Voisitko olla mulle ystävä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja turtles
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kuitenkaan niin:
Toikin on tuttua, että itse antaa vaan eikä saa mitään ystävältään takaisin, tukea tai edes kuuntelevaa korvaa. Aikansa sitä jaksaa, joskus parempi vaan jatkaa itsekseen eteenpäin.

Oletteko selvittäneet tätä väärinkäsitystä? Ootko kertonut mitä tarkoitit ja mitä et sanoillas/viesteilläs? Avoin keskustelu vois olla paikallaan, jos siitä luottamuksesta ja välittämisestä kuitenkin olis jotain vielä pelastettavissa?

Niin. 2 kertaa ollaan asiat puitu pohjamutia myöden. Asia aina kääntyy häneen itseensä, eikö hänellä ole oikeus ym.ym. Jään aina toiseksi. Hän ei halua ymmärtää minua. Ja taas jostain pomppaa vanhat asiat esille. Vaikka ne on puitu jo moneen kertaan. Ne pomppaa, kun hänellä on huono hetki, kaivelee menneitä. Olen niin raukka, menen siihen asiaan mukaan. Jään aina kakkoseksi. Aina. Aina. Aina. Selvitetty väärinkäsitys aina muuttuu jälleen tiukan paikan tullen jälleen väärinkäsitykseksi. Unohdetaan ne selvitetyt asiat. Voi, kuinka hankala selostaa. Voi ei! |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bannukakkua Savannan tapaan:
Alkuperäinen kirjoittaja turtles:
Alkuperäinen kirjoittaja DarkVanillaDevil:
Tääl ois olkapää jota vasten saa itkeä ja kertoo huolet :flower:

Okei, mä kerron jotain. Kerran kauan kauan sitten sain ystävän. Hän oli mulle todella läheinen. Mutta minä en hänelle. Jotain sattui. Hän kuohahti. Väärinkäsityksiä viesteissä. Minulla oli tuolloin erittäin huono ulosanti. Lyhentelin asioita. Ja se oli oiva maaperä väärinkäsityksille. Koskaan hänelle en ole epäonnea toivottanut, enkä toivonut. Ko.ystävä aina ottaa sen esille, jos vähänkin on erimielisyyttä. Jotenkin tuntuu, että hän kostaa minulle joitakin asioita, mitä hän kokee jääneen paitsi muilta. Lyhyesti näin. Mutta asia on eritt.monimutkainen. Hän haluaa olla ystävä, kun hänelle sopii. Mutta kun tarvin, hän ei sitä ole. En voi luottaa häneen. Nauramme tyhjää naurua, kun tapaamme. Se nauru ei enää sisällä lämpöisiä tunteita ja luottamusta. Se on kovaa ja kylmää.

Jonkun kaverin takki sä stressaat?Höh,unohta,mä en otta ketään vakavasti :hug:

Miten voisin olla niin kylmä, etten stressaa? ?
 
Ootko miettinyt mitä sä saat tästä ystävyydestä? Onko enemmän positiivista vai negatiivista?

Mä tulin siihen tulokseen että negatiivisia oli mun ystävän kohdalla paljon enemmän, suorastaan ahdisti toimia hänen kaatopaikkanaan. Vaikka pitkä ystävyys olikin takana, piti suoraan ilmoittaa että se on loppu nyt. Oma olokin helpottui heti, vaikka syyllisyys "dumppaamisesta" vaivaa vieläkin.
 
Kuulostaa hankalalta ystävältä/ystävyydeltä.. :/
Jos se menee aina noin, niin kannattaa miettiä, mitä "ei kuitenkaan niin"kin sanoi..onko ystävyys sen joka kertaisen pahan mielen arvoista, jos toinen ei ikinä päästä vanhoista jutuista irti?

Tsemppiä ja voima :hug: !
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kuitenkaan niin:
Ootko miettinyt mitä sä saat tästä ystävyydestä? Onko enemmän positiivista vai negatiivista?

