Voisiko jo valottaa vähän? En ymmärrä.

[Loppu]

Olen kolmen alle kouluikäisen kanssa yksin vanhassa, pakkasilla erityisen työläässä omakotitalossa. Mies on vanhemmillaan, koska on työttömänä ja voi kehnosti, mutta apua ei hae. Kotona hän ei paljoa jaksa tehdä, vaan valittelee fyysisiä ja henkisiä oireita jatkuvasti ja on todella taakka enemmän kuin aikuinen saati mikään apu. Itse hän on valinnut olla vanhemmillaan ja ilmestyy kotiin sitten silloin tällöin, kun huvittaa.
Minä olen yksin ja turvaverkkoa ei ole. Masennuin miehen rinnalla tosissaan, mutta olen hakenut apua. Mies tosin vie minua alaspäin yhä uudelleen, koska näkee kaiken synkkänä ja syyttää kaikesta minua.
Eilen mies oli tulossa. Kysyin tekstarilla aikataulua. Ihmetteli takaaisin, että miksi. Olin väsynyt ja ajattelin, että jos mies on tulossa, niin ehkä haluaisi auttaa ja minä pääsisin kerrankin lepäämään rauhassa joksikin aikaa. Vastasin, että olisi kiva päästä lepäämään, että jos hän voisi ottaa vetovastuun lpsista hetkeksi.
Jonkin ajan päästä mies soitti kirjaimellisesti raivoissaan. Olin pilannut tunnelman, päivän ja melkein koko elämän häneltä kyselemällä ja koska kerroin haluavani levätä, syyllistin häneet, kun hän ei ole paikalla. Tein tämänb kaiken tahallaan. Mies räyhäsi pari puhelua ja illalla vielä laittoi viestin, että tahallani estin häntä tulemasta ja mulla lienee joku muu seuralainen täällä... Mies ei siis koskaan tullutkaan, ei avuksi eikä muutenkaan.

Hän suuttuu jatkuvasti kaikesta, enkä mä pysy yhtään mukana. Näenkö mä vain kaiken jotenkin väärin? Se voi olla täysin mahdollista, kun olen yksin täällä kotona lasten kanssa ja lähes vailla mitään aikuiskontakteja. Tuntuu, etten tajua mistään mitään miehen suhteen.

 

[Möppöläinen]

:hug: Huh, kuulostaa tosi rankalta.

 

[Vieras]

Joo, näet kaiken väärin, jos kuvittelet olevasi syypää miehen masennukseen ja pahaan oloon, tai olevasi vastuussa hänen tuntemuksistaan. Laita kotiin tulemisen ehdoksi, että mies hakee itselleen apua ja tee sama myös itse, aloita vaikka lasten neuvolasta. Harkitse lapsille osapäivähoitoa tai vaikka jotain kerhotoimintaa, niin saat hiukan aikaa itsellesikin. Tsemppiä

 

[melkein kohtalotoveri]

:hug:

Miehesi on sairas. Ja on sairastuttanut sinutkin niin, ettet enää näe mikä on normaalia ja mikä ei. Pelasta itsesi ja lapsesi: ota ero. Ihan todella. Jos miehesi ei halua apua itselleen, ei tuo tuosta mihinkään muutu. Tuhoat vain oman elämäsi ja sitä myöten lastesi elämän. Ota ero, hae itsellesi apua vielä vähän lisää. Mene lastensuojeluihmisten juttusille, ne on ihan mukavia tyyppejä. Kerro avoimesti tilanne, miehesi tilanne, ja se, että kaipaisit hiukan apua arjessa. Saat jonkun perhetyöntekijän tai ehkä jopa tukiperheen oman jaksamisesi avuksi. Ja mene ystävä hyvä terapiaan. Paikalliset kriisikeskukset tarjoavat ilmaista ja todella hyvää keskusteluapua.

Mä toivon sulle oikein paljon voimia ja jaksamista, ja sydämestäni toivon että eroat tuosta miehestäsi, joka ei ole hyväksi sinulle eikä lapsillesikaan.

 

[Luuseri myös]

Mies on ihan oikeassa, sun pitäis yrittää enemmän ja hyväksyä se että miehesi on väsynyt. Älä vaan missään nimessä hankkiudu eroon tuollaisesta luuserista vaan jatka samaa rataa ja väsytä itsesi ja lapsesi samalla.

