Toggle sidebar

yh-äiti ja itsemurha

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja a.h
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja a.h:
en tahtoisi lapselleni tuskaa.. mutta musta ei vaan enää ole elämään.. en jaksa mitään,enkä tahdokaan enää jaksaa.. lapseni on reilun vuoden ikäinen,ei hän minua niin muista ja jää kaipaamaan.. hänen on hyvä isällänsä
Click to expand...

Etkö sä halua antaa lapselle edes muistoa äidistä? Hän on vielä niin pieni ettei hällä aikuisena oo yhtä ainutta muistoa omasta äidistään jos ny lähet. Se voi kalvaa syvältä.
 
hei ap, haluaisitko jutella mun kanssa asiasta? mulla ei ole omakohtaisia kokemuksia noin pahasta masennuksesta vauva-ajalta, mutta muutoin masennuksesta kyllä. voisin olla kuuntelevana korvana, vaikka soittaa sulle jos niin tahdot. ja voisit tulla vauvasi kanssa tänne meille, oon useamman lapsen yh-äiti ja meille kyllä mahtuisi. mulla on lomaakin vielä viikon verran jäljellä. saisit nukkua ja levätä, voitais jutella ja hakea sulle ja vauvallesi apua.
teen anonyymin sp-osoitteen, jos susta tuntuu että jaksaisit vaikka edes kirjoitella tai jutella puhelimessa mun kanssa?
 
Vaikka lapsesi olisi kuinka pieni, hän ajattelee äitiään ikänsä ja miettii miksi äiti teki niin. Ja näkee painajaisia hankeen nukkuneesta äidistä. Hae apua ja kunnon lääkitys. Miehelläni oli pitkään vakava masennus ja lopulta sai sen hallintaansa. Hänen lapsuudessaan oli tapahtunut pahoja asioita perheessä. Ehkä sinullakin on jotain lapsuuden traumaa, joka estää onnellisuuden? Älä ainakaan aiheuta omalle lapsellesi traumoja jotka estävät häneltä normaalin hyvän elämän. Parempi huonokin äiti kuin ei äitiä ollenkaan.
 
Surullista luettavaa. Kumpa saisit jostain apua mikä nostaisi Sinut jaloilleen ja saisi elämänilon palaamaan. Minusta olet oikeassa siinä että lapsi tuskin muistaisi Sinua tai katoamistasi elämästään, mutta muut siitä hänelle kertoisivat kylläkin. voisit tietenkin kirjoittaa lapselle kirjeen jonka hän saisi avata vaikka 18 vuotiaana .... Kenenkään elämään ei pitäisi puuttua, mutta yritä vielä, hae lapsesi tähden apua itsellesi. Kun lapsella kerran on hyvä isä lapsi voi asua hoitosi ajan hänen luonaan, se on vain järjestelykysymys ja joku muu järjestää sen niin saat itsesi kuntoon. Jaksamista vielä vähän.
 
Vanhemman itsemurha on lapselle äärimmäisen vaikea ja raskas taakka loppuelämäksi. Lapsi syyttää itseään ja sitä että hän ei ollut vanhemmalle tarpeeksi hyvä syy jatkaa elämää. Vanhemman itsemurha lisää myös huomattavasti sitä riskiä, että lapsi myöhemmin päätyy samaan ratkaisuun.

Kerrot, että et halua etkä ole hakenut apua masennukseesi. Se kuuluu sairauteen nimeltä masennus, että se syö halun edes hakea apua. Useimmat kuitenkin saisivat lääkäriltä avun sairauteensa ja saisivat elämästään taas elämisen arvoista, kun apua vain hakisivat. Tiedän, että avun hakeminen voi olla hyvin vaikeaa ja tuntua jopa mahdottomalta, kun masennus vie halunkin avun hakemiseen...MUTTA sinä rakastat lastasi!

Lapsi on syysi jatkaa elämää, vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Masennus vääristää ajatuksesi niin, että et pysty ajattelemaan kuten terveenä tekisit. Rakkaudestasi lapseen haet kuitenkin apua ja te saatte mahdollisuuden hyvään elämään. Rakkaudestasi lapseen käyt tämän kivikkoisen tien ja löydät voiman selviytyä sen avun turvin, jota haet, vaikka se niin vaikeaa onkin. Teethän sen rakkaudestasi lapseesi. Kun masennuksesi hoidetaan saat laput pois silmistäsi ja näet maailman ja elämän ihan toisessa valossa ja jaksat olla hyvä äiti lapsellesi.
 
