Se ranskalainen kuri on myös sitä, että lapsia saatetaan ihan lyömällä lyödä julkisillakin paikoilla (yksityisillä paikoilla lyöminen ei ole sen parempi, mutta se julkisuus lisää ihan oman nöyryytyksensä läpsimisiin ja lyömisiin). Lapsen itkuun ei vastata empaattisesti, vaan toistellaan, että "turhaan itket", vaikka olisi syytäkin itkeä. Isotkin lapset kulkee kärryissä, ja auta armias, jos eivät osaa olla rauhassa.
Lapsen KÄYTÖS ei ole suora mittari sille, miten hyvin/huonosti hän voi psyykkisesti. Ulospäin oireileva lapsi voi pidemmän päälle olla paremmissa kantimissa, kuin hyvin käyttäytyvä lapsi, joka ei uskalla inahtaakaan.
Toki tuossa artikkelissa oli hyviä pointteja siitä, miten ruokavaliolla on merkittävä osuus lapsen hyvinvoinnissa. Samoin se, että lapsen päivässä on rakenne ja raamit, on tärkeää.
