voiko tämmösessä tilanteessa erota?

[apua]

Mies, lapsi vajaa 2v. omakotitalo, laina miehellä vain.
tiedän ettei hän yksin voisi tätä maksaa joutuisimme siis molemmat muuttamaan rivi/kerrostaloon, entä lapsi? hän tarvii molemmat vanhemmat.
tunne, että mies ei sittenkään ole se oikea vahvistuu, tämä elämä ei ole sellaista jota haluan elää...toisaalta kaikki on hyvin, ei suurempia riitoja välillä on ihan hauskaakin yhdessä...pääni on aivan sekaisin.

 

[taiska]

Mies, lapsi vajaa 2v. omakotitalo, laina miehellä vain.
tiedän ettei hän yksin voisi tätä maksaa joutuisimme siis molemmat muuttamaan rivi/kerrostaloon, entä lapsi? hän tarvii molemmat vanhemmat.
tunne, että mies ei sittenkään ole se oikea vahvistuu, tämä elämä ei ole sellaista jota haluan elää...toisaalta kaikki on hyvin, ei suurempia riitoja välillä on ihan hauskaakin yhdessä...pääni on aivan sekaisin.

Älä nyt hyvänen aika luovuta jos ei ole mitään ylitspääsemätöntä...puhu vaikka miehellesi ensin miltä sinusta tuntuu (ellet ole jo tehnyt sitä), et sinä siinä ainakaan mitään häviä.

 

[taiska]

Mies, lapsi vajaa 2v. omakotitalo, laina miehellä vain.
tiedän ettei hän yksin voisi tätä maksaa joutuisimme siis molemmat muuttamaan rivi/kerrostaloon, entä lapsi? hän tarvii molemmat vanhemmat.
tunne, että mies ei sittenkään ole se oikea vahvistuu, tämä elämä ei ole sellaista jota haluan elää...toisaalta kaikki on hyvin, ei suurempia riitoja välillä on ihan hauskaakin yhdessä...pääni on aivan sekaisin.

Älä nyt hyvänen aika luovuta jos ei ole mitään ylitspääsemätöntä...puhu vaikka miehellesi ensin miltä sinusta tuntuu (ellet ole jo tehnyt sitä), et sinä siinä ainakaan mitään häviä.

 

[vieras]

Juttele miehesi kanssa.

 

[ap]

Olen sanonut ihan suoraan, että rakkaus ei meinaa riittää enään...tiedän että osittain ongelma johtuu yhteisen ajan puutteesta, mutta vaikka olisimme yhdessä kaipaan ja mietin olisiko mailmassa sittenkin joku muu mies minua varten jonka kanssa olisi hauskaa.
Tuntuu että joudun vähän miettimään mitä sanon/teen ja mies vaikuttaa niin tosikolle, ei heittäydy hulluttelemaan mitä kaipaan elämältä.

 

[ap]

niin ja lisäksi olen sanonut, että nykyään kosketus ahdistaa, en tykkää pusutella yms.
Tästä oli juuri yksi ilta pitkä keskustelu, en vain tiedä miten suoraan uskallan sanoa että tämä ei ole sitä mitä haluaisin elämän olevan, seuraavana aamuna mies oli kuin ei mitään ja yrittää halailla/pussailla vielä enemmän kuin ennen...

 

[hjh]

Mietteesi vaikuttavat varsin hyvin pidempään parisuhteeseen kuuluvilta. Jos teillä ei ole tuon vakavampia ongelmia kuin kyllästyminen niin kannattaisi ehkä yrittä elvyttää suhdetta joko omin voimin tai ammattiavun turvin. Äläkä odota mitä mies voisi tehdä parisuhteenne hyväksi vaan aloita siitä että ala itse panostaa suhteeseenne ensin. Unohda syyttely ja tylsistyminen, järjestä pieniä mukavia yllätyksiä, hemmottelua ja yhteistä aikaa edes vähän.

