseen. Minä olen yrittänyt muuttua miehelle mieleiseksi. Olen muuttunut jopa niin paljon, että olen antanut polkea itseni maahan, olen antanut miehen viedä itsetuntoni ja tehdä minusta läheisriippuvaisen. Olen muuttunut niin, etten enää itsekään ole itseäni tunnistanut. Lopulta koin hermoromahduksen tästä kaikesta. Pikku hiljaa olen itseäni koonnut ja päättänyt, etten anna enää kenenkään tehdä niin minulle toiste. Joten ei, minä en enää enempää muutu. Nyt on miehen vuoro tulla puoli tiehen vastaan. Minä olen siellä jo kauan odottanut.

No miksi ihmeessä sitten edelleen roikut suhteessa, jossa sinut on noin maahan poljettu? En ymmärrä. Lapset on huono syy pysyä yhdessä, jos äiti ja isä kohtelevat toisiaan huonosti.

En ihan oikeasti tiedä. Olen aina ajatellut, että huonossa suhteessa ennemmin ero lasten takia kuin pysyä yhdessä. Mutta silti jotenkin en ole lähtenyt. Ehkä en kuitenkaan uskalla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Tottakai voi jatkua onnellisena. Aina parempi, jos toinen ei saa koskaan tietää syrjähypystä. Tuttavapiiriini kuuluu viisi tällaista pariskuntaa. Pettämisistä aikaa kuudesta kymmeneen vuoteen.

Kuudennella parilla tilanne on akuutti ja he ovat vasta selvittelemässä suhteensa jatkoa. pariterapeutin avustuksella.

Se on vastuun pakoilemista jos ei kerro pettämisestä. Halu päästä itse helpommalla on se isompi motiivi siinä kuin se ikivanha syy: en halua satuttaa toista.

Ei ole vastuun pakoilemista. Monesti pettäjä haluaa vain keventää omaa pahaa oloaan ja huonoa omatuntoaan ja siirtää kertomalla tämän kaiken paskan kumppaninsa kestettäväksi. Kertomisessa ei siis ole mitään järkeä, jos on ottanut opikseen ja haluaa todella suhteen jatkuvan onnellisena.

Itse en ainakaan haluaisi tietää, jos miehellä on joskus ollut syrjähyppy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Tottakai voi jatkua onnellisena. Aina parempi, jos toinen ei saa koskaan tietää syrjähypystä. Tuttavapiiriini kuuluu viisi tällaista pariskuntaa. Pettämisistä aikaa kuudesta kymmeneen vuoteen.

Kuudennella parilla tilanne on akuutti ja he ovat vasta selvittelemässä suhteensa jatkoa. pariterapeutin avustuksella.

Se on vastuun pakoilemista jos ei kerro pettämisestä. Halu päästä itse helpommalla on se isompi motiivi siinä kuin se ikivanha syy: en halua satuttaa toista.

Ei ole vastuun pakoilemista. Monesti pettäjä haluaa vain keventää omaa pahaa oloaan ja huonoa omatuntoaan ja siirtää kertomalla tämän kaiken paskan kumppaninsa kestettäväksi. Kertomisessa ei siis ole mitään järkeä, jos on ottanut opikseen ja haluaa todella suhteen jatkuvan onnellisena.

Itse en ainakaan haluaisi tietää, jos miehellä on joskus ollut syrjähyppy.

Onko ap ottanut opikseen..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
Mulla muutama tuttavaperhe missä on jatkettu yhdessäoloa joko tietämättä tai tietäen.

Mä en voisi jatkaa. Musta kamalin teko mitä voi tehdä on pettää elämäsi rakkautta. Mä en ikinä kykenisi katsomaan häntä silmiin, en pettäjänä enkä petettynä. Enkä voisi ikinä ottaa sitä riskiä että oman tyhmän teon takia hänet menettäisin. Toisaalta, eihän kaikki ole yhdessä elämänsä rakkauden kanssa joten kynnys ehkä matalampi silloin.