 

[Pesky Pixie]

Onpa kamala tilanne. Mun mielestä sä et kyllä ole tehnyt mitään väärää, ja kaipaisit ehdottomasti itsekin apua arjen pyörittämiseen. Jos ei mieheltä, niin jostain muualta. Et sä mitään väärää tehnyt kun toivoit että pääset itsekin lepäämään, mies on jo aikamoisella vapaalipulla liikenteessä, kun sä huolehdit kaikesta yksin, on ihan reilua olettaa ja odottaa, että hän kotiin tullessaan auttaa sinua. Mies tuossa mun nähdäkseni käyttäytyy aika arvaamattomasti ja typerästi. Se ehkä johtuu hänen sairaudestaan, mutta hänen pitäisi hakea siihen apua jos ei omia lapsiaankaan kerran jaksa hoitaa.

 

[janssoni09]

:hug: koitahan jaksaa, voisin ottaa lapset päiväksi jos tuntisin sinut/asuisit lähellä jotta saisit levätä =)

 

[Timo]

Taitaa olla niin, että ap on sairastuttanut ukkonsa masennukseen jatkuvalla omalla valituksellaan.

 

[vierailija]

Alkoi ihan pelottaa kun luin tekstiäsi, meillä ollaan kohta ajautumassa samanlaiseen tilanteeseen. On niin kamalaa kun toinen ei viitsi hakea apua, vaan syyllistää puolisoa kaikesta. Säilytä uskosi siihen, että miehesi on se, jonka mielenterveys horjuu, ja sinä olet oikealla asialla! Voin uskoa, että sitä alkaa helposti epäillä onko vikaa sittenkin myös omassa itsessä.

Jos miehesi ei pian hae apua tilanteeseensa, niin eroa! Muuta pois, jonnekin missä lämmitys, lumityöt ym. ei teetä niin paljon työtä. Yritä helpottaa arkea niin paljon kuin mahdollista. Uskon että elämästäsi tulee helpompaa kun ei tarvitse kantaa huolta miehestä, vaan voit keskittyä itseesi ja lapsiin.

Voimia! :hug:

 

[janssoni09]

Taitaa olla niin, että ap on sairastuttanut ukkonsa masennukseen jatkuvalla omalla valituksellaan.

tilanne ei ole ap vika!
Äidin ei tarvitse eikä pidä yksin jaksaa koko taloudenhoitoa/lastenhoitoa!

muoks--kyseisen miehen pitäisi hakea apua jotta hänen tilanne alkaisi selvitä...

 

[Ap]

Kiitos vastauksista. Tämä on tietenkin vain oma osani tarinasta, miehen kertoma olisi varmaankin aivan toinen. Faktoja ei kuitenkaan mikään muuta eli sitä, että olen ihan yksin arjessa ja kuten joku sanoi, mies on todella vapaalipulla liikenteessä. Itse yritän olla mahdollisimman hiljaa, vaikka oikeasti kiehuttaa se, ettei voi osallistua puoliksi kotihommiin, kun on työtön, vaan pakenee vanhemmilleen, koska siellä ei ole paineita, ei tarvitse nousta reippaana jne. Kiehuttaa sekin, kun soittaa jopa iltapäivällä saunasta sieltä, kun haluaa kuulla ääneni rentoutuessaan, mutta ei hyväksy kireyttä äänessäni saati sanaakaan katkerampaa tilitystä. Mun vain pitäisi jaksaa ymmärtää sekä se, että olen aina yksin, mutta myös se, että hän aina suuttuu kaikesta ja huutaa.

 

[Hankey]

Miehelle et voi mitään, mutta sitä kannattaa miettiä, millaisen elämän ja lapsuuden haluat lapsille. Sille asialle voit pikkuisen. :hug:

 

[Hankey]

Kiitos vastauksista. Tämä on tietenkin vain oma osani tarinasta, miehen kertoma olisi varmaankin aivan toinen. Faktoja ei kuitenkaan mikään muuta eli sitä, että olen ihan yksin arjessa ja kuten joku sanoi, mies on todella vapaalipulla liikenteessä. Itse yritän olla mahdollisimman hiljaa, vaikka oikeasti kiehuttaa se, ettei voi osallistua puoliksi kotihommiin, kun on työtön, vaan pakenee vanhemmilleen, koska siellä ei ole paineita, ei tarvitse nousta reippaana jne. Kiehuttaa sekin, kun soittaa jopa iltapäivällä saunasta sieltä, kun haluaa kuulla ääneni rentoutuessaan, mutta ei hyväksy kireyttä äänessäni saati sanaakaan katkerampaa tilitystä. Mun vain pitäisi jaksaa ymmärtää sekä se, että olen aina yksin, mutta myös se, että hän aina suuttuu kaikesta ja huutaa.

Ei oikeasti tarvitse.

 

[janssoni09]

missäpäin Suomea ap asustelet?