Mä tulin siihen tulokseen että negatiivisia oli mun ystävän kohdalla paljon enemmän, suorastaan ahdisti toimia hänen kaatopaikkanaan. Vaikka pitkä ystävyys olikin takana, piti suoraan ilmoittaa että se on loppu nyt. Oma olokin helpottui heti, vaikka syyllisyys "dumppaamisesta" vaivaa vieläkin.

Hullua on se, että lapset haluavat toisilleen. Tuntuu, että vain lasten takia ollaan tekemisissä. Sovittiin aikoinaan, ettei siirretä riitaamme lapsiin. Se on onnistunut molemmilta. Voi ja asiaan liittyy pari perhettä muutakin. Tosi mutkikas tilanne. Olemme aina tekemisissä, halusimme tai emme, eräs side on aina ja pysyy. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
Kuulostaa hankalalta ystävältä/ystävyydeltä.. :/
Jos se menee aina noin, niin kannattaa miettiä, mitä "ei kuitenkaan niin"kin sanoi..onko ystävyys sen joka kertaisen pahan mielen arvoista, jos toinen ei ikinä päästä vanhoista jutuista irti?

Tsemppiä ja voima :hug: !

Kiitos! Hassua, tuntuujo hieman helpottavammalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kuitenkaan niin:
Mut eihän teidän tarvi sit sen enempää olla tekemisissä kuin lapsien kuljetukset ja haut. Turhaan sä mun mielestä mieltäs pahoitat yrittämällä hyvittää jotain mitä ei näköjään millään saa korjattua.

ole kuulolla, yritän yv:tä vielä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kuitenkaan niin:
Olenhan mä, ei oo mihinkään kiire =)

en ssa yv:tä toimimaan |O :'( . Asian tarkentaminen on niin riskialtista täällä, etten uskalla sitä tehdä. Asia jääköön unholaan, toistaiseksi.
Kiitos kaikille tuesta!! Ajattelemisen aihetta olette antaneet!
 
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
Kuulostaa hankalalta ystävältä/ystävyydeltä.. :/
Jos se menee aina noin, niin kannattaa miettiä, mitä "ei kuitenkaan niin"kin sanoi..onko ystävyys sen joka kertaisen pahan mielen arvoista, jos toinen ei ikinä päästä vanhoista jutuista irti?

Tsemppiä ja voima :hug: !

 
Täällä olis yks jolla sydän avoinna uusille ihmisille =) Itseltäni löytyy ystäviä, muttei sitä yhtä jolle kertoa ihan jokainen asia menneen varrelta. Se vie aikaa eikä keneltäkään tunnu riittävän tarpeeksi aikaa rakentaa valmiiksi sitä siltaa jota pitkin joka ikinen asia voisi kulkea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pyytämättäkin:
Kyllä on säälittävää että jonku täytyy pyytää nettipalstalta ystäviä...
:headwall:

En sanonut ettei mulla ole ystäviä lainkaan. Nyt on mieli maassa, en halua tähän asiaan sekoittaa muita ystäviäni, jotka tuntevat tämän ystävän/nämä, jotka puukottavat selkääni. Miksi puhuisin nimellä selän takana. Vaikka teen sitä nyt, jäsennän omia ajatuksiani samalla, kun kirjoitan ja luen saamiani vastauksia. Oletko sitä mieltä, etten saisi kirjoittaa mitään? No jaa, taitais olla viisainta se ennenvanhainen päiväkirja. Se ei ainakaan haukkuisi takaisin. :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja pyytämättäkin:
Kyllä on säälittävää että jonku täytyy pyytää nettipalstalta ystäviä...
:headwall:

Perustelisitko tuon? On varmasti säälittävempää mielestäsi löytää ystävä jostain tv:n chatista. Itse löysin yhden ystävän useita vuosia sitten ja se ihminen on mulle kaikista tärkein tänä päivänä. Suurimman osan asioistani olen hänelle voinut kertoa, ilot ja surut jakaa. Ollaan tunnettu vasta viitisen vuotta, joten vielä on matkaa kuljettavana mutta olen häneltä saanut yhteisten vuosien aikana niin paljon, etten koskaan keneltäkään muulta, en edes niiltä jotka olen tavannut IRL. Miksi siis ystävyytemme olisi säälittävä?
 

Yhteistyössä