Yh-äidiksikö? Laittakaa perusteltuja mielipiteitä puolesta ja vastaan.

[epätoivoinen]

Tilanteeni on nyt sellainen, että tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja nyt on menossa rv 5+. Poikaystäväni on ehdottomasti lapsen saamista vastaan ja teki selväksi, että jos pidän lapsen, niin hän ei tule olemaan lapseen missään tekemisissä. Parisuhteeni on tällä hetkellä muutenkin kriisissä ja olen jo 32 vuotias, joten aika alkaa käydä vähiin lapsen saannin suhteen. Kaipaisinkin nyt perusteltuja mielipiteitä puolesta ja vastaan, että pitäisikö minun pitää lapsi yksinhuoltajana? Olen hyvätuloinen, joten taloudellisesti tulisimme varmasti hyvin toimeen ilman elatusmaksujakin, mutta olen työni vuoksi kaukana sukulaisista ja useimmista ystävistäni, joten tuliverkosto olisi lähes olematon (työpaikan vaihto EI OLE lähitulevaisuudessa mahdollinen ). Lähinnä pelkään jaksamisen suhteen (etenkin, koska minun olisi pakko käydä kokopäivätöissä ) ja sitä, miten lapsi kasvaessaan kokee isättömyyden tai lähinnä sen, että isä ei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä.

Itsekkäästi ajatellen olisi helppo päättää, että pidän lapsen, koska olen aina lapsia halunnut, mutta haluan tehdä päätökseni lapsen parasta ajatellen. Eli lyhyesti: pärjääkö yksinhuoltajana ilman tukiverkostoa ja kärsiikö lapsi siitä, että on isätön/isän mielestä ei-toivottu lapsi?

 

[ViVa]

on niitä suurempiakin ongelmia olemassa kuin isättömyys.. ja joskushan se isäkin voi olla niin kamala että parempi olis ollut ilman. (on omakohtaisia kokemuksia..)
Varmasti ei ole lapsen elämä siitä pilalla että isää ei hänellä ole,kyllä se vaatii paljon muutakin.

Ja ilman tukiverkkoja pärjää kyllä,itse olen kahden pienen yh ja aika heikot on tukiverkot. Mutta ihan kivasti meillä kuitenkin menee!
Ja on nuo pienet niin rakkaista että auttavat jaksamaan.

Jos teet abortin vaan koska mies sitä vaatii tulet aika varmasti sitä katumaan ja paljon. Varsinkin jos käykin niin että tämä oliskin viimeinen mahdollisuus lapsi saada,eihän sitä koskaan tiedä.

 

[PirjoKyllikki]

No minä en edes miettisi aborttia :ashamed:

 

[pennola]

Pidä ihmeessä lapsi, älä ota aborttia edes vaihtoehtona. Varmasti asiat järjestyvät ja ilman isääkin saatte varmasti onnellisen ajan lapsenne kanssa yhdessä. Ja kukaties, jostain löytyy sitten joskus se Oikea juuri sinulle. Toiset taas ovat yksin aina ja ovat tilanteeseen sopeutuneet.

 

[Rukoilijasirkka]

No lapsi toki kärsii, kun saa elää. semmosta se elämä on, mutta kyllä elämässä on hyvätkin puolensa. ja sinä haluat lapsen.

 

[Lunatic]

Hankit nyt raskausaikana itselles tukiverkon. Jos ei ystävistä löydy niin rohkeesti kyselemään kunnalta vaihtoehtoja.
pärjäät kyllä ilman miestä.
=)
Yksinhuoltajuus on ihanaa, loppujenlopuksi. Lapsen kanssa on mukava elää kaksin (ainakin vauva-ajan jälkeen).

 

[jotainajatuksia]

Minä olen ollut yksin siitä asti,kun raskaustesti näytti plussaa. Minulla ei ole hyviä tuloja,ollaan jouduttu kituuttamaan pienillä rahoilla ja ostamaan toisten vanhoja tavaroita yms., mutta en vaihtaisi päivääkään tästä. Minusta on ihanaa, kun saan vain keskittyä lapseeni, minun ei tarvitse keitää pottuja viideksi miehelle joka palaa töistä tms. Silloin vauva aikana oli ihanaa olla kaksin pojan kanssa ja meille on muodostunut todella läheinen suhde. <3
Tukiverkostoa minulla oli jonkinverran,lähinnä oma äitini auttoi varsinkin silloin,kun poika oli sairas.

Mun poika on nyt 5v. eikä ole kärsinyt mitenkään siitä ettei isää näe. Tietää sen,että hänelläkin on isä,mutta ei osaa kaivata mitenkään häntä koska ei ole koskaan elänyt isänsä kanssa arkea eikä heillä ole minkäänlaista suhdetta. ( näkevät ehkä kerran vuodessa )
enot ja muut miespuoliset tuttavani on poikani elämässä aktiivisesti mukana nykyisin joten miehen malliakin saa.