Puhun nyt omasta kokemuksesta. Yritin itsemurhaa vuosi sitten, olin onnekas, ainoastaan kävelykyky meni. Aluksi olin aivan rikki ja halusin vaan nopeasti pois sairaalasta ja yrittää uudestaan. Mutta nyt vuotta myöhemmin, edelleen pyörätuolissa, olen onnellisempi kuin moneen vuoteen :)

Se miten olen katsonut vierestä myös lapsen selviytymistä tästä elämän muutoksesta, on sellainen mitä en toivo kenellekkään. Ja voin vaan kuvitella mikä se tuska olisi ollut jos olisin onnistunut :'(

Ole kiltti ja hae apua, vielä ei ole myöhäistä! :hug:
 
Mutta mulla on välillä myös ollut vaikeaa ja masennusta kyllä. Olen käynyt myös psykoterapiassa 3 vuotta sen vuoksi aikoinaan, ja itsemurhaa tuli haudottua useaan otteeseen. Väliin vieläkin masennut nostaa päätään, mutta kuitenkin eritavalla kuin ennen. Lasten vuoksi en voisi IKINÄ kuvitella että tappaisin itseni. Minulla on lapset 3v ja 1.6v ja minusta se mitä mietit on julminta lapsia ja muitakin kohtaan mitä heille IKINÄ voisit heille tehdä. Lapset ja lähimmäisesi ei luultavasti IKINÄ toipuisi siittä ja miettisivät aina että se on heidän vikansa ja he olisivat voineet tehdä jotain sinua auttaaksesi. Muista se kun sitä mietit! Ja JUU en voi tietää miltä juuri sinusta tuntuu mutta tää on kuitenkin totuus. Pieni vauvasi sitten aikuisenakin vielä syyttää itseään et kun äit tappoi itsensä, saati sit pienenä lapsena. Tuo on juuri se raukkamaisin teko, OLE SINÄ ROHKEA JA TUNNUSTA HOITAJILLE JA LÄHIMMÄISILLE AJATUKSESI, se vaatii rohkeutta!!!


Hae siis oikeasti ystävä hyvä apua, jo pelkästään lapsesi tähden!
 
[QUOTE="nnn";22782813]hei ap, haluaisitko jutella mun kanssa asiasta? mulla ei ole omakohtaisia kokemuksia noin pahasta masennuksesta vauva-ajalta, mutta muutoin masennuksesta kyllä. voisin olla kuuntelevana korvana, vaikka soittaa sulle jos niin tahdot. ja voisit tulla vauvasi kanssa tänne meille, oon useamman lapsen yh-äiti ja meille kyllä mahtuisi. mulla on lomaakin vielä viikon verran jäljellä. saisit nukkua ja levätä, voitais jutella ja hakea sulle ja vauvallesi apua.
teen anonyymin sp-osoitteen, jos susta tuntuu että jaksaisit vaikka edes kirjoitella tai jutella puhelimessa mun kanssa?[/QUOTE]

Olet ihana ihminen <3
 
Oisko mitenkään mahdollista että yrittäisit vielä? Sun lapsi on vielä pieni ja tarvii sua. Vie lapsi isälle hoitoon ja kysy neuvolasta/kaverilta/sukulaiselta apua.. Mistä voit tietää että koko elämä on kurjaa, ellet kokeile sitä kolikon toista puolta? Sulla on mahdollisuudet siihen.
 
Mun lasten isä teki itsemurhan. Nuorin ei edes muista isäänsä. Lapset ovat jo aikuisia, mutta eivät ole toipuneet isänsä menetyksestä.

Älä tee sitä. Hae apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hömpsähdys;22782832:
Puhun nyt omasta kokemuksesta. Yritin itsemurhaa vuosi sitten, olin onnekas, ainoastaan kävelykyky meni. Aluksi olin aivan rikki ja halusin vaan nopeasti pois sairaalasta ja yrittää uudestaan. Mutta nyt vuotta myöhemmin, edelleen pyörätuolissa, olen onnellisempi kuin moneen vuoteen :)

Se miten olen katsonut vierestä myös lapsen selviytymistä tästä elämän muutoksesta, on sellainen mitä en toivo kenellekkään. Ja voin vaan kuvitella mikä se tuska olisi ollut jos olisin onnistunut :'(

Ole kiltti ja hae apua, vielä ei ole myöhäistä! :hug:
Click to expand...

miljoonasti haleja!! Ihanaa että voit paremmin..
 
