Itse olen ollut totaaliyhäri 3.5 vuotta, poikani on 6 vuotias.. Vapaa-aikaa minulle ei töiden vuoksi ole, mutta olisi kiva löytää jostakin mies ja saada elämään työn ja lapsen lisäksi muutakin sisältöä 
Meillä tehdään töitä vaihtuvina työpareina ja tuo mies sattui useamman kerran peräkkäin mun työpariksi. Uskouduttiin siinä hiljaisina työvuoroina toisillemme vähän kaikesta. Kävi ilmi, että hän oli paatunut poikamies (kun ei vaan kenenkään kanssa onnista, kukaan ei kiinnostu hänestä eikä hän saa aikaan jne) ja minä siis eronnut. Treffailtiin ensin kavereita, nähtiin alkuun työpaikan kahviossa ja oli aina niin hauskaa ja synkkas. Sitten nähtiin heillä ja meillä kavereina ja jossain vaiheessa todettiin, että ei tää enää ihan pelkkää kaveruutta olekaan.Alkuperäinen kirjoittaja Vastoinpäin;25897862:
Pitkä ystävyys takana ja yksi yhteinen (joskin viinin piikkiin laitettu) yö. Erottiin suht samoihin aikoihin pitkistä parisuhteista ja muuan ilta sitten juteltiin niitä näitä - kunnes mies yllättäen alkoikin puhua omista fiiliksistään ja tunsin hämmennystä. Otin kuitenkin härkää sarvista ja päätin lähteä häntä tapaamaan monen vuoden jälkeen ja ... noh, loppu onkin sitten historiaa Saman katon alla asutaan, kuten myös meidän molempien lapset, joita on yhteensä kolme.