Ainoa miinus on yksinhuoltajana on se,kun luet ja kuulet jatkuvasti kaikista huoltajuusriidoista yms. ja itse ainakin hieman koko ajan jollain tavalla pelkään sellaisia. Minulla on kyllä yksinhuolto ja isälle ei ole myönnetty mitään erillisiä tapaamisoikeuksia.

 

[Evenstar]

Jos lähdet rakentamaan lapselle alusta lähtien positiivisella tavalla "isätöntä" identiteettiä, lapsi tuskin kärsii siitä, että hänellä ei ole isää. Lapsi ei osaa kaivata jotain sellaista, jota hänellä ei ole koskaan ollutkaan.

*muoks*
Mikäli kantani ei tuosta yllä olevasta tullut selväksi -- pidä lapsi ja unohda aborttiajatukset. Kyllä te pärjäätte kaksinkin. =)

 

[vieras]

Saattaahan sen isän mieli vielä muuttua jos nyt vaan on jotain alkujärkytystä ja joutuuhan hän ainakin maksamaan elatusmaksut jos ei muuta. Mä en kyllä tossa tilanteessa ees miettis aborttia sillä jos tosiaan itse lasta haluat niin ihan taatusti tulet katumaan jos abortin teet ja tosiaan sä et tosta enää nuorene!!

 

[Keittiönoita]

Jos lähdet rakentamaan lapselle alusta lähtien positiivisella tavalla "isätöntä" identiteettiä, lapsi tuskin kärsii siitä, että hänellä ei ole isää. Lapsi ei osaa kaivata jotain sellaista, jota hänellä ei ole koskaan ollutkaan.

Mä en kyllä ihan allekirjoita tuota. Mun esikoiseni on isätön ja kyllä se häneen aikoinaan kolahti, kun kaverit lähtivät isiensä kanssa milloin mihinkin. Tottakai sitä voi äitikin lapsen kanssa liikkua, viedä uimaan, kalastamaan jne, mutta ei se ole sama asia. Lapsi kyllä sopeutuu varsin hyvin siihen, että sitä isää nyt kertakaikkiaan ei ole, mutta kyllä lapsi silti osaa isää kaivata.

 

[Keittiönoita]

Niin ja ap:lle...en usko, että on olemassa mitään todellista syytä, miksi et voisi lasta pitää, jos kerran haluat. Tukiverkostoa voi koittaa hommata raskauden aikana, raskaus kestää kuitenkin aika pitkään. Tavata alueen muita odottavia tai pienten lasten äitejä ja ystävystyä heidän kanssaan niin, että sellainen toinen toisensa auttaminen aina välillä toimisi. Hyvässä lykyssä tapaat toisen samassa tilanteessa olevan ja ystävystyt hänen kanssaan. Molemmat silloin ymmärtävät arjen hankaluudet, kun on lapsen kanssa yksin, ja varmaan ihan mielellään auttaakin toinen toistaan.

 

[Kisulit]

Mulla kävi niin, että isä ei ensin halunnut pitää yhteyttä, tai mikä syy nyt olikin. Mutta pojan ollessa kolme hän otti yhteyttä ja kertoi haluavansa tavata lapsen.
En ole katunut sitä, että hyväksyin tapaamiset. Nyt isä ottaa poikansa säännöllisesti luokseen ja rakastaa häntä kovasti. Ja poika on tietenkin onnellinen.

 

[Kisulit]

Niin ja löydät kyllä itsellesi tukea, varmasti. Itse olen ollut täysin ilman ystäviä, mutta netissä tutustuin todella mukavaan ihmiseen.

 

[Black Diamond]

Saattaisin tehdä abortin ja jättää miehen

 

[ap]

Kiitos vastaajille Aika samoilla linjoilla olen itsekin, mutta kyllä tuo miehen painostus on saanut minut miettimään, että olenko oikeasti itsekäs, kun haluan pitää lapsen näissä olosuhteissa. Mies teki tosiaan selväksi, että ei halua koskaan lasta kenenkään kanssa eikä halua koskaan edes lastaan nähdä, jos päätän pitää lapsen. En kyllä suoraan sanottuna usko, että hän mieltään muuttaa tässä asiassa. Olenkin ajatellut, että en pyytäisi mieheltä edes elatusmaksuja, koska tosiaan tulisimme hyvin toimeen taloudellisesti ilman niitäkin ja siten ehkä välttyisin huoltajuusriidoilta ja muilta ongelmilta hänen kanssaan.

