voimat loppu lapsipuoleen..

[mä]

Olen raskaana ja aika loppuviikoilla mennään. Kipuja on ollut aika koviaki ja verenpaineen kans ongelmia, joidenka takia joutunut sairaalassa käymää jonku kerran.
Nyt mua vaivaa omat ajatukset.

Miehen 11v tyttö käy meillä joka toinen viikonloppu. Ollaan tultu tytön kaa hyvin toimeen. Olen paljon reissannut tytön kanssa ja muutenki viettänyt aikaa.
Mutta nyt tällä hetkellä en jaksaisi koko lasta. En jaksa tuota meteliä ja kyselyä, kun itsellä huono olo. En sitä että kaikki tavarat jätetää levälleen. Ja sitten joudun huomauttamaa. En pysty itse kumartamaa ja olen meinannut kaatua kun on jättänyt jotai leluja lattialle. Samaten ärsyttää kun mies antaa esim lapsen syödä pizzaa aamupalaksi. En jaksa tuollaiseen enää puuttua. Mun mielestä olis hyvä kuitenki syödä kunnon aamupala esim ruisleipää.
Mä en vaan jaksa tuota lasta nyt. Tuntuu että en pysty olemaa rauhas.. En osaa selittää. Tykkään tytöstä, mutta en jaksaisi häntä nyt täällä. Haluaisin valmistautua tulevaan rauhassa.

 

[Non compos mentis]

Kannattaisi keskustella miehesi kanssa. Muuten teillä on samat asiat yhteisen lapsenne kanssa edessä, jos teidän käsityksenne kasvatuksesta eroavat noin paljon. Ei tuossa lapsessa tunnu vikaa oleva, ainoastaan siinä, ettette te aikuiset ole johdonmukaisia.

 

[M Y R K K Y]

No,aika harvoin tuo käy teillä joten koitapa sinnitellä ne 4 päivää kuusta jotka teillä on.Sano että mies kantaa päävastuun nyt ja sinä vetäydyt odotukseesi.

 

[keppälerttu]

keskustele sen lapsen kanssa..kerro et sua väsyttää ja että et jaksa nyt mitään meteliä.
keksi lapselle jotain rauhallista tekemistä, askartelua, kirjan lukemista tms
tai pyydä miestä lähtemään esim ulos lapsen kanssa, jäätelölle tms, et saat huilata hetken.

 

[Luulisin..]

Sä oot varmaan väsyny vaan tuohon odotukseen ja tuleva jännittää ja tekee olon hermostuneeksi. Purkautuu nyt vaan tuohon lapsipuoleen. Yritä olla normaalisti ja vaikka vähän enemmän omissa oloissas kun tyttö on teillä, kyllä varmaan helpottaa kun saat vauvan maailmaan.

 

[Terveisiä maalta]

Hän kuuluu teidän perheeseen (tai miehes perheeseen nyt ainakin) myös, eli mun mielestä nyt on joustamisen paikka. Saat "olla rauhassa" ja valmistautua tulevaan kuitenkin sen 26 päivää kuukaudessa, minkä lapsi on (ilmeisesti) äidillään. Musta sä olet itsekäs ja melko kohtuuton.

 

[No]

11v tyttö saa itsekseen hirveän metelin aikaan? Kyseleekin vielä?

Kannattaisiko sinun nyt katsoa peiliin?

 

[winhis]

Tavallaan ymmärrän sinua, olo on tietty jännittynyt ja ärtyisä kun synnytys lähestyy ja on ehkä tukala olo. Mutta tekstistäsi päätellen tytössä ei ole yhtään mitään vikaa, jostain syystä et vaan nyt siedä oikein mitään ja haluaisit olla rauhallisuuden ja hiljaisuuden ympäröimänä. Mutta miehelläsi on lapsi, joten se ei nyt ole mahdollista. Tosiaan tuo 4 päivää kuussa on aika vähän ja ymmärtänet, että tytön ja isän tapaamisia ei voi peruuttaa syntyvän vauvan takia nyt tai synnytyksen jälkeenkään. Tytölle on varmaan muutenkin tarpeeksi raskasta nähdä isää noin vähän ja arvaa vaan, miltä hänestä tuntuisi jos tapaamiset peruttaisi vauvan takia!