Miun mielestä tuo paha olo kannattais kertoa jollekin, ihan kelle vaan joka vois tukea ja auttaa sinua hankkimaan itelles apua. Siulla on kuitenkin ihmisiä ympärilläs, jotka välittää siusta ja niiden elämä ois varmasti ihan sekaisin jos teet jotain itelles. Puhumattakaan pienestä lapsestasi, joka tarvitsee ja tulee tarvitsemaan sinua elämässään ja paljon.
En ite voi kuvitella elämääni ilman äitiäni, hän on miulle niin tärkeä. Ja niin oot siekin omalle lapsellesi.
Mieti tuota avautumista jollekin, se kannattaa. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hömpsähdys;22782832:
Puhun nyt omasta kokemuksesta. Yritin itsemurhaa vuosi sitten, olin onnekas, ainoastaan kävelykyky meni. Aluksi olin aivan rikki ja halusin vaan nopeasti pois sairaalasta ja yrittää uudestaan. Mutta nyt vuotta myöhemmin, edelleen pyörätuolissa, olen onnellisempi kuin moneen vuoteen :)

Se miten olen katsonut vierestä myös lapsen selviytymistä tästä elämän muutoksesta, on sellainen mitä en toivo kenellekkään. Ja voin vaan kuvitella mikä se tuska olisi ollut jos olisin onnistunut :'(

Ole kiltti ja hae apua, vielä ei ole myöhäistä! :hug:
Click to expand...

Ihanaa että kaikki on nyt hyvin!! :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hömpsähdys;22782832:
Puhun nyt omasta kokemuksesta. Yritin itsemurhaa vuosi sitten, olin onnekas, ainoastaan kävelykyky meni. Aluksi olin aivan rikki ja halusin vaan nopeasti pois sairaalasta ja yrittää uudestaan. Mutta nyt vuotta myöhemmin, edelleen pyörätuolissa, olen onnellisempi kuin moneen vuoteen :)

Se miten olen katsonut vierestä myös lapsen selviytymistä tästä elämän muutoksesta, on sellainen mitä en toivo kenellekkään. Ja voin vaan kuvitella mikä se tuska olisi ollut jos olisin onnistunut :'(

Ole kiltti ja hae apua, vielä ei ole myöhäistä! :hug:
Click to expand...

:hug: :hug: :hug:
 
Kyllä sai kylmät väreet aikaan tämä ketju.. Oikeasti mua huolettaa, että ap tekee tuon mitä suunnitellut jo ilmeisesti pitkään.. Onko mitään mahdollisuutta selvittää ap:n osoitetta, josta kirjoittelee ja laittaa apua suoraan sinne? Meillä läheisen perheen isä teki itsemurhan vuosia sitten, apset olivat tuolloin pieniä, joten eivät muista isäänsä, mutta kaipaavat silti tätä, miettivät, miksei isi enää voi oll enää heidän kanssaan =(
 
Hyvä että kirjoitit edes tänne. Se jo kertoo että kyllä jollain tasolla sitä apua kaipaat ja jaksat vielä yrittää. Jo se että sinulla on lapsi, on syy elää. Hyvä että lapsella on myös rakastava isä, voit rauhassa parantaa itsesi. Suosittelen että soitat samantein vaikka 112 ja pyydät apua. Voimia <3
 
[QUOTE="huolissaan";22783065]Kyllä sai kylmät väreet aikaan tämä ketju.. Oikeasti mua huolettaa, että ap tekee tuon mitä suunnitellut jo ilmeisesti pitkään.. Onko mitään mahdollisuutta selvittää ap:n osoitetta, josta kirjoittelee ja laittaa apua suoraan sinne? Meillä läheisen perheen isä teki itsemurhan vuosia sitten, apset olivat tuolloin pieniä, joten eivät muista isäänsä, mutta kaipaavat silti tätä, miettivät, miksei isi enää voi oll enää heidän kanssaan =([/QUOTE]

Mietin samaa voiko selvittää mistä kirjoitettu jotta apu saadaan paikalle ja heti. Jotenkin pelottaa ettei aio vaan toteuttaa tuota kauheaa tekoa jo tänä yönnä. EI!
 
Ap, olet arvokas ihminen! Muista se! Sinä olet äiti ja se on maailman tärkeimpiä (jos ei jopa tärkein) tehtäviä. Katso lastasi. Hän on jokaikisen ponnistuksen arvoinen. Hän rakastaa sinua EHDOITTA! Koita jaksaa!!
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa