Yhdessä mutta niin yksin. Apuaja?!

[vierailija]

Olen siinä pisteessä parisuhteessa etten tiedä enää mitä teen, joten kysyn täältä neuvoja. Mies ei viihdy kanssani yhtään, katoaa aina tilanteen tullen harrastusten pariin. Läpi vuoden on erilaisia harrastuksia, riippuen onko kesä vai talvi. Niihin uppoudutaan täysillä, miesystävän kanssa. Miesystävä on lähisukulainen joka on meillä käytännössä kolmena iltana viikossa yömyöhään. Lapsia meillä on 4. Kaikki vielä sen verran pieniä että vastuuta on paljon. Itse käyn työelämässä kuten mieskin. Hoidan suurimman osan lasten asioista, harrastuksiin kuskaamisista, maksan laskut, siivoan. Myös mies siivoaa ja on lapsille hyvä isä. Ero tuntuisi vaikealta koska säälittää lapset, mutta en jaksa olla enää niin yksin. Itkettää tämä tilanne ihan hirveästi. Tänään esimerkiksi minulla olisi ollut normaalissa tilanteessa vapaa ilta mutta peruin sen omasta tahdostani. Kysyin mieheltä ollaanko illalla yhdessä. Hän sanoi että katsotaan. Tilanne ajautui niin että kun hän tuli kotiin kävi hän ruokakaupassa ja meni harrastusten pariin. Olen laittanut hänelle viestejä miten tämä tilanne surettaa minua, enkä ymmärrä mikä minussa on vikana. Hän vastaa että ei rupea viesteillä riitelemään. Siltikään hän ei kerro edes kasvotusten mikä on vikana. Vakuuttaa aina ettei mitään hätää ole ja hymähtelee jos otan kierroksia. Hänellä ei ole mitään halua ottaa koppia minun tunteista ja olen sanonut etten jaksa tätä enää kauaa mutta hän pitää minua niin itsestään selvänä ja ajattelee etten ota eroa koska kaikki vaikeutuisi niin paljon että sen takia uskaltaa toimia näin. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa. Olemme olleet yhdessä 16v joista naimisissa 12. Ikää meillä on 30.
Muita naisia ei ole kuvioissa, jos voin miehen puheisiin luottaa.
Muita kohtalotovereita?

 

[vierailija]

Milloin harrastukset on alkanut viemään noin paljon miehen aikaa? Olette kuitenkin saanut neljä lasta aikaseksi. Merkkaa miehen kalenteriin joka viikolle yksi päivä jolloin olette perhe.

 

[.....]

No ärsyttävää.
En itse jaksaisi ketään ulkopuolista kolmea iltaa joka viikko kotina katsella ärsyyntymättä.
Varaa joku ilta lapsenvahti ja menkää miehen kanssa jonnekin vaikka syömään, ja kerrot selkeästi ja hermostumatta, miltä tilanteenne sinusta tuntuu.

 

[vierailija äiti minäkin]

No nyt täytyy sanoa, että sain tunteestasi kopin, ja vieläpä suoraan sinä iltana kun itse tajusin tuntevani siten. Lapsia yksi enemmän, päälle lemmikkiä, poisluettuna oma aika jota mulla ei ole melkein vuoteen ollut eikä pitkään aikaan tule. Arjessa mennään melko yksin, miehen työ vie päivän valoisat tunnit..tänään näki lapset peitellessään ne. Normi iltana apuakin kaipaa kaverinkumminkaimannaapurinmarsunruokkijat ja näinollen lasten nukkumaanmenon jälkeen on myös mentävä. Kun tietäisi miten sanoittaa toiselle ottamatta kierroksia, että toinen kuulisi sen asian. Tsemppiä sun arkeesi!