Ei siinä ole mitään monimutkaista tai hankalaa. Miksi seksiä haluamaton kumppani pitäisi tuomita yksinäisyyteen? Monesti toisen halut katoavat vuosien varrella, mutta silti halutaan pysyä yhtenäisenä perheenä. Kukaan ei voi etukäteen tietää, millainen on itse tai millaiseksi valitsemansa kumppani muuttuu 10 tai 20 vuoden päästä.
Miten niin "tuomita yksinäisyyteen"? Eikö hän voisi etsiä aseksuaalin kumppanin tai muuten sellaisen, joka ei halua tai välitä seksistä? Minkä ihmeen takia hänen pitäisi saada juuri joku sellainen, joka kuitenkin haluaisi seksiä - eli toisin sanoen se seksiä haluamaton saisi just mitä haluaa, mutta se seksiä haluava "tuomittaisiin" seksittömään parisuhteeseen. Miksi ihmeessä?
On eri asia, kuten tuossa toinen kirjoittaja totesikin, jos pitkässä parisuhteessa seksi hiipui. Tällöin on pitkä yhteinen historia ja toisenlaiset syyt ja motiivit jatkaa suhdetta. Mutta jos jo suhteen alussa käy ilmi, että toinen haluaa seksiä ja toinen ei, niin tällaisen suhteen aloittaminen on yhtä älytöntä, kuin jos suhteen alussa kävisi ilmi, että ei sovita yhtään yhteen henkisesti. Pitkässä suhteessakin voi käydä niin, että kasvetaan erilleen, jolloin asiaa voi alkaa puida vaikka pariterapiassa. Mutta olisi ihan hullun hommaa aloittaa suhde ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tule yhtään toimeen, ja mennä sitten sinne pariterapiaan sillä asenteella, että nyt vaan hampaat irvessä just tämä juttu pitää saada "toimimaan".
Ei se seksi sen mitättömämpi osa parisuhdetta ole kuin henkinen yhteensopivuus.
Ihmisten kannattaisi muutenkin olla vähän kriittisempiä ja valikoivampia, että oikeasti aloitettaisiin suhde vasta silloin, kun OIKEASTI löytyy joku, jonka kanssa natsaa. Sitä todennäköisemmin suhde on hyvä vielä 10 tai 20 vuoden kuluttua. Jos toinen haluaa seksiä ja toinen ei, silloin ilmiselvästi ei natsaa.
Kun niitä on aseksuaalejakin tyyppejä, niin minkä ihmeen takia sen seksiä haluamattoman pitäisi ehdottomasti saada kummpaniksi joku, joka haluaisi seksiä?