S
surusilmä
Vieras
Miehen kanssa meille oli selvä asia,että haluamme toisen lapsen jossain vaiheessa. Pitkään puhuttiin ja mietittiin, koska olisi sopiva hetki. Sitten päätettiin, että tulla saa kun on tullakseen. No heti tärppäsi ekasta kierrosta. Olin niiiiiiiin onnellinen ja mies myös.
Tapahtui onnettomuus. Nyt olen yksin esikoisen kanssa.
Nyt huidellaan yli raskauden puolivälissä ja mua alkaa kammottaa. Miten mä jaksan kahden kanssa? Osaanko mä hoitaa enää vauvaa? Pitäisikö muuttaa isompaan asuntoon, vai asua tässä samassa kaksiossa? Mistä saan apua tarvittaessa?
Välillä tuntuu, että voi kun vois perua koko jutun. Halusin toisen lapsen, kaikki oli suunniteltua ja toivottua. Mutta en halunnut tätä yksin.
Tulevaisuuttakin mietin, miten äitiysloman jälkeen? Onko mun pakko lähteäkin nyt heti töihin, enkä saakaan seurata pienen ensiaskelia ja ekoja sanoja kotona, niinkuin oltiin suunniteltu? Miten me pärjätään taloudellisesti?
Pää on täynnä kysymyksiä vaille vastauksia. Miksi meille kävi näin?
Neuvolasta ei ole apua, ne sanoo, että kyllä minä pärjään. Pärjäänkö varmasti? Jaksanko? Osaanko? .....Haluanko?
Ulkona näkee isejä lasten kanssa leikkimässä. Neuvolassa vatsoja silittelemässä. Täällä lukee innolla odotuksessa mukana olevista iseistä, jotka höpöttelee masulle, kokeilee liikkeitä. Taidan olla masentunut.
Pelkään, että tämä stressi vaikuttaa vauvaan.
pitkä teksti.anteeksi.
Tapahtui onnettomuus. Nyt olen yksin esikoisen kanssa.
Nyt huidellaan yli raskauden puolivälissä ja mua alkaa kammottaa. Miten mä jaksan kahden kanssa? Osaanko mä hoitaa enää vauvaa? Pitäisikö muuttaa isompaan asuntoon, vai asua tässä samassa kaksiossa? Mistä saan apua tarvittaessa?
Välillä tuntuu, että voi kun vois perua koko jutun. Halusin toisen lapsen, kaikki oli suunniteltua ja toivottua. Mutta en halunnut tätä yksin.
Tulevaisuuttakin mietin, miten äitiysloman jälkeen? Onko mun pakko lähteäkin nyt heti töihin, enkä saakaan seurata pienen ensiaskelia ja ekoja sanoja kotona, niinkuin oltiin suunniteltu? Miten me pärjätään taloudellisesti?
Pää on täynnä kysymyksiä vaille vastauksia. Miksi meille kävi näin?
Neuvolasta ei ole apua, ne sanoo, että kyllä minä pärjään. Pärjäänkö varmasti? Jaksanko? Osaanko? .....Haluanko?
Ulkona näkee isejä lasten kanssa leikkimässä. Neuvolassa vatsoja silittelemässä. Täällä lukee innolla odotuksessa mukana olevista iseistä, jotka höpöttelee masulle, kokeilee liikkeitä. Taidan olla masentunut.
Pelkään, että tämä stressi vaikuttaa vauvaan.
pitkä teksti.anteeksi.