Juu, nimenomaan. Mies ei ole elämäni rakkaus. Siksi uskokin, että olen tähän pystynyt. Jos olisi, en uskoisi että olisin ikinä pettänyt. Tuskin kukaan hyvässä suhteessa pettää.

Kyllä moni on pettänyt elämänsä rakkauttaankin. Pitkässä parisuhteessa voi olla huonompiakin aikoja, jolloin saattaa haksahtaa aidan väärälle puolelle. Yleensä pettäjä tulee nopeasti näissä tapauksissa järkiinsä.
 
Pelkäätkö yksinjäämistä? Se on ihan ymmärrettävää, mutta takuulla sekä sinulle että miehellesi voisi tehdä hyvää opetella elämään omillaan ja oppia välittämään itsestään. En usko, että miehesi menettää pettämisesi vuoksi uskon kaikkiin naisiin, voihan hetkellistä katkeruutta herätä, mutta kyllä se ajan kanssa varmasti tasoittuu. Ja pettämisellä vaan on tapana tulla ilmi kuitenkin joskus, onko parempi, että se tapahtuu vuosien päästä, jolloin katkeruuskin voi nousta pilviin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja BlondeMonsoon:
Pelkäätkö yksinjäämistä? Se on ihan ymmärrettävää, mutta takuulla sekä sinulle että miehellesi voisi tehdä hyvää opetella elämään omillaan ja oppia välittämään itsestään. En usko, että miehesi menettää pettämisesi vuoksi uskon kaikkiin naisiin, voihan hetkellistä katkeruutta herätä, mutta kyllä se ajan kanssa varmasti tasoittuu. Ja pettämisellä vaan on tapana tulla ilmi kuitenkin joskus, onko parempi, että se tapahtuu vuosien päästä, jolloin katkeruuskin voi nousta pilviin?

Tapahtumasta on jo nyt pari vuotta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja siis niin, ettei toinen tiedä asiasta. Onko paikalla ketään, kellä kokemusta?

Voi, jos pystyy elämään sen kanssa, ettei oikeasti ole ollut luottamuksen arvoinen. Voi olla hankalaa, etenkin jos toinen on sanonut, että suhde loppuu pettämiseen - koska jos tietää toisen ajatusmaailman pettämiseen liittyen, niin tavallaanhan sitä valehtelee joka päivä.

Mitäs luulet kumppanisi ajattelevan, jos saa tietää jossain vaiheessa, ehkä vuosienkin päästä, että olet pettänyt ? Hän olisi voinut löytää jonkun uskollisen ja hyvän kumppanin sen sijaan, että on hukannut vuosia elämästään suhteeseen, jossa ei olisi halunnut olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja BlondeMonsoon:
Pelkäätkö yksinjäämistä? Se on ihan ymmärrettävää, mutta takuulla sekä sinulle että miehellesi voisi tehdä hyvää opetella elämään omillaan ja oppia välittämään itsestään. En usko, että miehesi menettää pettämisesi vuoksi uskon kaikkiin naisiin, voihan hetkellistä katkeruutta herätä, mutta kyllä se ajan kanssa varmasti tasoittuu. Ja pettämisellä vaan on tapana tulla ilmi kuitenkin joskus, onko parempi, että se tapahtuu vuosien päästä, jolloin katkeruuskin voi nousta pilviin?

Tapahtumasta on jo nyt pari vuotta.

Niin ja en tiedä pelkäänkö yksin jäämistä. Monesti siitä kuitenkin haaveilen, sillä viihdyn yksin. En tiedä mitä pelkään, mutta jokin saa aina jatkamaan vaikkei tämä elo ole auvoiseksi muuttunutkaan. Ehkä kuitenkin haluaa uskoa, että voisi onnistua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Tottakai voi jatkua onnellisena. Aina parempi, jos toinen ei saa koskaan tietää syrjähypystä. Tuttavapiiriini kuuluu viisi tällaista pariskuntaa. Pettämisistä aikaa kuudesta kymmeneen vuoteen.

