Voimakas äiti-kausi

[10 kk]

Alan olla ihan lopussa. Jonkinlainen eroahdistus alkoi vauvan ollessa 8 kk. Välillä se lieveni, mutta on nyt vauvan täytettyä 10 kk paisunut ihan valtaviin mittoihin. Kun olemme kahdestaan kotona, vauva roikkuu minussa koko ajan. Hän ei ole lainkaan kiinnostunut tutkimaan paikkoja jne. vaan haluaa vain syliin, jossa on kuitenkin myös ahdistunut. Jos mies on kotona, vauva ei käyttäydy häntä kohtaan näin, mutta jos olen näköpiirissä, haluaa ehdottomasti minun luokseni.

Kuinka kauan tällaista oikein voi kestää ja mitä on tehtävissä? Muutimme hiljattain, mutta voiko vauva reagoida muutokseen viikkoja?

Täytyy sanoa, että voimia ei vain ole. Kaipaan omaa aikaa, edes hetken. Yöt ovat vaikeita myös. Eikä niihinkään löydy selitystä. Olen joutunut ottamaan vauvan viereen, jossa ei koskaan ennen ole edes halunnut nukkua.

 

[kirsi.73]

En osaa sanoa kuinka kauan kestää. KOkemuksesta tiedän, että kausi on todelle rasittava, mutta loppujen lopuksi aika on kuitenkin todella lyhyt. Lohduttaudu sillä, että kuuluu normaaliin kehityskaareen. Hakee sinulta turvaa, jotta uskaltaa tutkia maailmaa. Eli turvan saaminen on kuitenkin vauvalle todella tärkeää. Ja hyvinhän voit isälle lapsen jättää ja mennä yksin kauppaan, harrastelemaan ja lataan akkuja. Toivottavasti ainakin.

 

[alkuperäinen]

Tiedän kyllä, että kuuluu normaaliin kehitykseen. Kuitenkin ihmettelen, miksi nyt on niin voimistunut. Normaalisti iloinen ja asioista kiinnostunut vauva roikkuisi vaan minussa, vaikkei sylissäkään viihdy. Olen vaan niin väsynyt.

Yksi juttu mitä mietin on, että voiko hampaiden tulo aiheuttaa vastaavaa, siis voimistaa eroahdistuksen kaltaisia tunteita?

 

[Meilläkin!]

Aah ihanaa...löytyy siis kohtalotovereita Meillä tytöllä oli eroahdistus siinä 7-8kk iässä. Luulin sitä voimakkaaksi. Mutta nyt kun ikää on 9,5kk niin jopas on neiti takertuvainen. Mikään ei ole hyvin ja päivät yhtä kitinää. Syliin haluaa kokoajan, mutta kun siinäkään ei ole hyvä. Hampaita on jo 6, mutta suussa ei näy jälkeäkään että olisi lisää tulossa. Yöunet on muuttunut huonompaan suuntaa...yöllä itketään ja hyvä on vasta kun pääsee viereen nukkuun. Ennen nukkui yhdeksään saakka, mutta nyt on ylhäällä jo seitsemältä. Hohhoijaa...mutta kaippa tämä on ohi menevää!

 

[alkuper.]

No juuri noin meilläkin. Ohimenevyys vain lohduttaa kovin vähän silloin kun itse on ihan uupunut.

 

[Meilläkin!]

Joo väsyttää täälläkin! Vielä kun on ollut muitakin murheita lähisuvussa, niin kaikki tämä yhdessä on todella uuvuttavaa

 

[amamma]

hei

me muutimme poikani ollessa 1o kk ja hän reagoi mielestäni uuteen ympäristöön yllättävänkin voimakkaasti ja meillä myös yöt huononivat ja ylös noustiin pahimmassa tapauksessa 4.30 aikaan...isä ei kelvannut, vaikka kuinka kotiin odotettiin kuin kuuta nousevaa. pari viikkoa meni ennen kuin poika oli sinut uuden kodin kanssa, nyt kaksi kuukautta myöhemmin löytää jo kaikki mahdolliset kolot eikä äitiä tarvitse ihan koko aikaa vahtia. oletko kokeillut kantaa vauvaasi kantoliinassa tai kantorepussa (patapum, ergo)? voi helpottaa molempia, kun yksi ei kitise jaloissa koko ajan. lähde välillä itse ulos edes kävelylle tai kauppaan, leffaan, vaikka kuinka jäisi perääsi huutamaan - , jos tosiaan tuntuu että pää hajoaa. tai sitten ulos lapsen kanssa - pääsee ainakin hetkeksi ulos asunnosta.

vauvalla voi olla meneillä myös rytminmuutos, miten nukkuu päivällä?

meillä menee nyt paremmin, vaikka välillä on päiviä että äidissä on vaan kerta kaikkia niin ihana roikkua, mutta kun yöt saa nukkua jota kuinkin niin sitä jaksaa taas.

voimia sinulle! ihan varmasti pian helpottaa - mutta muista pitää huolta itsestäsi ja hermoistasi

 

[alkuper.]

amamma, kiitos vastauksestasi. Olen tosiaan ihmetellyt tuota rytmiä. Vauva siirtyi n. 3 viikkoa sitten yksiin päikkäreihin, mutta on välillä aika väsynyt aamulla ja myös illalla. Olen kuitenkin todennut, että järkevimmän päivän/yön saa, kun auttaa häntä nukahtamaan vasta n. 12 ja silloin nukkumaan useamman tunnin. Hakua kuitenkin vielä on.

Uudessa asunnossa olemme olleet n. 3 viikkoa. Vauva muutti myös omaan huoneeseen samalla. Yöt ovat todella vaihtelevat. Toisaalta on öitä, jolloin nukkuu paremmin kuin koskaan (vain yksi herätys ja syöttö), toisaalta ihan hulinaöitä, kuten viimeyö, jolloin tuli viereen jo kello 1. Unikoulua suunnittelen, mutta pelkään että hetki on nyt väärä.

Ergossa kannan minkä jaksan. Vauva ei tosin oikein itsekään tiedä mitä haluaa. Haluaisi siis lattialle, mutta sitten taas kuitenkin syliin.

Todella, nyt on tsempattava ja alettava kylmästi tehdä omiakin juttuja. Vauvalla on isänkin lisäksi hyviä hoitajia, joiden kanssa menee aina hyvin. Ainakin jos minä pysyn poissa.