Jos suhteessanne ei ole väkivaltaa, päihdeongelmaa, alistamista vaan pelkästään kyllästymistä, voitte hyvin löytää uuden kipinän kun teette töitä suhteenne eteen.

 

[?!]

minusta normaalia ettei koko ajan oo huippufiilikset. parisuhde on sitoutumista ja tahdon asia!! itse en todellakaan lähtis rikkoon suhdetta tuossa tilanteessa...

 

[?!]

minusta normaalia ettei koko ajan oo huippufiilikset. parisuhde on sitoutumista ja tahdon asia!! itse en todellakaan lähtis rikkoon suhdetta tuossa tilanteessa...

ja sitten vielä varmistaisin sinuna, oletko masentunut? sehän on kuntoon hoidettava juttu jos niin on...

 

[omena]

Mietteesi vaikuttavat varsin hyvin pidempään parisuhteeseen kuuluvilta. Jos teillä ei ole tuon vakavampia ongelmia kuin kyllästyminen niin kannattaisi ehkä yrittä elvyttää suhdetta joko omin voimin tai ammattiavun turvin. Äläkä odota mitä mies voisi tehdä parisuhteenne hyväksi vaan aloita siitä että ala itse panostaa suhteeseenne ensin. Unohda syyttely ja tylsistyminen, järjestä pieniä mukavia yllätyksiä, hemmottelua ja yhteistä aikaa edes vähän.

Jos suhteessanne ei ole väkivaltaa, päihdeongelmaa, alistamista vaan pelkästään kyllästymistä, voitte hyvin löytää uuden kipinän kun teette töitä suhteenne eteen.

Tälle iso peesi!!!!

 

[Ikävä juttu]

Aika kurjalta tuntuu miehesi puolesta. Sulla tuntuu olevan hyvä ja rakastava mies siellä? Miksi haikailisit jotain, mitä ei edes ole? Minkä ikäinen ole, kauanko olette olleet yhdessä? Ajoittain voi tulla tuollaisia tuntemuksia, mutta niille ei kannata antaa sijaa. Voisiko olla mahdollista että olisit masentunut lapsen syntymän jälkeen ja se on jäänyt huomiotta, hoitamatta? Paljonko sinulla on ihan omaa aikaa, aikaa itsellesi ja ystäville?

 

[ap]

todettu synnytyksen jälk. keskivaikea masennus, kävin pari kertaa jutteleen siitä. Mies yrittää että menisin vielä, mutta tuntuu että se ei ole oikea paikka, ehkä joku parisuhdeterapia mielummin.
Millä saisi päässään naksautettua että huvittaisi koskettaa yms...

 

[eronnut]

mee ja nauti elämästäs, niin minä tein! elämä on huolettomampaa ja helpompaa. lapsi ei vielä nyt tajua eroa vaan oppii elämään kahdessa perheessä, jolloin ei siitä kärsi. mun lapsi on paljon iloisempi kun saa kahdelta ihmiseltä täysin jakamatonta huomiota ja rakastamista. ja ei ole kotona kireä tunnelmä! tsemppiä

 

[karoliina]

...en osaa kyllä yhtään auttaa. Itse ehdottaisin tuota samaa, että puhukaa. Ja toivon, että löydät ratkaisun. Oman sydämen äänen kuunteleminen, voisi tuoda apua kun sinulla on "tunne, että mies ei sittenkään ole se oikea vahvistuu". Vaikea tilanne. Itse oon sisälläni ja välillä kirjoittamallakin yrittänyt kuvitella miltä elämä näyttäisi ja tuntuisi siinä tilanteessa jos olisi kahdestaan lapsen kanssa. Ihan sellaisia konkreettisia arjen tilanteita ja asioita. Sillä tavalla oon mennyt eteenpäin, kun elämästä ei voi koskaan kauhean pitkälle tietää mitä tapahtuu, hetki kerrallaan eläminen on kai ainoa vaihtoehto.

