T
tätäkö tämä on
Vieras
Ja, ei. En halua vastauksia jonka mukaan minun pitäisi olla onnellinen kun mies haluaa.
Meillä on seksiä 3-4 kertaa viikossa. Aloitteen teen minä, koska olemme sopineet ettei mies ehdottele suoraan. Tämä sen vuoksi että ehdottelua on muuten ihan jatkuvasti, joka käänteessä ja se ahdistaa.
En muista miltä tuntuu haluta toista siitä yksinkertaisesta syystä ettei minulla ole ollut pitkään aikaa tai tilaa "haluta". Jos en tee aloitetta säännöllisin väliajoin, mies mököttää ja raivoaa.
Asiasta ollaan keskusteltu, mies tietää miltä minusta tuntuu, mutta unohtaa sen heti kun alkaa palleja pakottamaan.
Seksissä sinänsä ei ole suuresti moitittavaa, hän ottaa minut huomioon kyllä itse aktissa. Mutta syyttelee rivien välissä kyllä siitä etten halua häntä. Harrastaa myös pieniä vittuiluja pihtaamisesta, jääprinsessasta jne.
Ongelma on nyt se, että kaikki koskettelu, kotityöt, halittelut jne. tehdään mahdollisimman kaksimielisesti - aina seksiin tähdäten (ainakin minun mielestäni), tämä luo älyttömän ahdistavan ilmapiirin kotiin. Kokoajan on tunne että mies on vailla pesää, tunne että olet epäonnistunut kun et anna ja vielä huonompi kun et ole itse yhtä kiimainen...
Luokittelen itseni kohtalaisen viriiliksi yleisesti ottaen. Jos minulla on tilaa hengittää, haluan ehkä pari-kolme kertaa viikossa. Tuntuis että tuo vois olla tyytyväinen siihen.
Nytkin tuli viesti että odotellaan kanki kovana... kiva mennä kotiin...
(Ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta, kolme lasta, neljäs tulossa ja kolmekymppisiä ollaan..)
Mitään neuvoja?
Seksipäiviä ollaan yritetty, mutta kun itse saan hengähtää välipäivinä, mies kokee sovitut ajat itselleen ahdistavina.
Meillä on seksiä 3-4 kertaa viikossa. Aloitteen teen minä, koska olemme sopineet ettei mies ehdottele suoraan. Tämä sen vuoksi että ehdottelua on muuten ihan jatkuvasti, joka käänteessä ja se ahdistaa.
En muista miltä tuntuu haluta toista siitä yksinkertaisesta syystä ettei minulla ole ollut pitkään aikaa tai tilaa "haluta". Jos en tee aloitetta säännöllisin väliajoin, mies mököttää ja raivoaa.
Asiasta ollaan keskusteltu, mies tietää miltä minusta tuntuu, mutta unohtaa sen heti kun alkaa palleja pakottamaan.
Seksissä sinänsä ei ole suuresti moitittavaa, hän ottaa minut huomioon kyllä itse aktissa. Mutta syyttelee rivien välissä kyllä siitä etten halua häntä. Harrastaa myös pieniä vittuiluja pihtaamisesta, jääprinsessasta jne.
Ongelma on nyt se, että kaikki koskettelu, kotityöt, halittelut jne. tehdään mahdollisimman kaksimielisesti - aina seksiin tähdäten (ainakin minun mielestäni), tämä luo älyttömän ahdistavan ilmapiirin kotiin. Kokoajan on tunne että mies on vailla pesää, tunne että olet epäonnistunut kun et anna ja vielä huonompi kun et ole itse yhtä kiimainen...
Luokittelen itseni kohtalaisen viriiliksi yleisesti ottaen. Jos minulla on tilaa hengittää, haluan ehkä pari-kolme kertaa viikossa. Tuntuis että tuo vois olla tyytyväinen siihen.
Nytkin tuli viesti että odotellaan kanki kovana... kiva mennä kotiin...
(Ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta, kolme lasta, neljäs tulossa ja kolmekymppisiä ollaan..)
Mitään neuvoja?
Seksipäiviä ollaan yritetty, mutta kun itse saan hengähtää välipäivinä, mies kokee sovitut ajat itselleen ahdistavina.