V
V
vierailija
Vieras
Joo toki, tuo on totta. Mutta tää uupumus on niin monen jutun summa. Toki voisin lisätä lasten kotitöitä, mutta sitten jos eivät tee niitä, niin en jaksa jankata vaan teen sitten ite. Oon siis jo siinä pisteessä että tuntuu etten jaksa ees yrittää.
Oli kyllä hyvä esimerkki ihmisestä jonka vanhemmat ovat pilaneet luulemaan epänormaalia normaaliksi. Harmi, kun se vaan periytyy.
V
vierailija
Vieras
Ota mallia kehitysmaista tulevista mamuista. Eivät ne vahdi tai palvele isoa lapsilaumaansa sen kummemmin, ja antavat lapsille pienestä pitäen paljon enemmän vastuuta kuin mitä Suomessa nykyään on tapana. Vanhemmilta säästyy runsaasti vaivaa ja lapsista kasvaa silti ihan normaaleja.
V
vierailija
Vieras
Kai asioiden voi antaa olla ihan rappiollakin vähän aikaa? Esim. huoneet sotkuisina ym.
Ja sitten myöhemmin vaikka uhkaat kotiarestilla tms. rangaistuksella jos lapset laiminlyövät hommansa.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Toimiikohan sinun paikkakunnallasi Pelastakaa Lapset ry:n Sporttikummitoiminta? Sieltä voisi saada vapaaehtoisen aikuisen kaveriksi lapsesi jalkapalloharrastukseen. Tuttavani poika sai, ja nyt tämä kummi kuskaa poikaa jalkapalloharjoituksiin ja -peleihin. Itse ollaan haettu asperger-pojallemma uimahallikummia, ei ole vielä kuitenkaan tärpännyt.
V
vierailija
Vieras
No ei ole. Mutta en aikonutkaat puhua niistä tyyliin "mamut ulos maasta raiskaukset rikkaus öyh öyh" niin kuin eräissä ketjuissa tehdään.
V
vierailija
Vieras
Ja millähän lailla epänormaalia?? Se että on pidetty yhtä aina ja että perhe pitää yhtä ja että ollaan samaa lihaa ja verta. Se auttaa ja mä en ole se joka täällä itkee että miten vaikeeta on. Itkeminen johtuu just tosta erosta ja ap on esimerkki siitä.
V
vierailija
Vieras
No eikös kunnilla ole nykyään velvollisuus antaa "kotiapua" ilman lasu- asiakkuutta? Eli ei tarvi pelätä sossun huostaanottoa, vaikka pyytää apua...
V
vierailija
Vieras
Tää ois loistohomma jos ois. Täytyy googlettaa. Kiitos vinkistä
V
vierailija
Vieras
Joo ne antaa, mutta ainakin meidän kunnassa apu on 8-16 ja silloinhan mä olen töissä. En saanut myöskään palveluseteleitä, koska nekin ois pitänyt käyttää päivällä, iltasin ois kuulemma maksanut saman kuin ilman seteleitä...
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Syyllistävien äitien ja puuttuvan tukiverkoston lisäksi meillä totaaliyhäreillä on riesana vielä nämä mentaalisesti sairaat ihmiset jotka kyttää meitä jotka ollaan muutenkin heikoilla ja yrittävät vielä esim. nettikirjoittelulla harrastaa mieliharrastustaan eli toisen ihmisen alentamista ja syyllistämistä. Tätä kyllä esiintyy ihan eläinkunnassakin, haavoittunut eläin on houkutteleva saalis pedolle. Ei ole ihmisyys vielä yltänyt evoluution tasolla meihin kaikkiin joten vastaan tähän kommenttiin sen vaatimalla tasolla: vedä sä vaan v... päähäsi =)
V
vierailijailona
Vieras
No mä kyllä suosittelen lääkärikäyntiä ja masennuslääkitystä. Toki sun pitää muutenkin oppia pitämään itsestäsi huolta, mutta lääkityksen avulla voisit saada tarvittavia voimia siihen.