Mutta kertokaa nyt vielä muut, että mitä sitten jos mies ei suostu/halua/osaa/pysty puhumaan, eikä oikein edes kuuntelemaan, niin millaisia vaihtoehtoja keksitte eron lisäksi?

Meillä lapsi on 2kk. Ja olen nyt itsekin paljon miettinyt, että pitäisikö erota vai ei. Meillä on mielestäni paljon sellaista "pikkukänää", paljon on varmaan johtunut hormooneista ja elämän muuttumisesta, mutta on siinä muutakin. Kaikkea syytä en suostu itselleni ottamaan, sillä mies ei kehoituksista huolimatta oikein vietä aikaa vauvan kanssa ja yhteinen, perheen kesken oleminen ja tekeminen on hänellle hankalaa. Viettää kyllä aikaa meidän kanssa, kun siitä on ensin kränätty ja oon pitänyt yksinpuheluitani hänelle. Kai sitten jankutan tahtoni läpi, vaikka vaan toivoisin, että hän itse huomaisi ja haluaisi viettää aikaa kanssamme enemmän. ...hiljalleen voisi yhteinen sävel jo löytyä, kun ei meidän kanssa kai väkisin tarvitse olla... Itse hän sanoo ettei halua erota ja haluaa tämän perheen, ilmeisesti myös vapautensa tehdä mitä huvittaa.

Eli mitä tehdään puhumattoman miehen kanssa? Ja miten saada perheelle yhteistä aikaa, kun toinen ei ole siitä innostunut?

 

[nainen]

Aika kurjalta tuntuu miehesi puolesta. Sulla tuntuu olevan hyvä ja rakastava mies siellä? Miksi haikailisit jotain, mitä ei edes ole? Minkä ikäinen ole, kauanko olette olleet yhdessä? Ajoittain voi tulla tuollaisia tuntemuksia, mutta niille ei kannata antaa sijaa. Voisiko olla mahdollista että olisit masentunut lapsen syntymän jälkeen ja se on jäänyt huomiotta, hoitamatta? Paljonko sinulla on ihan omaa aikaa, aikaa itsellesi ja ystäville?

parempaa on aina tiedossa! jos et ole onnellinen, lähde, onni löytää sinut vielä <3

 

[ap]

Aika kurjalta tuntuu miehesi puolesta. Sulla tuntuu olevan hyvä ja rakastava mies siellä? Miksi haikailisit jotain, mitä ei edes ole? Minkä ikäinen ole, kauanko olette olleet yhdessä? Ajoittain voi tulla tuollaisia tuntemuksia, mutta niille ei kannata antaa sijaa. Voisiko olla mahdollista että olisit masentunut lapsen syntymän jälkeen ja se on jäänyt huomiotta, hoitamatta? Paljonko sinulla on ihan omaa aikaa, aikaa itsellesi ja ystäville?

Mies on aivan loistava sekä isänä että miehenä. Siivoaa, tekee ruokaa, antaa minulle omaa aikaa paljon oikeastaan aina kun haluan, saan käydä viihteellä kavereiden kanssa, kehuu kauniiksi, koskettaa, pussailee...mutta ei puhu paljoa...kaipaan sellaista että voisi ihan heittää läppää ja höpötellä typeriä vaikka pitkällä automatkalla muttakun ei niin ei...no ehkä kaikkea ei voi saada samassa paketissa.

 

[Ikävä juttu]

minusta normaalia ettei koko ajan oo huippufiilikset. parisuhde on sitoutumista ja tahdon asia!! itse en todellakaan lähtis rikkoon suhdetta tuossa tilanteessa...