 

[vieras2]

No aika iso tuo lapsipuolesi jo on, että jos yhtään lohduttaa voisi olla vielä hankalampaa jos olis pari pienempää lasta jotka ihan oikeesti tarvis fyysistä hoivaa.
Komppaan edellisiä juttele miehesi kanssa ja kerro että olet väsynyt raskauden vuoksi ja kerro että haluat hänen ottavan enemmän osaa lapsen kanssa puuhailuun.

 

[-]

Tässä taas tulee esiin tämä uusioperheen ongelma... Jos kyse olisi omasta lapsestasi tuskin mietteesi olisi samanlaiset, että haluat valmistautua tulevaan _rauhassa_. Tyttö nyt vaan on osa teidän perhettä ja sun aikuisena on siihen sopeuduttava.

 

[Terveisiä maalta]

Ootkos muuten ajatellut ap, ettei me ydinperheen äiditkään olla isommista lapsista voitu "olla rauhassa" kun nuorempia sisaruksia on odotettu? Siinä ne on pyörineet menossa mukana isosta mahasta ja raskausvaivoista piittaamatta

 

[xyz]

Heh.. Mulla oli samat ajatukset meidän kissasta raskauden loppuvaiheessa.

 

[Jaana]

Ymmärrän väsyneisyytesi, mutta sitähän tuo lapsiperheen arki on. 4 päivää kuukaudessa on vähän. Kestäisitkö, jos teillä olisi omianne vaikka 2 pyörimässä siinä lisää joka päivä.

Minusta voisit nyt miettiä omaa käytöstäsi tässä kohtaa.

 

[Mustaläski]

Ootkos muuten ajatellut ap, ettei me ydinperheen äiditkään olla isommista lapsista voitu "olla rauhassa" kun nuorempia sisaruksia on odotettu? Siinä ne on pyörineet menossa mukana isosta mahasta ja raskausvaivoista piittaamatta

Ja vieläpä kuukauden jokaisena päivänä koko raskauden ajan =)

 

[Koivunkäpy]

Tässä taas tulee esiin tämä uusioperheen ongelma... Jos kyse olisi omasta lapsestasi tuskin mietteesi olisi samanlaiset, että haluat valmistautua tulevaan _rauhassa_. Tyttö nyt vaan on osa teidän perhettä ja sun aikuisena on siihen sopeuduttava.

Täytyypäs myöntää että vaikka noi kaks jotka täällä pyörii on ihan omia niin olisi ihanaa kun ne vois lähettää johonkin pariksi päivää.
Hankala raskaus ja päänsärky ja mekkaloivat lapset ei ole hyvä yhdistelmä, mutta eipähän se lasten vika ole että tässä tilassa ollaan..

 

[vieras]

Ootkos muuten ajatellut ap, ettei me ydinperheen äiditkään olla isommista lapsista voitu "olla rauhassa" kun nuorempia sisaruksia on odotettu? Siinä ne on pyörineet menossa mukana isosta mahasta ja raskausvaivoista piittaamatta

Ja vieläpä kuukauden jokaisena päivänä koko raskauden ajan =)

:attn: 24/7 =)

 

[tytönjapoikienmamma]

Uusperheen elämä on tuollaista, olen läheltä seurannut. Lapsi ei saisi tuntea olevansa taakka, ta, ettäå häntä ei jakseta, ei se lapsi voi olla hajuton ja mauton. Olet ryhtynyt suhteeseen miehen lkanssa , jolla lapsi, joten..

 

[Sirkkeli]

Juu, samaa mieltä kuin muutkin. Ja ihmettelen, että eikö isä voi viettää tyttärensä kanssa aikaa viemällä jonnekin kivaan paikkaan, pelaamalla yms?

 

[ap]

tiedän, että tällä hetkellä tässä tilanteessa on vika korvieni välissä.
Olo on vain niin tukala, etten tiedä miten päin olisin. Lapselle pyrin olemaa normaali, ettei hän koe olevansa ulkopuolinen. Ja lapsessa ei ole mitään vikaa. Itseni kanssa tässä töitä pitää tehdä. Ja odotan esikoistani, joten sekin tuo tähän jännitystä.

