A
Asunnoton?
Vieras
Olemme pitkään haaveilleet omasta asunnosta, joko rivi- tai paritalosta tai omakotitalosta. Nyt asumme vuokralla rivitaloneliössä. Nyt sitten ostaa pätkäytimme tai siis teimme tarjouksen. joka hyväksyttiin.
Minulla tietenkin iski paniikki, joka on vienyt ruokahaluni ja kohta yöunenikin:
- olisiko pitänyt tutustua taloon tarkemmin (päätös tuli eka käynnillä)?
- onkohan talo liian iso meille (tilaa tulee runsaasti lisää mutta niin myös lämmittämistä)?
- onkohan talo liian kaukana (5 km lisää työmatkaa, maalla, tarha ja koulu vaihtuu)?
- onkohan lapsilla liian pelottava koulumatka (ei katuvaloja / pyörätietä koko matkalla, koulumatka kokonaisuudessaan 1 km)?
- kannattaako ottaa välittäjän suosittelemaa kuntotarkastajaa?
- onko liian tiukka aikataulu, jos aiomme muuttaa 1.4.?
- onko vuokratontti virhe?
- onkohan piha ihan karmea, kun sitä ei näe lumen alta?
- tuleekohan se talojen hinnanromahdus?
- sopeutuukohan lapset muutokseen (tarhaa ja koulua ei tarvi heti vaihtaa, vaan vasta kesän jälkeen)?
- saakohan lapset uusia kavereita (rivitalo vs. omakotitalo)
- pärjätäänköhän me omakotitalon työmäärän kanssa?
- onkohan lainalupaus varmasti varma, voiko pankki vielä olla myöntämättä lainaa (tarjousta ei tehty rahoitusehdolla)?
- halutaankohan me varmasti just tämä talo, vai tuleeko kohta myyntiin meidän unelma?
- saadaankohan me tätä koskaan myytyä ja omiamme pois?
- kuinkahan kauan siinä kuntotarkastuksen tuloksissa kestää, uskaltaako irtisanoa nykyistä kämppää?
- ollaankohan arvioitu kulut alakanttiin, riittääkö meillä rahat?
- miten turvata tulevaisuus, henkivakuutus jne.
- jäädäänköhän me työttömiksi heti kun talokaupat on tehty?
Talo vaikuttaa/vaikutti ihan hyväkuntoiselta. Rakennettu 1999. Sijainti 30 km ison kaupungin keskustasta, työmatka molemmilla samaan suuntaan 35 / 15 km.
Onko tämä ihan normaalia ostokrapulaa vai pitäisikö olla huolissaan? Onko muilla ollut yhtään vastaavanlaisia tuntemuksia.... Mies ei menetä yöuniaan, kun se ei ole ensiasunnon ostaja. Minua pelottaa kaikki! Tiedän, että olen hassu, mutta näin se vain on. Helpotti ihan pikkuisen jo kun sai kirjoittaa.
Nyt jotain rohkaisevaa niin pääsen jatkamaan yöunia. 
Minulla tietenkin iski paniikki, joka on vienyt ruokahaluni ja kohta yöunenikin:
- olisiko pitänyt tutustua taloon tarkemmin (päätös tuli eka käynnillä)?
- onkohan talo liian iso meille (tilaa tulee runsaasti lisää mutta niin myös lämmittämistä)?
- onkohan talo liian kaukana (5 km lisää työmatkaa, maalla, tarha ja koulu vaihtuu)?
- onkohan lapsilla liian pelottava koulumatka (ei katuvaloja / pyörätietä koko matkalla, koulumatka kokonaisuudessaan 1 km)?
- kannattaako ottaa välittäjän suosittelemaa kuntotarkastajaa?
- onko liian tiukka aikataulu, jos aiomme muuttaa 1.4.?
- onko vuokratontti virhe?
- onkohan piha ihan karmea, kun sitä ei näe lumen alta?
- tuleekohan se talojen hinnanromahdus?
- sopeutuukohan lapset muutokseen (tarhaa ja koulua ei tarvi heti vaihtaa, vaan vasta kesän jälkeen)?
- saakohan lapset uusia kavereita (rivitalo vs. omakotitalo)
- pärjätäänköhän me omakotitalon työmäärän kanssa?
- onkohan lainalupaus varmasti varma, voiko pankki vielä olla myöntämättä lainaa (tarjousta ei tehty rahoitusehdolla)?
- halutaankohan me varmasti just tämä talo, vai tuleeko kohta myyntiin meidän unelma?
- saadaankohan me tätä koskaan myytyä ja omiamme pois?
- kuinkahan kauan siinä kuntotarkastuksen tuloksissa kestää, uskaltaako irtisanoa nykyistä kämppää?
- ollaankohan arvioitu kulut alakanttiin, riittääkö meillä rahat?
- miten turvata tulevaisuus, henkivakuutus jne.
- jäädäänköhän me työttömiksi heti kun talokaupat on tehty?
Talo vaikuttaa/vaikutti ihan hyväkuntoiselta. Rakennettu 1999. Sijainti 30 km ison kaupungin keskustasta, työmatka molemmilla samaan suuntaan 35 / 15 km.
Onko tämä ihan normaalia ostokrapulaa vai pitäisikö olla huolissaan? Onko muilla ollut yhtään vastaavanlaisia tuntemuksia.... Mies ei menetä yöuniaan, kun se ei ole ensiasunnon ostaja. Minua pelottaa kaikki! Tiedän, että olen hassu, mutta näin se vain on. Helpotti ihan pikkuisen jo kun sai kirjoittaa.