Näin se menee. JOKAISESSA suhteessa tulee arki eteen. Ei se vaihtamalla parane, saattaapi vaan huonontua. Se alkuajan intohimo laantuu, aina. Kypsä ihminen pystyy sitoutumaan ja tietää mitä tahtoo ja haluaa tahtoa! Nyt ryhdistäydyt, selvität mahdollisen masentuneisuuden ja alat tehdä töitä parisuhteen eteen. Olette perheenä sen ansainneet. Sulla on kotiasiat kohdillaan kertomasi perusteella, nyt taitaa olla omien korvien välistä kiinni, miten tuossa käy. Jos lähdet, olet samassa tilanteessa taas muutaman vuoden kuluttua. Ja sama toistuu. Jos et huomaa missä vika... Jonkun ajan kuluttua voit huomata jääneesi yksin, loppuiäksi. Parempi vaihtoehto?

 

[ap]

olen miettinyt miksi halusin lapsen näin aikaisin, olen vasta 24. Mies n.30. Olen sanonut ääneen monesti että kaduttaa kun tein niin aikaisin vaikka sitä paljon halusin. mies sanoo ettei ole katunut kertaakaan, rakastaa lasta ylikaiken. itsestä tuntuu että jos eroaisimme voisin ihan hyvin olla se vanhempi jolla laps on sen jokatoinen viikonloppu tai sitten jokatoinen viikko toisella.

 

[Niin just]

Mä en tajua, miks aina ap:n kaltaiset naiset löytää niitä hyviä miehiä. Ja sitten me kunnolliset ja aikuismaisesti parisuhteeseen suhtautuvat saadaan vaan ne hemmetin rentut tai joudutaan olemaan yksin. On tää niin väärin.

 

[j]

Sinä sanoit, että sinulla on todettu synnytyksen jälkeinen keskivaikea masennus.

Tuo selventää aka monia sinun ajatuksiasi. Myös tuota, että kadut nuorena äidiks tuloa.
Jos masennusta ei kerralla hoideta pois, se voi kestää ja kestää ja syö ihmistä ja vie innon kaikesta.

Väittäisin, että parisuhteessanne ei välttämättä ole mikään vialla, vaan pyrit masentuneena saamaan jotain jännittävää iloa elämään. Siis ikäänkuin jos surullisena kaipaa suklaata ja vaikkapa ratkiriemukkaan komedian katseltavakseen.

Väitän, että parisuhde terapiasta ei nyt ole ensisijaisesti hyötyä teille. Ensin sinun tulisi päästä juttelemaan oma pääsi selkeäksi ja madollisesti saada lääkitys. Tämän jälkeen monesti voi samalle istunnolle ottaa puolison mukaansa.

Älä nyt tämän takia heitä noin upean kuuloista miestä nurkkaan. Suhteenne on hyvän kuuloinen, se on vain arkinen ja sitä arkisuuden tylsyyttä voi hoitaa monella tapaa, mutta sitä ei voi jättää vain toisen kontolle.

 

[ap]

Pitäisikö mun sitten soittaa sille terapeutille jolla kävin, se erikoistunut siis synnytyksen jälkeisiin masennuksiin vai minne mä ottasin yhteyttä kun mulla ei kumminkaan ole semmonen masentunut olo. Oon kyllä aika innoton ja tuntuu vaikealle aloittaa asioita yms... mutta en sentään enään halua tappaa itseäni enkä kadota minnekään.

 

[Äiti ja vaimo, ei niin onnellisessa suhteessa]

Sinä sanoit, että sinulla on todettu synnytyksen jälkeinen keskivaikea masennus.

Tuo selventää aka monia sinun ajatuksiasi. Myös tuota, että kadut nuorena äidiks tuloa.
Jos masennusta ei kerralla hoideta pois, se voi kestää ja kestää ja syö ihmistä ja vie innon kaikesta.

Väittäisin, että parisuhteessanne ei välttämättä ole mikään vialla, vaan pyrit masentuneena saamaan jotain jännittävää iloa elämään. Siis ikäänkuin jos surullisena kaipaa suklaata ja vaikkapa ratkiriemukkaan komedian katseltavakseen.