Kuudennella parilla tilanne on akuutti ja he ovat vasta selvittelemässä suhteensa jatkoa. pariterapeutin avustuksella.

Se on vastuun pakoilemista jos ei kerro pettämisestä. Halu päästä itse helpommalla on se isompi motiivi siinä kuin se ikivanha syy: en halua satuttaa toista.

Ei ole vastuun pakoilemista. Monesti pettäjä haluaa vain keventää omaa pahaa oloaan ja huonoa omatuntoaan ja siirtää kertomalla tämän kaiken paskan kumppaninsa kestettäväksi. Kertomisessa ei siis ole mitään järkeä, jos on ottanut opikseen ja haluaa todella suhteen jatkuvan onnellisena.

Itse en ainakaan haluaisi tietää, jos miehellä on joskus ollut syrjähyppy.

Ehkä mä oon jotenkin naivi tai katson maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi mutta musta toi on täyttä schaissea!

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja BlondeMonsoon:
Pelkäätkö yksinjäämistä? Se on ihan ymmärrettävää, mutta takuulla sekä sinulle että miehellesi voisi tehdä hyvää opetella elämään omillaan ja oppia välittämään itsestään. En usko, että miehesi menettää pettämisesi vuoksi uskon kaikkiin naisiin, voihan hetkellistä katkeruutta herätä, mutta kyllä se ajan kanssa varmasti tasoittuu. Ja pettämisellä vaan on tapana tulla ilmi kuitenkin joskus, onko parempi, että se tapahtuu vuosien päästä, jolloin katkeruuskin voi nousta pilviin?

Tapahtumasta on jo nyt pari vuotta.

No vastauksena alkuperäiseen kysymykseesi ja lisäinfoa saaneena sanoisin, että tässä tapauksessa ei kuulosta siltä, että suhteenne voi jatkua onnellisena. Itsekin sen varmaan huomaat, kun omia kirjoituksiasi luet, ettei pettäminen ole ainoa suhdettanne kuormittava asia.

Ainoa keino (mun mielestäni) saada tilanteeseen jotain tolkkua, on sinun kertoa tapahtuneista asioista miehellesi ja keskustella muutenkin teidän ongelmistanne. Eroamista en automaattisesti näe parhaana vaihtoehtona, mutta ainakin miehelläsi pitää olla mahdollisuus päättää, miten hän haluaa jatkaa pettämisen jälkeen. Menkää perheneuvolaan juttelemaan asioista, jos ammattiapukaan ei tuo hyviä tuloksia ja halua jatkaa, sitten kannattaa miettiä jo eroa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja BlondeMonsoon:
No vastauksena alkuperäiseen kysymykseesi ja lisäinfoa saaneena sanoisin, että tässä tapauksessa ei kuulosta siltä, että suhteenne voi jatkua onnellisena. Itsekin sen varmaan huomaat, kun omia kirjoituksiasi luet, ettei pettäminen ole ainoa suhdettanne kuormittava asia.

Ainoa keino (mun mielestäni) saada tilanteeseen jotain tolkkua, on sinun kertoa tapahtuneista asioista miehellesi ja keskustella muutenkin teidän ongelmistanne. Eroamista en automaattisesti näe parhaana vaihtoehtona, mutta ainakin miehelläsi pitää olla mahdollisuus päättää, miten hän haluaa jatkaa pettämisen jälkeen. Menkää perheneuvolaan juttelemaan asioista, jos ammattiapukaan ei tuo hyviä tuloksia ja halua jatkaa, sitten kannattaa miettiä jo eroa.