Yksi suuri pelonaihe minulla vielä on, jota en huomannut aloituksessa mainita, eli mitä jos minulle sattuu jotain ja pieni olisikin yht'äkkiä ihan yksin. Tuntuu kauhealta ajatella tällaisia juttuja, kun pitäisi nauttia odotuksestaan, mutta pakkohan se on, jos aikoo yksin vastuun pienestä kantaa...

 

[Rukoilijasirkka]

Et ole itsekäs, jos olet valmis uhraamaan parisuhteen siksi, että lapsi saa elää.

 

[jotainajatuksia]

minä ainakin olisin valmis auttamaan ja olemaan tukemaan, jos vain ap tai vastaavassa tilanteessa oleva asuisi samalla paikkakunnalla.
Mistäpäin ap olet? jos saa udella?

 

[ap]

Jos lähdet rakentamaan lapselle alusta lähtien positiivisella tavalla "isätöntä" identiteettiä, lapsi tuskin kärsii siitä, että hänellä ei ole isää. Lapsi ei osaa kaivata jotain sellaista, jota hänellä ei ole koskaan ollutkaan.

Mä en kyllä ihan allekirjoita tuota. Mun esikoiseni on isätön ja kyllä se häneen aikoinaan kolahti, kun kaverit lähtivät isiensä kanssa milloin mihinkin. Tottakai sitä voi äitikin lapsen kanssa liikkua, viedä uimaan, kalastamaan jne, mutta ei se ole sama asia. Lapsi kyllä sopeutuu varsin hyvin siihen, että sitä isää nyt kertakaikkiaan ei ole, mutta kyllä lapsi silti osaa isää kaivata.

Tätä minä juuri pelkään ja että lapsi kokee itsensä ei-toivotuksi ja siten muita huonommaksi. Lähinnä tulee mieleen omat tarha- ja ala-asteajat, jolloin askarreltiin isänpäiväkortteja jne., eli miten lapsi kokee tällaiset tilanteet ja miten selitän lapselle, että hän on toivottu lapsi, vaikka isä ei haluakaan olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

 

[Kisulit]

Jos lähdet rakentamaan lapselle alusta lähtien positiivisella tavalla "isätöntä" identiteettiä, lapsi tuskin kärsii siitä, että hänellä ei ole isää. Lapsi ei osaa kaivata jotain sellaista, jota hänellä ei ole koskaan ollutkaan.

Mä en kyllä ihan allekirjoita tuota. Mun esikoiseni on isätön ja kyllä se häneen aikoinaan kolahti, kun kaverit lähtivät isiensä kanssa milloin mihinkin. Tottakai sitä voi äitikin lapsen kanssa liikkua, viedä uimaan, kalastamaan jne, mutta ei se ole sama asia. Lapsi kyllä sopeutuu varsin hyvin siihen, että sitä isää nyt kertakaikkiaan ei ole, mutta kyllä lapsi silti osaa isää kaivata.

Tätä minä juuri pelkään ja että lapsi kokee itsensä ei-toivotuksi ja siten muita huonommaksi. Lähinnä tulee mieleen omat tarha- ja ala-asteajat, jolloin askarreltiin isänpäiväkortteja jne., eli miten lapsi kokee tällaiset tilanteet ja miten selitän lapselle, että hän on toivottu lapsi, vaikka isä ei haluakaan olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Ei sitä kannata pelätä, eikä myöskään sitä jos sinulle sattuisi jotain.
Mun poika teki sit papalle kortin, ja onhan sitä muitakin isättömiä tai äidittömiä lapsia maan päällä.

 

[Mrs Shillelagh]

Siitä lähdetään.

 

[Evenstar]

Jos lähdet rakentamaan lapselle alusta lähtien positiivisella tavalla "isätöntä" identiteettiä, lapsi tuskin kärsii siitä, että hänellä ei ole isää. Lapsi ei osaa kaivata jotain sellaista, jota hänellä ei ole koskaan ollutkaan.

Mä en kyllä ihan allekirjoita tuota. Mun esikoiseni on isätön ja kyllä se häneen aikoinaan kolahti, kun kaverit lähtivät isiensä kanssa milloin mihinkin. Tottakai sitä voi äitikin lapsen kanssa liikkua, viedä uimaan, kalastamaan jne, mutta ei se ole sama asia. Lapsi kyllä sopeutuu varsin hyvin siihen, että sitä isää nyt kertakaikkiaan ei ole, mutta kyllä lapsi silti osaa isää kaivata.