 

[Ap]

Ei vastuu ole pelkästään kodin- ja lastenhoidossa, vaan talo ongelmineen, lämmitys, puut ja puutyöt, auto ongelmineen, vakuutusasiat, talous- ja raha-asiat, terveyden- ja sairaudenhoito KAIKKI on minun vastuullani, eikä minulla ole ketään, jonka kanssa voisin asioista jutella, päätöksiä puntaroida, huolia purkaa tms.

 

[janssoni09]

Ei vastuu ole pelkästään kodin- ja lastenhoidossa, vaan talo ongelmineen, lämmitys, puut ja puutyöt, auto ongelmineen, vakuutusasiat, talous- ja raha-asiat, terveyden- ja sairaudenhoito KAIKKI on minun vastuullani, eikä minulla ole ketään, jonka kanssa voisin asioista jutella, päätöksiä puntaroida, huolia purkaa tms.

laita yv jos haluat jutella :wave:

 

[Ap]

Uudellamaalla maalla asustellaan.

 

[paapelo]

:hug:
Kuulostaa todella kamalalta ja ahdistavalta tilanteelta.

Oma neuvoni on, kuten monella muullakin, että teet miehellesi selväksi, että jollei hän hae apua ja ala kantaa vastuuta, edes sitten vain sen verran alkuun, jotta saat levätä vähän, ei yhteiselonne tule enään jatkumaan.

Ja todella, kun tilanne on tuollainen ja jos mies ei mitään aio tilanteelleen tehdä, muuttaisin vaikkapa rivitaloon tai kerrostaloon, jossa mainitsemiasi kodin ongelmia ei olisi, tai jos tulisi, eivät ne olisi enään sinun vastuullasi.

 

[Pesky Pixie]

Mun exä muuten harrasti tota ihan samaa. S***na alkaa oikein ärsyttämään taas. |O Olin jo unohtanut koko jutun. Herra jäi työttömäksi, ja kotona nukkui puoleen päivään, lähti sitten asioilleen jonnekin hiukan "tuulettumaan" kun oli niin raskasta ressukalla, kotona kävi justiinsa syömässä, lapsien uniaikaan katosi jonnekin ja palasi vasta lapsien nukahdettua kaipaamaan ja vaatimaan läheisyyttä, ymmärrystä ja seksiä. Just. Ja lapsia meillä oli silloin kaksi alle 1,5v:n ikäistä ja koira kaupan päälle. Todella reilu työnjako.

 

[Kirraava Kuuppa]

:hug:
Ota ap ero, ihan oikeasti. Ei tuo (=miehesi) tuosta tule muuksi muuttumaan. Usko pois, sulla on paljon helpompaa, kun ei tarvi stressata itteään miehen oikuilla.

 

[janssoni09]

Uudellamaalla maalla asustellaan.

hiukka kaukana, olisin voinut lasten kanssa tulla että olisit saanut nukkua, oikeasti. -> ajattelen että autan aina jos voin; toivon että saan apua kun itse tarvin...

 

[ihan oikeesti]

Muuta jonnekkin missä saat paremmin apua ja taloon jossa kaikki toimii. Haleja!

 

[vieras]

Miehesi on selkeästi niin masentunut, ettei ainakaan nyt voi sinua arjessa auttaa. Kunnalta voisit tosiaan kysyä apuja tai voisiko joku ystävä auttaa? Toivottavasti miehesikin saa olonsa kuntoon, mutta toisaalta ilman apua itsellesi et pysty häntäkään tukemaan. Lapset puolipäivähoitoon ja kiskot miehen kävelylle/kauppaan/työnhakuun aamupäivisin.... Oletko jutellut miehesi vanhempien kanssa tilanteesta? Eivät kai hekään voi tuota ihan normaalina pitää.

 

[Ap]

Niin...tuossa BKM:n mainitsemasta käytöksestä on toki paineita myös. Mulla pitäisi riittää ymmärrystä, voimia ja aikaa läheisyydellekin. Seksiä täytyy harrastaa takaapäin, ettei mies näe kyyneleitäni...vaikka eipä hän niistä paljoa välitä, huutaa vain, että miksi minun pitää haluttomuudellani pilata hänen ainoa ilonsa.

 

[Kirraava Kuuppa]

Seksiä täytyy harrastaa takaapäin, ettei mies näe kyyneleitäni...vaikka eipä hän niistä paljoa välitä, huutaa vain, että miksi minun pitää haluttomuudellani pilata hänen ainoa ilonsa.

Ja sä oot edelleen tuollaisen miehen kanssa? Kerro mulle, miksi?
:/