 

[juu]

Hän kuuluu teidän perheeseen (tai miehes perheeseen nyt ainakin) myös, eli mun mielestä nyt on joustamisen paikka. Saat "olla rauhassa" ja valmistautua tulevaan kuitenkin sen 26 päivää kuukaudessa, minkä lapsi on (ilmeisesti) äidillään. Musta sä olet itsekäs ja melko kohtuuton.

samaa ajattelen. tyttö kuuluu teidän perheeseen, vaikka käykin teillä vain sen neljää päivää kk:ssa. ajatteles kun itselläni on ollut kaksi pientä lasta odottaessani neljättäni.. niitä leluja sain koukkia lattialta vielä viimeisillänikin. ja toiseksi nuorinta sain kantaa kainalossa rääkyvänä päivittäin puistosta kotiin...kaikki on niin suhteellista! sullahan on hyvin asiat.

 

[juupa juu..]

11v tyttö saa itsekseen hirveän metelin aikaan? Kyseleekin vielä?

Kannattaisiko sinun nyt katsoa peiliin?

heh, niinpä...

 

[Hankey]

Tässä taas tulee esiin tämä uusioperheen ongelma... Jos kyse olisi omasta lapsestasi tuskin mietteesi olisi samanlaiset, että haluat valmistautua tulevaan _rauhassa_. Tyttö nyt vaan on osa teidän perhettä ja sun aikuisena on siihen sopeuduttava.

Ei tämä kyllä mikään uusperheen ongelma ole, samat tunteet ne jylläävät raskaana olevan ja juurisynnyttäneen äidin mielessä, Isommat lapset pitävät meteliä ja ovat rasittavia. Vauva on numero 1 ja kaikki muut tulevat kaukana jäljessä. :hug: Kummallista tuo hormoonimyrsky.

 

[-]

Tässä taas tulee esiin tämä uusioperheen ongelma... Jos kyse olisi omasta lapsestasi tuskin mietteesi olisi samanlaiset, että haluat valmistautua tulevaan _rauhassa_. Tyttö nyt vaan on osa teidän perhettä ja sun aikuisena on siihen sopeuduttava.

Ei tämä kyllä mikään uusperheen ongelma ole, samat tunteet ne jylläävät raskaana olevan ja juurisynnyttäneen äidin mielessä, Isommat lapset pitävät meteliä ja ovat rasittavia. Vauva on numero 1 ja kaikki muut tulevat kaukana jäljessä. :hug: Kummallista tuo hormoonimyrsky.

No mä en ainakaan ole koskaan ajatellut, että haluan valmistautua tulevaan rauhassa ilman, että jo olemassa olevat lapset "häiritsee". Tottakai jokainen joskus "kypsyy" lapsiinsa. Mutta tässä on nyt kyse neljästä vuorokaudesta kuukaudessa...

 

[MorbidMama]

keskustele sen lapsen kanssa..kerro et sua väsyttää ja että et jaksa nyt mitään meteliä.
keksi lapselle jotain rauhallista tekemistä, askartelua, kirjan lukemista tms
tai pyydä miestä lähtemään esim ulos lapsen kanssa, jäätelölle tms, et saat huilata hetken.

Hyvä ehdotus! =)

 

[hankey]

Tässä taas tulee esiin tämä uusioperheen ongelma... Jos kyse olisi omasta lapsestasi tuskin mietteesi olisi samanlaiset, että haluat valmistautua tulevaan _rauhassa_. Tyttö nyt vaan on osa teidän perhettä ja sun aikuisena on siihen sopeuduttava.

Ei tämä kyllä mikään uusperheen ongelma ole, samat tunteet ne jylläävät raskaana olevan ja juurisynnyttäneen äidin mielessä, Isommat lapset pitävät meteliä ja ovat rasittavia. Vauva on numero 1 ja kaikki muut tulevat kaukana jäljessä. :hug: Kummallista tuo hormoonimyrsky.

No mä en ainakaan ole koskaan ajatellut, että haluan valmistautua tulevaan rauhassa ilman, että jo olemassa olevat lapset "häiritsee". Tottakai jokainen joskus "kypsyy" lapsiinsa. Mutta tässä on nyt kyse neljästä vuorokaudesta kuukaudessa...

No raskaudet on erilaisia ja sitä ei tiedä mitkä on fiilikset seuraavassa raskaudessasi.