R
Rouva Heinonen
Vieras
Vuosi sitten kirjoittelin reaaliajassa tarinaa mieheni pettämisen paljastumisesta. Nyt tarina jatkuu ja erinäköisiä kommentteja kaipailen...
Mies siis jäi kiinni pettämisestä, ei mikään ihan pikku juttu. Suhde oli jatkunut ainakin puoli vuotta. Siinä sitten äijä ulkoruokintaan ja pientä elämän pohdintaa kehiin. No, katuihan se ihan julmetusti ja halusi takaisin. Pienet lapset jne... yhteiselo jatkui ja suhteen piti olla historiaa. Luottamus oli luonnollisestikin poissa ja ukko jäi kännykkäratsioiden seurauksena kiinni yhteydenpidosta edelleen saman naisen kanssa. Jatkoin kuitenkin edelleen ja mentiin yhdessä ammattiavun piiriin. Mies jatkoi ahdistuneena jahkaamistaan... ei kuulemma enää sen toisen kanssa, mutta oli epävarma siitä haluaako olla kanssani. Yritin puristaa miehestä päätöstä pihalle, mutta ei oikein osannut tehdä asioille mitään. Kovin oli ukko ahdistunut ja masentunut, ei tulevaisuutta yhdessä eikä erikseen... Lopulta loppusyksyllä mies hankki oman asunnon ja on siitä asti asunut erillään. Tällä hetkellä ollaan edelleen naimisissa, eikä mies vieläkään saa lopullisia päätöksiä tehtyä. Itse olen kerännyt elämäni rippeet ja meillä lasten kanssa menee ihan hyvin. Nyt mies kohtelee minua ihan hyvin, ei puhuta kuitenkaan oikein mitään jatkokuvioista... Täytyy myöntää, että tässä kohdassa ei vois vähempää kiinnostaa koko äijä ja toinen mies on hieman herättänyt kiinnostustani... (ei mitään aviomiesmateriaalia, mutta ihana mies muuten). Nyt siis pohdiskelen tässä, että lopetanko avioliiton ja heivaan miehen lopullisesti pois elämästäni, vai jatkanko elämääni odotellen mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Olen toisaalta sitä mieltä, että ihastumisten takia ei kannata avioliittoa lopettaa, mutta ei moraali anna periksi mitään seläntakana kikkailujakaan harrastaa, jos olen avioliitossa. Taloudellisesti olen jossain määrin kiinni miehessä... tarkoittaen sitä, että yksin en pysty tähän kotiin jäämään lasten kanssa.
Kommentoikaa ja moralisoikaa!!!
Mies siis jäi kiinni pettämisestä, ei mikään ihan pikku juttu. Suhde oli jatkunut ainakin puoli vuotta. Siinä sitten äijä ulkoruokintaan ja pientä elämän pohdintaa kehiin. No, katuihan se ihan julmetusti ja halusi takaisin. Pienet lapset jne... yhteiselo jatkui ja suhteen piti olla historiaa. Luottamus oli luonnollisestikin poissa ja ukko jäi kännykkäratsioiden seurauksena kiinni yhteydenpidosta edelleen saman naisen kanssa. Jatkoin kuitenkin edelleen ja mentiin yhdessä ammattiavun piiriin. Mies jatkoi ahdistuneena jahkaamistaan... ei kuulemma enää sen toisen kanssa, mutta oli epävarma siitä haluaako olla kanssani. Yritin puristaa miehestä päätöstä pihalle, mutta ei oikein osannut tehdä asioille mitään. Kovin oli ukko ahdistunut ja masentunut, ei tulevaisuutta yhdessä eikä erikseen... Lopulta loppusyksyllä mies hankki oman asunnon ja on siitä asti asunut erillään. Tällä hetkellä ollaan edelleen naimisissa, eikä mies vieläkään saa lopullisia päätöksiä tehtyä. Itse olen kerännyt elämäni rippeet ja meillä lasten kanssa menee ihan hyvin. Nyt mies kohtelee minua ihan hyvin, ei puhuta kuitenkaan oikein mitään jatkokuvioista... Täytyy myöntää, että tässä kohdassa ei vois vähempää kiinnostaa koko äijä ja toinen mies on hieman herättänyt kiinnostustani... (ei mitään aviomiesmateriaalia, mutta ihana mies muuten). Nyt siis pohdiskelen tässä, että lopetanko avioliiton ja heivaan miehen lopullisesti pois elämästäni, vai jatkanko elämääni odotellen mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Olen toisaalta sitä mieltä, että ihastumisten takia ei kannata avioliittoa lopettaa, mutta ei moraali anna periksi mitään seläntakana kikkailujakaan harrastaa, jos olen avioliitossa. Taloudellisesti olen jossain määrin kiinni miehessä... tarkoittaen sitä, että yksin en pysty tähän kotiin jäämään lasten kanssa.
Kommentoikaa ja moralisoikaa!!!
eli jätä miehes tai ota takas.