Tunnistan itsestäni monia piirteitä mitä tuossa mainitsit, enkä mä oo edes yh, ihan kahden lapsen arki, jossa toinen on oppimisvaikeuksinen adhd, vei mut tohon pisteeseen. Lopulta olin kanssa aivan loppu, pienikin vastoinkäyminen tuntui maailmanlopulta, ja tunsin suunnatonta ärtymystä lapsista koko ajan.
Lääkityksen (citalopram) saamisen jälkeen jaksan paljon paremmin, kestän lasten uhmat ja tunteenpurkaukset, jaksan itse olla aikuinen, aikaa tuntuu olevan vuorokaudessa paljon enemmän. Kiireentunne on kadonnut ja osaan laittaa asiat mittasuhteisiin: en enää hermoile pikkuasioista, enkä myöskään huuda niistä lapsille. Nyt osaan nauraa sattumuksille, sen sijaan että hermostuisin joka asiasta.
Suosittelen myös kulissien laskemista, kerro vaikeuksistasi avoimesti kaikille jotka vähänkin voisivat olla ystäviäsi. ihan pelkkä puhuminenkin helpottaa.
Tunnistan itsestäni monia piirteitä mitä tuossa mainitsit, enkä mä oo edes yh, ihan kahden lapsen arki, jossa toinen on oppimisvaikeuksinen adhd, vei mut tohon pisteeseen. Lopulta olin kanssa aivan loppu, pienikin vastoinkäyminen tuntui maailmanlopulta, ja tunsin suunnatonta ärtymystä lapsista koko ajan.
Lääkityksen (citalopram) saamisen jälkeen jaksan paljon paremmin, kestän lasten uhmat ja tunteenpurkaukset, jaksan itse olla aikuinen, aikaa tuntuu olevan vuorokaudessa paljon enemmän. Kiireentunne on kadonnut ja osaan laittaa asiat mittasuhteisiin: en enää hermoile pikkuasioista, enkä myöskään huuda niistä lapsille. Nyt osaan nauraa sattumuksille, sen sijaan että hermostuisin joka asiasta.
Suosittelen myös kulissien laskemista, kerro vaikeuksistasi avoimesti kaikille jotka vähänkin voisivat olla ystäviäsi. ihan pelkkä puhuminenkin helpottaa.
V
vierailija
Vieras
En osaa muuta konkreettista neuvoa antaa, kuin sen, että hae apua, ennenkuin olet täysin loppu. Vai oletko jo? Tai oletko mahdollisesti masentunut? Tiedän ihmisen, joka sairastui masennukseen jatkuvien työpaikan vaihtumisten ja uupumuksen seurauksena. Jos sinulla on esim. burn out, saat siihen pitkän sairasloman ja määräyksen olla tekemättä mitään sellaista, mikä ei tunnu hyvälle. Minusta kaipaisit tällaisen hengähdystauon.
Ymmärrän niiin hyvin tuon, ettet halua, että lapsi joutuu luopumaan harrastuksestaan. Todellakaan en itsekään karsisi oman lapseni harrastuksista mistään hinnasta. Joka muuta väittää, niin ei täysin tiedä, kuinka harrastus voi olla lapselle henki ja elämä. Kaikki harrastukseen liittyvät asiat kuitenkin loppujen lopuksi antavat koko perheelle paaaaaaaljon enemmän, kuin ottavat! Kaikki leirit ja pelit antavat niin paljon meille vanhemmillekin iloa ja riemua. Tsemppiä ja PALJON! Toivottaa nimim. miehensä burn outia ja masennusta vierestä seuraava...
Ps. Tämä ensiksi mainitsemani henkilö on siis eri, kuin mieheni. Molemmat ovat ihan tavallisia perheellisiä, joista ei moni ulospäin uskoisi, että tällaisten asioiden kanssa painivat. Et siis todella ole ainut, masentuneita ja uupuneita ihmisiä on PALJON, aivan liian paljon
Ja sen vielä haluan sanoa, että yritä olla itsellesi armollinen 
Ymmärrän niiin hyvin tuon, ettet halua, että lapsi joutuu luopumaan harrastuksestaan. Todellakaan en itsekään karsisi oman lapseni harrastuksista mistään hinnasta. Joka muuta väittää, niin ei täysin tiedä, kuinka harrastus voi olla lapselle henki ja elämä. Kaikki harrastukseen liittyvät asiat kuitenkin loppujen lopuksi antavat koko perheelle paaaaaaaljon enemmän, kuin ottavat!