Tätä minä juuri pelkään ja että lapsi kokee itsensä ei-toivotuksi ja siten muita huonommaksi. Lähinnä tulee mieleen omat tarha- ja ala-asteajat, jolloin askarreltiin isänpäiväkortteja jne., eli miten lapsi kokee tällaiset tilanteet ja miten selitän lapselle, että hän on toivottu lapsi, vaikka isä ei haluakaan olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Eihän sitä asiaa tarvitse esittää lapselle noin, että "isä ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä". Mun mielestäni voit ihan hyvin sanoa lapselle vaikka niin, että isi on maailmalla ja että hän vaan halusi auttaa äitiä samaan lapsen. Sinun ja lapsesi isän välinen suhde on teidän asianne, ei sitä tarvitse kaataa lapsen niskaan.

 

[ajatuksia]

Jos lähdet rakentamaan lapselle alusta lähtien positiivisella tavalla "isätöntä" identiteettiä, lapsi tuskin kärsii siitä, että hänellä ei ole isää. Lapsi ei osaa kaivata jotain sellaista, jota hänellä ei ole koskaan ollutkaan.

Mä en kyllä ihan allekirjoita tuota. Mun esikoiseni on isätön ja kyllä se häneen aikoinaan kolahti, kun kaverit lähtivät isiensä kanssa milloin mihinkin. Tottakai sitä voi äitikin lapsen kanssa liikkua, viedä uimaan, kalastamaan jne, mutta ei se ole sama asia. Lapsi kyllä sopeutuu varsin hyvin siihen, että sitä isää nyt kertakaikkiaan ei ole, mutta kyllä lapsi silti osaa isää kaivata.

Tätä minä juuri pelkään ja että lapsi kokee itsensä ei-toivotuksi ja siten muita huonommaksi. Lähinnä tulee mieleen omat tarha- ja ala-asteajat, jolloin askarreltiin isänpäiväkortteja jne., eli miten lapsi kokee tällaiset tilanteet ja miten selitän lapselle, että hän on toivottu lapsi, vaikka isä ei haluakaan olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

hei,mieti nyt kuitenkin kumpi lapselle pahempi,ei saa elämää ollenkaan vai että elää ilman isää.
Kyllä minä ainakin itse sen isättömän elämän valitsisin..

Ja katsoin dokumenttia isättömistä lapsista,ja se on tosi yleistä nykyään,50% perheistä eroaa ja joka KOLMAS isä pistää välit poikki myös lapsiin. ja tuohon päälle vielä jo ne syntyjään isättömät.
Saa tässä miettiä että mikä miehiä vaivaa ja mihin on maailma menossa,mutta siis ainut isätön ei lapsesi todella ole!! Ja luultavasti löytyy sitten luokkakavereistakin yksi jos toinenkin isätön tulevaisuudessa.

Siis elämähän on täynnä pettymyksiä yms.. ei se lapsen elämä siitä pilalla ole vaikka varmasti vaikea paikka onkin. Mutta kenellä meillä ei omia vaikeuksiamme olisi..?

 

[ap]

minä ainakin olisin valmis auttamaan ja olemaan tukemaan, jos vain ap tai vastaavassa tilanteessa oleva asuisi samalla paikkakunnalla.
Mistäpäin ap olet? jos saa udella?

Olen tällä hetkellä työkomennuksella ulkomailla, joten perhe ja sukulaiset ovat todellakin kaukana. Pari lapsetonta ystävää kyllä on, joiden uskoisin auttavan mahdollisuuksien mukaan, mutta kyllä se valtava vastuu siltikin pelottaa...

 

[Lunatic]

Jos olisit joku 22 niin suosittelisin aborttia, mutta koska oot jo 32 ja oot halunnut lasta, niin nyt pitäs olla ilonen että se on tulossa. Biologinen klo kuitenkin alkaa jo soida pikkuhiljaa.

Ai, oot ulkomailla!! :| No sitten en kyllä tiedä kannattaako raskautta jatkaa.

 

[ajatuksia]

Jos olisit joku 22 niin suosittelisin aborttia, mutta koska oot jo 32 ja oot halunnut lasta, niin nyt pitäs olla ilonen että se on tulossa. Biologinen klo kuitenkin alkaa jo soida pikkuhiljaa.

Ai, oot ulkomailla!! :| No sitten en kyllä tiedä kannattaako raskautta jatkaa.

öö.. mä en kyllä ymmärtänyt tuota? siis miksi ei pitäis jatkaa raskautta kun on ulkomailla? miten se mihinkään vaikuttaa?
Ja itse sain esikoiseni yksin 21vuotiaana,ihan alusta asti odotin yksin. Että enpä kellekkään noinkaan sanois että tietyn ikäsen kannattais tehdä abortti ja vanhemman sitten ei..
Vauva sieltä on kuitenkin molemmilta tulossa,ja kaikki ei ole valmiita lastaan tappamaan oli ikä tai tilanne mikätahansa