Väitän, että parisuhde terapiasta ei nyt ole ensisijaisesti hyötyä teille. Ensin sinun tulisi päästä juttelemaan oma pääsi selkeäksi ja madollisesti saada lääkitys. Tämän jälkeen monesti voi samalle istunnolle ottaa puolison mukaansa.

Älä nyt tämän takia heitä noin upean kuuloista miestä nurkkaan. Suhteenne on hyvän kuuloinen, se on vain arkinen ja sitä arkisuuden tylsyyttä voi hoitaa monella tapaa, mutta sitä ei voi jättää vain toisen kontolle.

Tähän meinasin tarttua myös: puit sanoiksi sen, mitä juuri ajattelin. Tuo masennus on ollut keskivaikea ja jäänyt hoitamatta. AP: sinun kannattaa ottaa yhteyttä sinne, mistä alunperin sait avun ja pyytää nyt apua. Olet tilanteessa, jossa voit ilman oikeaa syytä pilata sekä oman, mutta myös lapsesi ja miehesi elämän. Keskity itsesi hoitamiseen ja katso sen jälkeen kun olet varmasti henkisesti kunnossa, miten suhteenne voi, ja haluatko tehdä töitä sen eteen. Vika ei ole suhteessanne, vaan siitä, ettet ole kunnossa. Asiat voivat mennä todella huonoon tilaan jos et nyt tartu asiaan. Jos et välitä omasta hyvinvoinnistasi, niin ajattele lastasi. Sinulla on ihana mies kannustamassa, sinä paranet hänen tuellaan, ja teistä tulee onnellinen perhe, josta tulet olemaan ikuisesti kiitollinen. Kunpa olisit lähellä nyt, halaisin ja kertoisin kuinka hyvin sinulla asiat on ja kuinka tärkeää on pitää kiinni siitä, mitä on. Kaikkea hyvää sinulle!

 

[Äiti ja vaimo, ei niin onnellisessa suhteessa]

Pitäisikö mun sitten soittaa sille terapeutille jolla kävin, se erikoistunut siis synnytyksen jälkeisiin masennuksiin vai minne mä ottasin yhteyttä kun mulla ei kumminkaan ole semmonen masentunut olo. Oon kyllä aika innoton ja tuntuu vaikealle aloittaa asioita yms... mutta en sentään enään halua tappaa itseäni enkä kadota minnekään.

kuulostaa ihan keskivaikealta masennuksen oireilta nuo. Itsetuhoiset ajatukset ovat jo oire vakavammasta, jopa ahdistuneisuudesta. Ole yhteydessä ensin edelliseen terapeuttiin ja sinne, mistä sait lähetteen ko terapeutill,e jos vanhalla lähetteellä et enää pääse.

 

[..]

erosin koska tiesin ja tunsin ettei mies ole se jonka kanssa haluan elää elämäni loppuun. paras ja järkevin päätös minkä oon koskaan tehnyt.

 

[No]

erosin koska tiesin ja tunsin ettei mies ole se jonka kanssa haluan elää elämäni loppuun. paras ja järkevin päätös minkä oon koskaan tehnyt.

Hyvä sinulle, ei aina se ensimmäinen ja oikea päätös kuitenkaan. Varsinkin, jos kyseessä on lapset myös. Ilmeisesti olit myös itse kunnossa, ap on oireillut jo jonkin aikaan ja hoito jäänyt ihan alkutekijöihin. Hänellä myös asiat muuten kunnossa, ei juoppoa ja narsistista äijää, vaan auttavainen, rakastava ja puolisonsa ja lapsensa äidin huomioiva Aarre. Sellainen, jonka aika moni nainen itselleen haluaisi. Voisi jopa epäillä jonkun katkeran ja kateellisen usuttavan tällaisessa tilanteessa häntä eroamaan. Oletan kuitenkin, että hän on tarpeeksi fiksu ohittamaan tuollaiset jutut