Kaikki leirit ja pelit antavat niin paljon meille vanhemmillekin iloa ja riemua. Tsemppiä ja PALJON! Toivottaa nimim. miehensä burn outia ja masennusta vierestä seuraava... Ps. Tämä ensiksi mainitsemani henkilö on siis eri, kuin mieheni. Molemmat ovat ihan tavallisia perheellisiä, joista ei moni ulospäin uskoisi, että tällaisten asioiden kanssa painivat. Et siis todella ole ainut, masentuneita ja uupuneita ihmisiä on PALJON, aivan liian paljon
Ja sen vielä haluan sanoa, että yritä olla itsellesi armollinen
V
vierailija
Vieras
Se että sä et tuu edes oman äitisi kanssa toimeen kertoo susta ihan riittävästi. Se ettei sulla ole oikeita kavereita tai kavereita ollenkaan kertoo sekin paljon. Sunlaiset ei pysty ottamaan totuutta silmiin ikinä vaan se vika on muka aina kaikissa muissa. Sillä että sä olet totaaliyhäri ei ole tekemistä minkään kanssa. Sulla olis sama tilanne vaikka sä hoitaisit oravaa tai tekisit ihan mitä tahansa. Älä lyö lastas kun se ongelma on sussa itsessä. Äitis kannalta surullista kun et muutu ja kestä kritiikkiä yhtään. Se on ihan varmasti parhaansa sun eteen tehnyt. Kiittämättömyys on pikkasen turhan usein äidin palkka.
V
vierailija
Vieras
Mä en ole ap vaan kirjoitin tuon ihan ulkopuolisena. Suosittelen sulle suun tukkimista kun et asioista ymmärrä mitään tai sitten psykiatrian osastoa. Aapeetä ymmärrän hyvin. Erityisesti jos oma äiti on henkisesti sairas kuten sinäkin, siihen päälle alkoholismia ym. Kuulostat siltä että kuppi saattaa maistua sullekin? Rajota hei vähän...
V
vierailija
Vieras
Mä en ole se joka täällä valittaa...se joka valittaa on se sairas eikä se joka ei valita. Se joka menee lääkäriin on sairas eikä se joka on terve. Koska tää on keskustelupalsta niin täällä sanotaan ja ei se aina ole niin että sanotaan vaan sellasta mistä tykkää. Ap on tyypillinen sellanen joka ei kestä kritiikkiä ja näkee vaan ittensä. Tollasille inisijöille riittää aina sunlaisia jotka ymmärtää mut sunlaiset ei ymmärrä muita. Se että joku ei kestä jos sanotaan ettei kampaus sovi ja maailma romahtaa siihen niin surkimus on. Ei haukku haavaa tee eikä tollanen edes haukkumista ole. Mä en jaksa liian herkkiä ihmisiä.
V
vierailija
Vieras
Voisiko mitenkään ajatella, että jalkapallosta kysyisi kimppakyytiporukkaa?Whatsapilla viestit menee kätevästi. En ole yh, mutta töiden takia monesti kuljetukset ovat hankalia. Uskoisin porukkaa löytyvän kun kysyy. Vähän helpottaisi kun ei joka kerta tarvitse viedä. Lisäksi kehottaisin rehellisesti kertomaan ystäville, kuinka asiat ovat. Itse ainakin tarjoutuisin ottamaan ystäväni lapsia hoitoon, jos tietäisin hänellä olevan vaikeaa.
V
vierailija
Vieras
Jos tää oli mulle niin muutama juttu.
1. Mulla on kavereita, on paljonkin, ja he varmaan auttaisivatkin, mutta en kehtaa pyytää apua. Mut on kasvatettu niin että on selvittävä yksin. Tyhmää, tiedän.
