Vuodatusta ( 2. lapsen saamisesta...)

[Voi ei]

Tää alkaa jo aika kauheeta, kun itelläni on toiveissa joskus se toinen lapsi. Miesikin on samalla kannalla, jossain vaiheessa sillä oli "vauvakuume" ja mulla ei. Nyt sitten ite olen (mielessäni salaa) vauvakuumeessa toisinaan...

Nyt sitten aina jos on jotain "kränää" ja riitaa suhteessa niin aina sitten aattelen, et ei tästä mitään tule, turha edes sitä toista lasta tällaseen suhteeseen tehdä jne. jne. Että "hyvä etten jättäny pillereitä pois..."

Eli ilmeisesti jotenkin (hölmönä) odotan semmosta auvoisaa ja riidatonta ja "täydellistä" aikaa ja sitten voisin harkita sitä toisen lapsen saamista... Mutta eihän se mene koskaan niin! Aina tulee jotain riitaa ja epäsopua.Tässä on vaan se etten kai uskalla "heittäytyä" elämään. Voipi jotenkin olla takaraivossa kun sain ekan lapsen niin siitä alussa oli kaikkee tosi kurjia juttuja liittyen meidän suhteeseen ja raha-asioihin jne. Jotenkin kai alitajunnassa pelkään sitä samaa.

Onko muita jotka "haluaa turvata selustan" ennen kuin "hankkii toisen lapsen"?

 

[voi]

minä ajattelen ihan samanlain. Pakko myöntää et katselen kaupassa raskaana olevia naisia ja niiden perheitä ja mietin et "sinullapa on hyvä mies kun olet pystynyt saamaan hänen kanssaan kolme lasta". Meillä on ollut molempien raskauksien alussa ongelmia ja eka lapsemme on 7 ja toka kohta 2, joten raskauksien väliin mahtuu monta vuotta.

 

[jepjep]

koko kuvio menee niin sekasin ainakin puoleksi vuodeksi,että ei todellakaan kaipaa muita ongelmia. Siis n.puol vuotta meni sisään ajoon että esikoinen 3v tottuja tilanne muutenkin rauhottu.

 

[ap]

Meillä olis tää eka lapsi jo kohta 4 vuotta...

 

[avomaankurkku]

Tunnen ihmisiä, jotka haluaa "turvata selustan" ennen kun hankkii ensimmäistäkään lasta ja pian ne huomaakin olevansa 35...40 vuotiaita.
Elämä ei ikinä ole täydellinen, aina puuttu jotain siitä täydellisestä onnesta. Ihmismieli on sellainen.
Mutta, joo ei kai lapsia riitaisaan parisuhteeseen kannata hankkia.

 

[ap]

Kertokaas muutkin...