L
Loppu
Vieras
Olen kolmen alle kouluikäisen kanssa yksin vanhassa, pakkasilla erityisen työläässä omakotitalossa. Mies on vanhemmillaan, koska on työttömänä ja voi kehnosti, mutta apua ei hae. Kotona hän ei paljoa jaksa tehdä, vaan valittelee fyysisiä ja henkisiä oireita jatkuvasti ja on todella taakka enemmän kuin aikuinen saati mikään apu. Itse hän on valinnut olla vanhemmillaan ja ilmestyy kotiin sitten silloin tällöin, kun huvittaa.
Minä olen yksin ja turvaverkkoa ei ole. Masennuin miehen rinnalla tosissaan, mutta olen hakenut apua. Mies tosin vie minua alaspäin yhä uudelleen, koska näkee kaiken synkkänä ja syyttää kaikesta minua.
Eilen mies oli tulossa. Kysyin tekstarilla aikataulua. Ihmetteli takaaisin, että miksi. Olin väsynyt ja ajattelin, että jos mies on tulossa, niin ehkä haluaisi auttaa ja minä pääsisin kerrankin lepäämään rauhassa joksikin aikaa. Vastasin, että olisi kiva päästä lepäämään, että jos hän voisi ottaa vetovastuun lpsista hetkeksi.
Jonkin ajan päästä mies soitti kirjaimellisesti raivoissaan. Olin pilannut tunnelman, päivän ja melkein koko elämän häneltä kyselemällä ja koska kerroin haluavani levätä, syyllistin häneet, kun hän ei ole paikalla. Tein tämänb kaiken tahallaan. Mies räyhäsi pari puhelua ja illalla vielä laittoi viestin, että tahallani estin häntä tulemasta ja mulla lienee joku muu seuralainen täällä... Mies ei siis koskaan tullutkaan, ei avuksi eikä muutenkaan.
Hän suuttuu jatkuvasti kaikesta, enkä mä pysy yhtään mukana. Näenkö mä vain kaiken jotenkin väärin? Se voi olla täysin mahdollista, kun olen yksin täällä kotona lasten kanssa ja lähes vailla mitään aikuiskontakteja. Tuntuu, etten tajua mistään mitään miehen suhteen.
Minä olen yksin ja turvaverkkoa ei ole. Masennuin miehen rinnalla tosissaan, mutta olen hakenut apua. Mies tosin vie minua alaspäin yhä uudelleen, koska näkee kaiken synkkänä ja syyttää kaikesta minua.
Eilen mies oli tulossa. Kysyin tekstarilla aikataulua. Ihmetteli takaaisin, että miksi. Olin väsynyt ja ajattelin, että jos mies on tulossa, niin ehkä haluaisi auttaa ja minä pääsisin kerrankin lepäämään rauhassa joksikin aikaa. Vastasin, että olisi kiva päästä lepäämään, että jos hän voisi ottaa vetovastuun lpsista hetkeksi.
Jonkin ajan päästä mies soitti kirjaimellisesti raivoissaan. Olin pilannut tunnelman, päivän ja melkein koko elämän häneltä kyselemällä ja koska kerroin haluavani levätä, syyllistin häneet, kun hän ei ole paikalla. Tein tämänb kaiken tahallaan. Mies räyhäsi pari puhelua ja illalla vielä laittoi viestin, että tahallani estin häntä tulemasta ja mulla lienee joku muu seuralainen täällä... Mies ei siis koskaan tullutkaan, ei avuksi eikä muutenkaan.
Hän suuttuu jatkuvasti kaikesta, enkä mä pysy yhtään mukana. Näenkö mä vain kaiken jotenkin väärin? Se voi olla täysin mahdollista, kun olen yksin täällä kotona lasten kanssa ja lähes vailla mitään aikuiskontakteja. Tuntuu, etten tajua mistään mitään miehen suhteen.