2. Miten se on mun vika jos mun äiti ei halua hoitaa mun lapsia? Oon tehnyt kaikkeni, että välit säilyisi. Kyläiltiin äidillä, kunnes hän sanoi ettei enää jaksa. No lopetettiin sitten. Kun oot lapsesta saakka kuullu vähättelyä ja arvostelua, niin ei oikein enää lähes nelikymppisenä viitsi sitä ottaa vastaan. Mä en syytä mun äitiä, se on vaan fakta ettei hän halua auttaa mua. Joo helpottais mun elämää jos auttaisi, ja kyllä tuntuu pahalta. En vaan tajua miten se muka mun vika on. Mä oon kuitenkin se, joka mun vanhempia auttaa tarvittaessa, mutta vastavuoroista se ei oo.
V
vierailija
Vieras
No voi v**** mitä vastauksia oot saanu, useampi tuolta yhdeltä ja samalta öyhöttäjältäkin.., onneks joitakin järkeviäkin on tullut ja itsekin mietin että mitä ajattelet siitä tukiperheestä? Sehän olisi just tällaisia tapauksia varten kun ei ole yhtään tukiverkkoa. Toivon että saat voimia ottaa asiasta selvää!
Olen samaa mieltä että koittaisit jollekin avautua arjen raskaudesta, koska jo pelkkä kertominen voi helpottaa.
Onko teidän paikkakunnalla mitään MLL:n toimintaa, jos saisitte esim. varamummin? Entä seurakunnan apu?
Mulla ei itselläni ole antaa tämän kummempia apuja, harmittaa.. Mutta sen haluan sanoa että olen iloinen että jaksat vielä panostaa lapsiisi ja heidän harrastuksiinsa ja vaikutat muutenkin todella ihanalta äidiltä, joka vaan tällä hetkellä on aivan liian kuormitettu työelämän muutoksilla ja isolla vastuulla lapsista, joten hermot on kireällä. Halauksia sinulle!
Yksi vinkki vielä jonka itse yh:na ollessani tajusin, että ravinnerikkaaseen ruokaan kannattaa panostaa. Söin karkkia, nopeita roiskeläppäpizzoja ja muuta huonoa että jaksoin vetää arkea ja tarvitsin piristystä vielä sen jälkeen kun sain lapset nukkumaan että jaksan tehdä hommia. Kun vaihdoin karkit hedelmiin ja pähkinöihin sekä erilaisiin ravintolisiin, ja jätin ravintoköyhän vehnäjauhoruoan, huomasin sillä vaikutusta jaksamiseen.
Tsemppiä vielä sinulle, toivottavasti nyt kesä toisi jotakin helpotusta ainakin kun läksyt ja kouluhommat jää tauolle..!
Olen samaa mieltä että koittaisit jollekin avautua arjen raskaudesta, koska jo pelkkä kertominen voi helpottaa.
Onko teidän paikkakunnalla mitään MLL:n toimintaa, jos saisitte esim. varamummin? Entä seurakunnan apu?
Mulla ei itselläni ole antaa tämän kummempia apuja, harmittaa.. Mutta sen haluan sanoa että olen iloinen että jaksat vielä panostaa lapsiisi ja heidän harrastuksiinsa ja vaikutat muutenkin todella ihanalta äidiltä, joka vaan tällä hetkellä on aivan liian kuormitettu työelämän muutoksilla ja isolla vastuulla lapsista, joten hermot on kireällä. Halauksia sinulle!
Yksi vinkki vielä jonka itse yh:na ollessani tajusin, että ravinnerikkaaseen ruokaan kannattaa panostaa. Söin karkkia, nopeita roiskeläppäpizzoja ja muuta huonoa että jaksoin vetää arkea ja tarvitsin piristystä vielä sen jälkeen kun sain lapset nukkumaan että jaksan tehdä hommia. Kun vaihdoin karkit hedelmiin ja pähkinöihin sekä erilaisiin ravintolisiin, ja jätin ravintoköyhän vehnäjauhoruoan, huomasin sillä vaikutusta jaksamiseen.
