Voiko tämä enää toimia auttakaa?

["vieras"]

Nyt tiedän mitä tarkoittaa lause "kasvoimme erillemme". Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä että ero ei ole vaihtoehto.

Olemme olleet 13 vuotta yhdessä. Aina minä olen ollut se huomionkipeämpi ja mies aikalailla uraihminen. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä että mies on suhteeseemme tyytyväinen näin kun se nyt on, eli ei juurikaan läheisyyttä (paitsi minun toimestani), ei kovinkaan paljon yhdessäoloa kaksin (lapsien kanssa ihan kiitettävästi) eikä mies koe että meillä olisi ongelmia vaikka käymme kiivaita väittelyitä jatkuvasti.
Minä itse taas koen kriisejä jatkuvasti. Tuntuu etten saa mieheltäni tarpeeksi huomiota ja läheisyyttä ja on täysin turhaa yrittää muuttaa miestäni joksikin mitä hän ei ole.
Olen miehelle itsestäänselvyys mutta tiedän että rakastaa minua ja pitää suhteestamme juuri näin.
(Seksiä n. 1 x viikossa minun aloitteestani jos se tähän jotenkin liittyy)

Mitä olette mieltä, mitä minun tulisi tehdä? Olenko vähemmän itsekäs enkä vaadi mieheltäni enempää kun hän haluaa antaa ja annan lapsillemme ehjän perheen vaikka se verottaisi omasta hyvinvoinnistani vai mietinkö tulevaisuutta ilman miestä?

Toivottavasti joku jaksaa antaa mielipiteensä....

 

["vieras"]

näin epäilinkin, ettei kukaan osaa auttaa

 

[Toveritar osittain]

Meillä muuten sama tilanne, paitsi että mies ei ole tyytyväinen, enkä toki minäkään. Me ollaan oltu yhdessä 10v.

Mä oon ainoa joka halaa, pussaa ja huomioi oma-aloitteisesti. Olen ainoa joka kertoo että rakastaa. Mies haluaa mennä omia menojaan ja ei halua että "ahdistelen" kyselemällä.

Jos tulee riitaa, hän juoksee pois. Kirjaimellisesti. Ei halua jutella.

 

["vieras"]

Hanki itsellesi avioliiton ulkopuolista elämää. Ei siis seksiä eikä rakastajaa vaan ystäviä, harrastuksia, menoja ja tekemistä.

Täytä siis elämääsi muullakin kuin parisuhte-mässyllä.

 

["vieras"]

Meillä muuten sama tilanne, paitsi että mies ei ole tyytyväinen, enkä toki minäkään. Me ollaan oltu yhdessä 10v.

Mä oon ainoa joka halaa, pussaa ja huomioi oma-aloitteisesti. Olen ainoa joka kertoo että rakastaa. Mies haluaa mennä omia menojaan ja ei halua että "ahdistelen" kyselemällä.

Jos tulee riitaa, hän juoksee pois. Kirjaimellisesti. Ei halua jutella.

Voimia! Sinun tilanteessasi olisin jo luovuttanut..
Meilläkään mies ei pidä puhumisesta mutta ei myöskään mene omia menojaan. On meidän kanssa mutta "aika kylmä" . On onnellinen näin. Enkä voi ymmärtää miksi näin.
Meillä mies kyllä sanoo rakastavansa. Joka ilta kun käymme nukkumaan mutta itse kaipaan jotain enemmän.

 

[ossi]

Vastauksesta tulisi helposti kilometrin mittainen, niin moni ei jaksa vastata. Mieti mikä sinulle on tärkeätä. Pitkässä suhteessa on erilaisia kausia ja on myös sellaisia kausia kun molemmat tai toinen haluaa vähemmän seksiä ja läheisyyttä.

Naisilla on usein noin 35 vuotiaana kriisi ja se on naiselle kasvun aikaa. Mies kasvaa vasta myöhemmin, eli neljänkympin jälkeen. Tämä eriaikainen kasvu tuo usein suhteeseen kriisin. Lisäksi nainen saattaa alkaa haluta jotain muuta kuin ainaista perhe-elämää. Tällöin kuvaan saattaa astua uusi rakkaus. Ero ja uusi rakkaus voi tuoda onne. joksikin aikaa, mutta arki siinäkin suhteessa koittaa. Lisäksi erokriisissä kärvistellessä menee kuukausia tai vuosia.

Toista ihmistä ei voi vaatia muuttumaan ja vaikka vaatisikin, niin selllaista ei tule tapahtumaan. Jos molemmilla on tahtoa tehdä töitä parisuhteen eteen, suhde voi parantua. Ikävä kyllä usein tuota tahtoa suhteen korjaamiseksi ei useinkaan löydy molemmilta osapuolilta.

Sinun pitää miettiä mikä sinulle on tärkeätä ja olisitko kenties onnellinen yksinkin eron jälkeen. Sitten kun on tyytyväinen yksin, ja on itsenäistynyt, vahvistunut ja kasvanut; voi olla aika uuden rakkauden.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26187538]Hanki itsellesi avioliiton ulkopuolista elämää. Ei siis seksiä eikä rakastajaa vaan ystäviä, harrastuksia, menoja ja tekemistä.

Täytä siis elämääsi muullakin kuin parisuhte-mässyllä.[/QUOTE]

Näin tekisinkin mutta mieheni on yrittäjä ja tekee pitkää päivää ja olen lasten kanssa kiinni kaiket päivät. Omaa aikaa ei juuri ole. Ja se mikä on olemme perheen kesken ja jos sekin aika mieheni kanssa yhdessä vietäisiin mitä meille enää jäisi?

 

["vieras"]

Ahaa. Sinä olet siis yleisesti tyytymätön miehen ajankäyttöön etkä pelkästään parisuhteeseen?

Ota avuksi MLL:n lastenlikat ja etsi se sisältö ja oma aikasi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26187562]Ahaa. Sinä olet siis yleisesti tyytymätön miehen ajankäyttöön etkä pelkästään parisuhteeseen?

Ota avuksi MLL:n lastenlikat ja etsi se sisältö ja oma aikasi.[/QUOTE]

No sekä että! Eniten kärsin kuitenkin läheisyydenpuutteesta.