Mä en usko, että ammattiauttaja on meitä varten. Kummallakaan ei ole koskaan ollut halua puhua asioista ulkopuoliselle. Kavereille olen jonkin verran avautunut suhteemme ongelmista, yleensä se tuo helpotuksen jo kun saa puhua, mutta nyt tuntuu päivä päivältä vain ahdistavammalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Tottakai voi jatkua onnellisena. Aina parempi, jos toinen ei saa koskaan tietää syrjähypystä. Tuttavapiiriini kuuluu viisi tällaista pariskuntaa. Pettämisistä aikaa kuudesta kymmeneen vuoteen.

Kuudennella parilla tilanne on akuutti ja he ovat vasta selvittelemässä suhteensa jatkoa. pariterapeutin avustuksella.

Se on vastuun pakoilemista jos ei kerro pettämisestä. Halu päästä itse helpommalla on se isompi motiivi siinä kuin se ikivanha syy: en halua satuttaa toista.

Ei ole vastuun pakoilemista. Monesti pettäjä haluaa vain keventää omaa pahaa oloaan ja huonoa omatuntoaan ja siirtää kertomalla tämän kaiken paskan kumppaninsa kestettäväksi. Kertomisessa ei siis ole mitään järkeä, jos on ottanut opikseen ja haluaa todella suhteen jatkuvan onnellisena.

Itse en ainakaan haluaisi tietää, jos miehellä on joskus ollut syrjähyppy.

Peesi tälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja BlondeMonsoon:
No vastauksena alkuperäiseen kysymykseesi ja lisäinfoa saaneena sanoisin, että tässä tapauksessa ei kuulosta siltä, että suhteenne voi jatkua onnellisena. Itsekin sen varmaan huomaat, kun omia kirjoituksiasi luet, ettei pettäminen ole ainoa suhdettanne kuormittava asia.

Ainoa keino (mun mielestäni) saada tilanteeseen jotain tolkkua, on sinun kertoa tapahtuneista asioista miehellesi ja keskustella muutenkin teidän ongelmistanne. Eroamista en automaattisesti näe parhaana vaihtoehtona, mutta ainakin miehelläsi pitää olla mahdollisuus päättää, miten hän haluaa jatkaa pettämisen jälkeen. Menkää perheneuvolaan juttelemaan asioista, jos ammattiapukaan ei tuo hyviä tuloksia ja halua jatkaa, sitten kannattaa miettiä jo eroa.

Mä en usko, että ammattiauttaja on meitä varten. Kummallakaan ei ole koskaan ollut halua puhua asioista ulkopuoliselle. Kavereille olen jonkin verran avautunut suhteemme ongelmista, yleensä se tuo helpotuksen jo kun saa puhua, mutta nyt tuntuu päivä päivältä vain ahdistavammalta.

No en halua vääntää aiheesta väkisin, mutta harvapa oikeesti haluaakaan ulkopuolisille ongelmistaan puhua. Joskus se vaan on ainoa vaihtoehto, jos kommunikaatio ei kotona toimi. Hyvä, että voit ystäville jutella, mutta he eivät voi suhdettanne terapoida kuntoon. Kirjoituksestasi paistaa aika selvästi läpi, että olet luovuttanut yhteisen tulevaisuuden suhteen. Se on ihan ok, mutta sitten sun pitää myöntää se itsellesi ja miehellesi ja edetä sen mukaisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja BlondeMonsoon:
No en halua vääntää aiheesta väkisin, mutta harvapa oikeesti haluaakaan ulkopuolisille ongelmistaan puhua. Joskus se vaan on ainoa vaihtoehto, jos kommunikaatio ei kotona toimi. Hyvä, että voit ystäville jutella, mutta he eivät voi suhdettanne terapoida kuntoon. Kirjoituksestasi paistaa aika selvästi läpi, että olet luovuttanut yhteisen tulevaisuuden suhteen. Se on ihan ok, mutta sitten sun pitää myöntää se itsellesi ja miehellesi ja edetä sen mukaisesti.

Niin. Kuinka sinne asti vain pääsisi? Nyt tosiaan tuntuu, että olen luovuttanut, mutta kuinka tästä eteen päin? On niin kovin vaikeaa. :/
 

Yhteistyössä