Tsemppiä vielä sinulle, toivottavasti nyt kesä toisi jotakin helpotusta ainakin kun läksyt ja kouluhommat jää tauolle..!
V
vierailija
Vieras
Kiitos
oon miettinyt tukiperhettä jo pitkään ja se oisi hyvä. Mulla on vaan hirveä kynnys antaa lapset, joillekin vieraille viikonlopuksi, vaikka tiedänkin, että heidät valitaan tarkasti ja siinä on tutustumisia ja lapsille olisi tosi hyvä että ympärillä olisi muitakin turvallisia aikuisia. Pitää nyt vaan oikeasti tilata uudelleen ne paperit ja laittaa asia eteenpäin.Joo, toi syömisongelma on totta. Mulla menee muuten syömiset ok, mutta kun tulee se totaaliuupumus, lopetan syömisen kokonaan. Töissä syön, mutta kotona en vaan saa syötyä oikeastaan mitään. Ja tottakai sekin vaikuttaa.
Kesää tässä odotellaan, mutta toisaalta kauhulla, koska oon kesän työttömänä ja rahat on sit tiukilla ja ois kiva jotain tehdäkin kesällä... Mutta kai sitä taas jotenkin pärjätään.
Lueppa oma tekstisi niin ymmärrät tai sitten et koska luulet teidän olevan normaaleja...vittuilu ja välien katkaisemisella uhkailuhan kuuluu normaaliin elämään
Jep, tukiperhe ehdottomasti kehiin. Ja jos sulla ois joku hyvä ystävä niin mikset kysyisi joskus hoitoapua?
En halua sua vähätellä, olet varmasti hyvä äiti, mutta se mitä olen ollut huomaavinani niin yh:n lapset saattaa kyllästyä katselemaan äitinsä naamaa (älä ota loukkauksena). Siis ehdottomasti olen tasaisen ja arkisen lapsuuden kannalla, mutta lapsille voisi olla piristävää välillä nähdä muita äitejä ja heidän kotiaan.
Niihin kotitöihin ohjaaminen: jos vaan millään jaksat jonain hyvänä päivänä aloittaa sen systeemin, niin et tule katumaan.
Oman sängyn sijaus päivittäin, oman huoneen imurointi ja luuttuaminen kerran viikossa, pölyjen pyyhintä huoneesta jne.
Meillä palkintona on ollut jätskitötteröt tms, joskus joutunut käyttämään pelikieltouhkausta tai karkkipäivän menetystä jos ei kotityöt suju. Kummasti ne sanktiot kirpaisee, eikä tarvitse ääntä aina korottaa.
Vaikka kotitöihin ohjaaminen on ensi alkuun takkuamista, niin ajan mittaan helpottaa kun siitä tulee automaatio.
Ja jos sulla ois joku hyvä ystävä niin mikset kysyisi joskus hoitoapua?En halua sua vähätellä, olet varmasti hyvä äiti, mutta se mitä olen ollut huomaavinani niin yh:n lapset saattaa kyllästyä katselemaan äitinsä naamaa (älä ota loukkauksena). Siis ehdottomasti olen tasaisen ja arkisen lapsuuden kannalla, mutta lapsille voisi olla piristävää välillä nähdä muita äitejä ja heidän kotiaan.
Niihin kotitöihin ohjaaminen: jos vaan millään jaksat jonain hyvänä päivänä aloittaa sen systeemin, niin et tule katumaan.
Oman sängyn sijaus päivittäin, oman huoneen imurointi ja luuttuaminen kerran viikossa, pölyjen pyyhintä huoneesta jne.
Meillä palkintona on ollut jätskitötteröt tms, joskus joutunut käyttämään pelikieltouhkausta tai karkkipäivän menetystä jos ei kotityöt suju. Kummasti ne sanktiot kirpaisee, eikä tarvitse ääntä aina korottaa.
Vaikka kotitöihin ohjaaminen on ensi alkuun takkuamista, niin ajan mittaan helpottaa kun siitä tulee automaatio.