Yhdessä vai erikseen?

[Tuleva eronnut?]

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä teini-ikäisistä asti, naimisissakin yli 10 vuotta. Lapsia on.

Minä haluaisin erota. Riitelemme usein, väsymys ja raha-asiat ovat yleisimmät riidan aiheet. Mitään varsinaista syytä eroon ei ole, minä en vain taida enää rakastaa miestäni niin kuin miestään kuuluisi rakastaa. Mies ei haluaisi erota.

Tässä nyt vaan on murto-osa kaikesta mitä päässäni liikkuu, mutta sen takia nyt kirjottelen tästä, koska haluaisin tietää mielipiteitänne siitä, kannattaako oman onnellisuuden takia rikkoa perhe, jättää mies joka rakastaa minua, pistää lapset seilaamaan kahden kodin väliä? Onko se sen arvoista? Olenko minä sen arvoinen?

Tämä tunne ei ole uusi, se on kypsynyt minussa jo kauan.

 

[Hörö]

Oisko sulla mahdollisuutta lähteä yksin matkalle? Kunnon lomalle ulkomaille tai sitten ihan vaikka Lappiin viikonlopuksi? Tai edes yöksi kylpylähotelliin? Pääsisit rauhassa selvittämään ajatuksiasi ja samalla huomaisit, mitä tunteita pieni välimatka herättää. Paljonko sinulla olisi ikävä miestäsi jne...Tai sitten, jos puhuisit asiat halki miehen kanssa, ja menisitte tarvittaessa vaikka avioliittoneuvojalle? Ei varmaan kannata ainakaan hosua päätöksen kanssa, teillä on niin pitkä yhteinen historiakin. Sun pitäisi jotenkin selvittää, kuka sinä olet, ja paljonko sun persoonallisuutta hallitsee sun roolisi äitinä ja vaimona. Rakkauttakin on erilaista, eihän se samanlaisena voi vuosikymmenien aikana pysyäkään, koskapa ihmisetkin muuttuvat. Tässä on mun aivoituksia, mutta nää on vaan ehdotuksia, mieti toki itse, mikä olis sulle parasta.

 

[Aminaatti]

Mutta oletko onnellinen nyt? Tässä suhteessa? Onko sinulla hyvä olla? Lapsetkin vaistoaa jos et ole onnellinen? Ja saavatko he oikeanlaisen parisuhteen mallin sinun ja miehesi suhteesta? Itse tuskin jäisin sellaiseen suhteeseen! Tuntuu ettei se olisi oikein minua itseäni kohtaan, lapset yleensä sopeutuu suht hyvin, no, riippuu lapsista, mutta jos sinulla on hyvä olla niin lapsetkin sen vaistoavat!